Matkantekoa

Olen viime päivinä miettinyt inhimillisten tekijöiden vaikutusta Jumalan työhön. Omalla tavalla tähän ajatteluun vaikutti se, että jonkun julistajan langetessa (en nyt puhu vain itsestäni) halutaan helposti "pestä kädet" kyseisen henkilön toiminnasta - myös menneisyyden osalta. Poistetaan videot ja kuvat kyseisen henkilön vierailuilta ja sitä rataa. Ymmärrän kyllä mistä on kyse, ja että ei haluta seistä sen takana mitä kyseisen henkilön elämässä nyt tapahtuu. En kuitenkaan pidä menettelyä täysin oikeana. Ennen kaikkea menettelyn tekee ongelmalliseksi se, että meille on ilmeisen haasteellista erottaa ihminen ja Jumalan työ ihmisen kautta. Jälkimmäinen pysyy, tapahtuu edellä mainitulle ihan mitä vain. Muuten Jumalan olisi täysin mahdotonta toimia ihmisen kautta, mikäli jokainen synti tai lankeaminen mitätöisi kaiken aikaisemman Jumalan työn. Tietyllä tavalla tässäkin näkyy meidän puutteellinen käsitys ihmisyyden vaikutuksesta palvelutyöhön: ajattelemme että joko kaikki mitä jok

”Olet nyt valinnut homouden, joten me ei enää voida auttaa sinua”. Haluan varjella sydämeni katkeruudelta, koska tiedän sen olevan tappava myrkky. Silti sanon suoraan, että tämä hyvin yleiseksi muodostunut tapa aloittaa viesti on täynnä ymmärtämättömyyttä. En usko että kukaan valitsisi taistelua seksuaalisuuden alueella. Kaikista vähiten sen tekisi kristitty! Uskosta osattomat lukijat eivät tietenkään voi ymmärtää miksi tämä on niin suuri ongelma, mutta näin se on. Raamattua kirjaimellisesti tulkitseva kristitty joka taistelee seksuaalisen suuntautumisen kanssa on tekemisissä aivan valtavan suurten kysymysten kanssa. Sitä se on ollut minun kohdalla, ja niin myös kaikkien muiden saman asian kanssa painiskelevien uskovien kohdalla joiden kanssa olen keskustellut. Jos se sitten vielä johtaa lankeamiseen kuten omalla kohdallani kävi, niin sitä tuomitsee itsensä helvettiin kerran päivässä. Jos sen jostain syystä unohtaisi tehdä, niin sen tekee joku muu hyvää tarkoittava veli tai sisko,