Kädenvääntöä ja armon pisaroita
Miltä kuulostaisi kädenvääntö itsesi kanssa, itseäsi vastaan? Tai pöytätennis jossa juokset puolelta toiselle? Syöttö itselle, laukaus ja äkkiä maaliin torjumaan? Kuulostaa järjettömältä, ja sitähän se onkin. Se kuvaa kuitenkin varsin hyvin sitä, mitä tapahtuu kristityn sisällä hänen kamppaillessaan homoseksuaalisten tunteiden kanssa. Se on riepottelua kahden leirin välillä, jossa ei ilmeisesti sovi kumpaankaan. Yhdessä leirissä on seurakunta, joka vaatii sitoutumista johonkin. Eheytymisen tavoitteluun tai vähintään selibaattiin. Joka tapauksessa se vaatii vastauksia. Niin vaatii tosin toinenkin leiri. Siellä on ne, jotka ovat hyväksyneet ne tunteet joiden kanssa kamppailivat, eivätkä millään muotoa tavoittele muutosta. Moni heistä on hylännyt Jumalan, koska koki Jumalan hylänneen heidät – seurakunnan hylätessä heidät. Koska he olivat ”valinneet” homouden. Tai eivät antautuneet kokonaan, antaneet anteeksi sydämestään, uskoneet kärsivällisesti tai uudistaneet mieltään. Sellaisten j