Toivoton tapaus
”Tänne saavuimme
pitkin polkuja maan
ylös Pyhään
kaupunkiin.
Jolloin matka jo
painaa askelissaan,
joku eksyi kiireisiin.
Mutta tänään hetkeksi
saamme
arjen huolet unohtaa.
Saamme laulaa, saamme
soittaa,
saamme kiittää
Jumalaa.
Voi, mikä riemu,
kun jälleen yhdessä
vietämme juhlaa
soi kiitos
korkeuksiin.
Voi, mikä riemu,
kun itse Jumala
toivoaan tuhlaa
taas meihin
toivottomiin.
Voi, mikä riemu,
kun synnit anteeksi
annettiin”
- Pekka Simojoki, Voi mikä riemu
Sunnuntai. Jumalanpalvelus, seurakunnassa vietetty päivä.
Toisaalta se ei viime vuosina juurikaan poikennut muista viikonpäivistä,
kokouksia kun oli loppuvaiheessa jopa kuutena päivänä viikosta. Sunnuntaina
olin kuitenkin lähtökohtaisesti kotiseurakunnassa.
Tänä sunnuntaina
ajatukseni ovat varsin ristiriitaiset, jopa surulliset. Takana on
mielenkiintoinen viikko, joka on sisältänyt monenlaisia elementtejä. Sain kokea
lohdutusta, kun minulle täysin tuntematon henkilö soitti työpaikalleni ja
halusi tulla tapaamaan minua. Olin ensin skeptinen, sillä takana oli tuore kokemus
siitä, että joku täysin tuntematon ihminen julkisella paikalla alkoi ajamaan
minusta demonia, vakuuttuneena siitä että homouden henki lähtee hetkenä minä
hyvänsä. Toisaalta minusta ei ollut pysäyttämäänkään häntä, sillä ymmärsin miten hän ajattelee. Tarkoitus oli hyvä, mutta olihan se aika hämmentävä
kokemus. Niinpä olen hieman varuillani kun ihmiset tiedustelevat missä kuljen,
en haluaisi vastaavaa kohtausta työpaikalle. Toki sielläkin on jo totuttu
siihen, että useimmiten kun asiakas kysyy Patrickia tiskille niin hänellä on
hengellistä asiaa, ei niinkään renkaanvaihtoon liittyvää. No, joka tapauksessa
työpaikalleni ilmestyi täysin tuntematon henkilö tällä viikolla. Yllätyksekseni
hän ei pyytänyt minua rukoilemaan, eikä tullut tuomaan profetiaa tulevasta
tuomiosta. Hän tuli tuomaan lahjan. Tällainen ihmisen välittämä armon kokemus
sai minut taas miettimään niin monia asioita.
Toisaalta viikkoon on
sisältynyt paljon muuta. Kristillisissä julkaisuissa ja palstoilla käydään
kovaa keskustelua homoudesta, ja miten seksuaalivähemmistöihin oikein pitäisi
suhtautua. Tapahtuneiden asioiden vuoksi kuulen viestejä molemmista suunnista:
pastoreilta, jotka ovat huolissaan kristillisten arvojen ja etiikan
murentumisesta, ja pohjimmiltaan Raamatun arvovallan kyseenalaistamisesta. Toisaalta
luen toinen toistaan surullisempia viestejä ihmisiltä, jotka ovat leirin
ulkopuolella, koska he eivät ole soveliaita Jumalan valtakuntaan. Näin heille
on sanottu, ja he uskovat olevansa mahdottomia tapauksia Jumalalle. Mahdottomia
rakastaa.
Tänään minun onkin pakko kysyä miten me oikein ajattelemme?
Julistuksemme on kääntynyt ristiä vastaan, jos annamme ihmisten ymmärtää että
Jeesuksen työ ei ollut tarpeeksi.
No eihän me nyt noin ajatella, huudahtaa jo moni
suutuksissaan. Mutta täytyy tehdä parannus! Niin, pohjimmiltaan tässä ollaan
pattitilanteessa, koska asioita käsitellään määrittelemättä niitä. Eikä niitä
näköjään voi määritellä, koska jo se aiheuttaa niin suuren myrskyn että porukka
tappelee.
Ensin täytyisi nimittäin erotella homoseksuaalinen
suuntautuminen (se mitä tuntee) ja homoseksuaalisuuden harjoittaminen (teot).
