Tekstit

Erämaassa

On vaikea pukea sanoiksi sitä, missä minä olen. Tekisi mieli pyrkiä ymmärrykseen, mutta samalla haluan purkaa juuri niitä tottumuksia ja ajatusmalleja, pyrkimyksiäni ymmärtää ja kyetä selittämään. Omaa pyrkimystä hallita tilannetta. On raastavaa päästää irti, kun ei näe mitään. Toki olen tehnyt sen lukemattomia kertoja ennen - mutta nyt tämän kaikista kipeimmän asian kohdalla se on erilaista. Ei ole mitään pakotietä.
Yhtäkkiä erämaa ei ole pelottava paikka. Siitä on tullut paikka jossa Jumala ruokkii kun ihmisten kaivamat kaivot ovat kuivuneet. Siitä on tullut paikka, jossa kaikki totuttu on kuihtunut pois. Siitä on tullut paikka, jossa rönsyilevä hengellisyys puretaan, ja vain yhteysateria Mestarin kanssa on jäljellä. Tämä on se paikka jossa taivaan linnut ruokkivat profeetan, kun ihmisten kattamat pöydät olivat jääneet taakse. Tämä on se paikka, jossa Mooseksesta tuli nöyrin palvelija maan päällä, ja jossa hän kohtasi palavan pensaan. Minä en usko että pensas on lakannut palamasta.…

Hiljainen luottamus

Toivon sävelin

Kaikki oli jotenkin sumuista. En nähnyt ulospääsyä, en tietä eteenpäin. Olin uupunut, sairas ja koin lopulta totaalista välinpitämättömyyttä itseäni kohtaan. Olin pettynyt, ennen kaikkea itseeni. Häpesin epäonnistumisiani. Jo kaksi viikkoa oli mennyt oudossa olotilassa, jota en enää tunnistanut elämäksi. Ajattelin, että kaikkien muiden tarinat voisi jatkua paljon onnellisimpina, jos minut vain pyyhittäisiin yhtälöstä pois.
Näistä ajatuksista on vuosi. Pohjakosketus tuli 19.3.2017, ylihuomenna tasan vuosi sitten. Koin ettei minulla ollut mitään annettavaa, eikä mitään edellytyksiä selvittää aiheuttamaani sotkua. Koin epäonnistuneeni myös Jumalan edessä: en ollut osannut antautua kokonaan Hänelle, sillä olinhan sortunut syntiin, avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Koin pettäneeni vaimoni lisäksi Jumalan ja seurakunnan. Olin pitkään koittanut ruoskia itseäni eteenpäin, vaikka olin tiedostanut väsymykseni. Oli niin paljon helpompaa paeta töihin, kun ei halunnut kohdata sisimmässään ole…

Risti vain

”Minä roikun kiinni ristissä”.
Lause jota en aiemmin voinut sietää. Mitä sinä siellä roikut? Jatka eteenpäin! Risti on tyhjä! Jos tahdot kohdata Jeesuksen, niin älä etsi häntä ristiltä, etsi valtaistuimelta!
Niin, totta tuokin. Noin olen julistanut, enkä voi kieltää etteikö se olisi totta. Joskus me ihmiset jäämme voivottelemaan omaa tilannettamme, emmekä ota vastaan tarjottua armoa vaan ryvemme omassa loassamme ja vanhurskautamme oman haluttomuutemme jatkaa eteenpäin toteamalla että roikumme kiinni ristissä. Silloin emme kuitenkaan roiku ristissä – roikumme ihan itsessämme.
Julistukseni värittyi kuitenkin turhan nopeilla ja helpoilla vastauksilla, ja todellisuuteni oli joltain osin ylihengellistä. Se vaikutti hurskaalta, mutta kantapään kautta sain oppia että kyllä se liha pysyy mukana koko maallisen matkamme. Niin kuin Benaja surmasi kaksi mooabilaista sankaria, egyptiläisen miehen ja vielä lumituiskun aikana leijonan kaivoon (2. Sam 23:20-21), pysyy meilläkin nämä kolme vihollista…