Näiden erottelemisessa kuitenkin ajaa ensimmäiseen pommiin, jos väittää että on
jotain sellaista joka on puhtaasti suuntautuminen. Perinteisen tulkinnon mukaan
se ei ole suuntautuminen vaan vääristymä. Vuosikausia lukemieni kirjojen viesti
on selvä: homoseksuaalisuus ei ole suuntautuminen, tulisi puhua
homoseksuaalisista taipumuksista tai neuroosista, joka johtuu ongelmista
samaistumisessa omaan sukupuoleen. Siitä tulee irtisanoutua. Olen
eheytymisoppaiden sivuilla monet kerrat irtisanoutunut homoudesta myös
käsitteenä (engl. laying down the label
of homosexual). Homoseksuaalisuuden tunnustaminen seksuaalisena
suuntautumisena tämän käsityksen mukaan vahvistaa sen otetta ihmisestä, sitä
ikään kuin omaksuu sen osana identiteettiä, jonain enempänä kuin pelkästään
synnillisinä kiusauksina. Tästä syystä tekojen ja suuntautumisen erotteleminen
keskustelutasollakin on vaikeaa.
Lyhennettynä homma menee näin: konservatiivinen kristitty
ajattelee, että kaikilla ihmisillä on omat kiusauksensa. Homous ei ole
suuntautuminen vaan vääristymä, ja homoseksuaaliset tunteet eivät kumpua
ehjästä identiteetistä, vaan ne ovat taipumuksia joista voi päästä eroon. Ne
ovat täysin verrattavissa kiusauksiin. Siksi voit kärsiä tällaisista
kiusauksista ja toimia seurakunnassa vaikka millä paikalla, kunhan et missään
tilanteessa anna periksi tällaisille ajatuksille. Sitä paitsi saattaa olla,
että olet niin väkevä ase juuri siksi että sinulla on tuo sisäinen taistelu
johon kaiken aikaa tarvitset apua Herralta. Päivittäistä, jokahetkistä
antautumista lunastukselle. Totaalista mielenalueen luovuttamista. Näin
kiusauksesta tulee kuin piikki lihassa, jonka lopputulos antaakin kunniaa
Herralle.
Tällaisten taipumusten kanssa ikänsä taitellut nuori kuulee
seurakunnassa saarnattavan, että homot eivät peri Jumalan valtakuntaa. Hän ei
tietenkään ymmärrä pastorin tarkoittavan ilmaisullaan homoseksuaalisuuden
harjoittajia, vaan ymmärtää sen tarkoittavan myös häntä itseään, koska hän käy
tuota sisäistä kamppailua. Ja nyt hän saa kuulla, että hänelle ei ole edes
sijaa Jumalan valtakunnassa. Mikä yhtälö. Ensin ne selittämättömät tunteet,
erilaisuuden tuoma häpeä, ja sitten tuomio.
Näin käy tänäänkin jossain seurakunnassa. Joku kääntää sen
seurauksena selkänsä Jumalalle, koska käsittää Jumalan jo hylänneen hänet. Joku
hakee apua eheytymisliikkeestä, toiselle muodostuu kaksoistodellisuus jossa
täysin ristiriitaiset asiat ovat hänen sisällään samaan aikaan totta. Ehkä hän
toivoo, että uskoessaan tarpeeksi siihen haluttuun todellisuuteen se todella
muuttuu todeksi. Kun vain ojentautuu ja on kärsivällinen.
Niin tai näin, näistä asioista on vaikea kirjoittaa. Silti
on pakko. Evankeliumia on julistettu niin, että jotkut ihmiset ovat lukeneet
itsensä mahdottomiksi tapauksiksi. Se tuskin oli kenenkään tarkoitus. Siitä
riippumatta mitä ajattelemme seksuaalisesta suuntautumisesta, oikeasta ja
ehjästä identiteetistä, kiusauksista ja kaksoistodellisuudesta, niin kaiken
kristillisen toiminnan keskipiste tulisi olla tämä: Jeesus kuoli syntisten
tähden. Hänelle kukaan ei ole toivoton tapaus, oli sitten homo tai hankala
hetero. Jos tämä asia pidetään mielessä, ja sen jälkeen määrittelemme mitä
oikein tarkoitamme kun puhumme, silloin olemme jo päässeet pitkälle. Silloin
vältymme toivottomilta teoilta epätoivoisten nuorten keskuudessa. Silloin uskon
olevamme jo paljon lähempänä sitä, mistä seurakunnassa on kyse:
”Tänne saavuimme pitkin polkuja maan
ylös Pyhään
kaupunkiin.
Jolloin matka jo
painaa askelissaan,
joku eksyi kiireisiin.
Mutta tänään hetkeksi
saamme
arjen huolet unohtaa.
Saamme laulaa, saamme
soittaa,
saamme kiittää
Jumalaa.
Voi, mikä riemu,
kun jälleen yhdessä
vietämme juhlaa
soi kiitos
korkeuksiin.
Voi, mikä riemu,
kun itse Jumala
toivoaan tuhlaa
taas meihin
toivottomiin.
Voi, mikä riemu,
kun synnit anteeksi
annettiin”
- Pekka Simojoki, voi mikä riemu
Tosi toivoton tapaus. Mitään ei ole mies oppinut: samojen ajatusten toistoa. Ei uusia hengellisiä sävelmiä. Ei mitään uuden luomista. Blogin alimaiset kirjoitukset osoittavat oivallusten avaimet uuden luomiseen.
VastaaPoistaPeople are not born Christians, yet every person ever born comes from God!
VastaaPoistaGod says in Jeremiah 1:5 "I knew you before I formed you in your mother's womb!"
We are God's idea: we began in God!
We are born into a world where we are bombarded with many diverse cultural and traditional mindsets, most of which directly stems from the Tree of the knowledge of good and evil system, which is the fallen mindset system which says you are not...you have to strive to become! We can say beautiful things about God the Father but with the same mouth curse a man made in his mirror likeness. The point is not what the man did to deserve the curse! A doctor doesn't slap his patient and command him to stop coughing! Multitudes of people are living in the darkness of ignorance, not knowing the truth of the integrity of their design and their redeemed value and innocence! The adventure of the Christian life is to declare what we have discovered to be true about every single person! Jesus says that when we discover that the son of man is indeed the son of God then the gates of hades (not to see) will crumble and the prisoners of darkness will be free to discover themselves in him! ❤️ – FRANCOIS DU TOIT –
"Mitään he eivät ole oppineet". "Miksi Sinä et luo mitään uutta nykyisyyteen"? Pysähtyneisyyskö?
VastaaPoista"Katso, Pyhä Henki on sinussa.
Minä loistan. Minusta leviää äärettömän loistavat Hengelliset säteet ympäröivään tilaan. Sydämen alueelta hehkuu kirkkaus: Minut on luotu ja Minä olen se kaikki mikä On.
Minun lauseeni ovat pehmeää Rakkauden sointua: Minun keho sädehtii luovuuden ihmettä.
Kirjoitusten mukaan, luomisolemukseni ihmeellisyydessä, minun Uskoni läpäisee ympäröivän tilan - lävistäen Sinut.
Minun ei tarvitse enää toistella kirjoitettuja tekstiä tai puhua niistä: sisimpäni kukkii Hengellistä rakkautta ja sulosoinnut leviävät yläilmoihin, aina äärettömyyteen asti.
Rakkauden ilmapiirissä teen 8h työtä: minä luon Uutta jokaisella käden liikahduksella. Mikä on ihmeellistä: sydämeni sykkeet kehittyvät työn edetessä. Katseeni ja ajatukseni hallitsevat kaikkea mikä on ympärilläni, näen eteen - taakse- alas - ylös. Minä ole Hengen ja Uskon läpäisemä.
Kukaan ei voi tätä mitata tai kontrolloija. Sillä Minä olen itseys: Luojan luoma.
Riemulla juoksen. Valtavassa Rakkauden kentässä yhdyn tuuleen.
Kun Jumala katsoo minua tuolta ylhäältä minä annan kaiken tapahtua. Olen ylistyslaulu.
mikä tää oli?
PoistaBlogin alullepanijalle -Patrick Tiainen - on (kuten kaikilla- minullakin) kaikki tarjolla, kuin kultaisella lautasella, keskustella ns. Hengellisten johtajien kanssa (nimiä on mainittu kirjoituksissanikin).
VastaaPoistaRenkaiden myynti on tärkeää työtä.
Olenko väärässä jos sanon seuraavaa? Aivokapasiteetti on Hänellä hämmästyttävä ja Hengellinen sisältö ihmeellisen kaunis ja vahva.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poistameinaat että uskoon ei voi tulla yksin vaaan pitäs kuulla toiselta uskovalta sanoja. sinähän tässä oot sekasin opin suhteen. kyllä se voi tapahtua missä vaan yksin tai porukassa. kiinnität katsees täysin epäolennaiseen asiaan.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNämä ihmiset kenellä tuntuu aina olevan mielipide Patrickista voivat itse koetella sen onko se Rakkauden valossa koska ilman Rakkautta emme ole mitään. Jotenkas Menköö tekemään itse ekana parannusta siitä. Mitä jos vastavuoroisesti joku hyökkää kertomaan koko ajan omaa mielipidettä miten nämä patrickin tuomitsijat ovat itse missanneet omalta osalta/alueelta Jumalan? Jos sanovat etteivät ole niin haluan nähdä Paavalin kaltaisia hedelmiä tai opetuslasten kenestä puhutaan apostoli teoissa jotka toi oikeasti kunniaa Jumalalle. Niillä ei ollu aikaa kertoa mielipiteitä, heillä oli kiire voittaa Jeesukselle sielut. Joten jos nämä kommentit ei ole: Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin.
VastaaPoistaHeprealaisille 10:24 FINRK
http://bible.com/1745/heb.10.24.FINRK
Pitäkää heitä erityisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne. Kehotamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, tukekaa heikkoja, olkaa kärsivällisiä kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille.
1. Tessalonikalaisille 5:13-15 FINRK
http://bible.com/1745/1th.5.13-15.FINRK
Patrick ei ole kuriton vaan nöyränä etsii Jumalaa. Joten missä tuki ja rohkaisu? En näe sitä rakkauden hedelmää mikä kantaisi Jumalalle oikeasti kunniaa ja auttaisi Patua. Kohdellaa toisiamme niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Rukoillaa enemmän ja jätetää lihalliset tuomiot pois. ☺ Patrick. Tuut kyllä saamaan läpimurron kaikessa missä tarvitsetkaan.koska Jumala on ylpeitä vastaan mutta auttaa niitä jotka on nöyriä!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPs. Jeesus nuhteli ulkokullattuja eikä niitä jotka oli syntisii ja tiesi tarvitsevansa Jumalaa. Eikös kyse ollutkaan Jeesuksen ristintyöstä joka sanoo että se on täytetty? Me vastaanotamme sen mielen uudistuksen kautta. Kiitos Pyhälle Hengelle joka auttaa ja on ystävämme eikä vihollisemme ellemme halveksi Häntä ja silloinkin Hän murehtuu siis.
VastaaPoistaHe eivät saa herjata ketään eivätkä riidellä, vaan heidän tulee olla ystävällisiä ja kaikin tavoin osoittaa lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan. Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä, monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me, vanhurskautettuina hänen armostaan, tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja tahdon sinun teroittavan näitä asioita, että ne, jotka uskovat Jumalaan, olisivat ahkeria tekemään hyvää. Se on ihmisille hyvää ja hyödyllistä. Mutta vältä tyhmiä väittelyjä ja sukuluetteloita, riitoja ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.
VastaaPoistaTitukselle 3:2-9 FINRK
http://bible.com/1745/tit.3.2-9.FINRK
Tässä ei ole kyse harhaoppisesta vaan rakkaasta veljestä.
Kyse ei ole sentimentaalisesta rakkaudesta, mutta rakkaudesta on kyse. Arvostamani opettaja David Pawson varotti sopivalla ankaruudella tästä ylikorostuneesta rakkauden höpinästä, josta täälläkin puhutaan. Esim. Apostolien teot ei sisällä kertaakaan tuota rakkauden sanomaa, vaikka siinä oltiin tositoimissa, eli kerrottiin evankeliumi käytännössä (kannattaa itse lukaista). Silti iso joukko ihmisiä pelastui. Sentimentaalinen siis tarkoittaa tunteilevaa ja herkkätunteista. Meistä voi tuntua pahalta tai hyvältä, mutta tunteet eivät ole arvioinnin perusta, ainakaan silloin, jos haluat pysyä totuudessa. Itse olen tullut siihen tulokseen, että juuri tämä tunteileva puoli on se petollinen osa meitä, joka olisi hyvä tiedostaa. Tunteet ovat rikkaus ja osa olemustamme, mutta johtotähteä niistä ei tule tehdä.
VastaaPoistaJos rakkaus on sentimentaalista, niin helvettiä ei olisi eikä seurakuntakuriakaan. Raamatulliseen seurakuntakuriin tarvitaan viisaita miehiä. Kyllä, todellakin, Raamatussa puhutaan kurista, jota tulisi harjoittaa seurakunnassa ja se ei ole sitä, että toteamme vain sen, että kaikki me teemme syntiä (joten olkaamme siis kaikki hiljaa ja hyväksykäämme kaikki sellaisina kuin ovat). Veljeksi kutsuttu, joka elää jatkamalla synnissä, on Raamatun mukaan poistettava uskovien yhteydestä. Meille niin vaikeaa mieltää, mutta tässäkin on kyse rakkaudesta. Sen me olemme ehkä kaikki jo huomanneet, että on vaikea lähes mahdotonta löytää pyhiä ja jumalisuudessa kasvaneita ihmisiä ja siksi toteamme vain, että kaikki tekevät syntiä koko ajan ja ihan yhtä paljon ja japati jaa.. Tai sitten heitä on, mutta emme suostu kuulemaan. Kaikenlaista esille tunkevaa (narsistista) omavanhurskauttakin löytyy kaikkialta, näinkin on.
Jumalan sana pysyy muuttumattomana tänäänkin. Sen soveltaminen vaatii viisautta.
Just joo. Sentimentaalisuushan se tässä on kaiken pahan alku ja juuri. Ehkäpä asiaa selventää pienehkö dialogi:
PoistaSENTIMENTALIST: Here is something I never have quite understood. According to the proponents of penal substitutionary atonement God poured out all of his wrath upon Jesus at the cross and has now been completely appeased and satisfied. If that is so, how then could there be any wrath left over to be unleashed upon those who do not accept what Jesus did for them on Calvary? It would seem logical that if all of his wrath was exhausted upon Christ on the cross then God would now be completely wrath-less, or devoid of wrath, but that is obviously not the case because He apparently still has enough remaining wrath to manage to torture the majority of the human race for all of eternity. Something just does not quite make sense in this scenario, does it? Either He poured all of his wrath out upon Jesus or He didn't. Or maybe there was something entirely different going on at Calvary.
DAVID PAWSON: He doesn't torment people for eternity because of wrath. He does it because of love.
SENTIMENTALIST: Oh yeah. I forgot.
DAVID PAWSON: It's ok, His ways are so far above ours you can't be expected to tell the difference between love and wrath.
Kumpi ao. jaerykelmistä kuulostaa lohdullisemmalta:
Poista"Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme."
"Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien."
"Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille."
"Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."
Vai:
"Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman tuhoamaan maailman."
"Sillä siksi me vaikeroimme ja masennumme, että olemme menettäneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten tuhoaja, varsinkin niiden, jotka eivät usko."
"Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen itseään kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan pelastuu, vaan että kaikki joutuvat kadotukseen."
"Sillä Jumalan pyhyys on ilmestynyt kadotukseksi kaikille ihmisille."
"Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen vanhurskauden teko koitui kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi, yhden ihmisen lankeemus koituu kaikille ihmisille kadotukseksi."
"Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan pelastamaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa tuhoutuisi."
Kumpi noista jaerykelmistä ilmoittaa totuuden?
Mitä olette nähneet? Toistatteko jo kirjoitettuja tekstejä? Graceland toteaa, että Raamatusta on tullut itseisarvo (näin ymmärrän). Siksi (käsittääkseni) useimmiten, nykyiset seurakuntatilaisuudet ovat "sekamelskaa".
PoistaKorjaus tuohon edelliseen. Tarkoitus oli sanoa, että jos rakkaus on ehdotonta ei olisi helvettiä ja jos se olisi sentimentaalista, eli olisi kuritusta. Hyvä kun huomatiin.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi sinulle Outi, ettet rakenna teologiaasi Pawsonin opetusten varaan tai saat sangen toispuolisen kuvan Jumalasta. Älä esimerkiksi adoptoi kyseenalaistamatta hänen avioliittokäsitystään, äläkä ainakaan Joh. 3:16 opetusta. Molemmissa on sama ja fataali sivuääni: Jumalakuva on epätasapainossa.
PoistaOlen perehtynyt tarkoin Pawsonin opetuksiin, erityisen tarkasti avioero ja uudelleen avioitumisen tulkintaan sekä viimeaikoina luin ajatuksella joh. 3:16 käsittelevän kirjasen.
En ala tässä summaamaan kaikkea, mut sen minä sanon että;
A) avioliittoteologia lähentelee jo vakavaa harhaoppia (koska hän muuttaa raamatullista pelastusta).
Ei ole liioittelua sanoa, että 90% vakavasti otettavista nykytutkimuksen parhaista eksegeetikoista (pitkä linja kovanluokan teologian tohtoreita ja arvostettuja professoreita) tulkitsee avioeron ja uudelleenavioitumisen teemaa eri tavoin. Ja myös niistä harvoista (n. 1-5%), jotka ovat samaa mieltä joiltain osin hänen kanssaan, soveltavat lopputulosta eri tavoin - evankeliumin lävitse. Pawson onkin ainoa elossa oleva opettaja, joka julistaa "toista avioeroa" ja uusioperheiden hajottamista ympäri maailmaa. Ironista on, että hän saarnaa omien sanojensa mukaan "tunteista riippumatonta" evankeliumia ja itse asiassa tekeekin päinvastoin. Hän aiheuttaa itkua, kyyneleitä, katkeruutta, viha, isättömyyttä, äidittömyyttä (siis uusia avioeroja!!), repii auki evankeliumin parantamia haavoja, luo eriarvoisuutta seurakuntaan ja pakottaa ihmisiä palaamaan menneisyyteensä eli menemään juuri sinnne "synnin mereen" kalastamaan jonne ne on Jumala on Jeesuksen sovitustyön tähden ne hukuttanut ja lausunut: " Minä annan anteeksi heidän rikkomuksena, enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään" Hepr. 8:12.
Ei ihme, että Pawsonin suomen opetusmatka v. 2007 päättyi Ristin Voiton oikaisukirjoitukseen.
B) Joh. 3:16 käsittelevän opetuksen sisältö on ihan oikein ja perusidea on ihan hyvä, mutta Jumalan luonne ei paljastu tuijottamalla vain siihen millaisesta rakkaudesta on kyse.
Jumala on raamatun mukaan muitakin kuin rakkaus! Armollisuus, kilpi, linna, hyvä paimen, Abba-isä, jne.
Jos raamatusta lasketaan jakeiden perusteella montako rakkaus sanaa on ja siitä päätellen sanotaan että "Jumala on enempi pyhä kuin rakkaus" niin silloin kokonaisuus ei ole tasapainoinen.
Jumala on kaikkea tuota, pyhä, vanhurskas, rakkaus jne yhtäaikaa!
Vastaan "Testi Tilille". Nimi olisi ihan mukava kuulla, mutta toisaalta netti on niin täynnä asiattomia vastauksia ja järkyttäviä loukkauksia, että ihan mielellään pysyy nimettömänä.
PoistaIhan asiallisesti kerroit oman kantasi ja siksi vastaan sinulle. Mainitsin Pawsonin ihan tarkoituksellisesti tietäen myös hyvin sen, mikä kohu hänen avioliittokannastaan on syntynyt ja erinäisistä muista tulkinnoista. En ole itse törmännyt siihen, että hän olisi käskenyt seurakuntalaisia ottamaan eron. Kantansa hän on kyllä ilmaissut. Hän ei ole ainoa opettaja, jonka tiedän (tai jota olen kuunnellut), eikä tarkoitukseni ole ottaa "jonkun puolta". Halusit nimenomaan keskittyä Pawsoniin, mutta se ei ollut tarkoitukseni.
Mielestäni Suomessa on toinenkin outo ja harmittava ilmiö (tämän tunnekeskeisen uushengellisyyden lisäksi). Se on kyvyttömyys "tulla toimeen" keskenään. Ehkä on saatu joku oma joukko kasaan ja sitten sieltä käsin huudellaan ja heristellään sormea kaikille muille (aika monesti ihan yksinkin). Harhaopettajaksi luetaan sitten ihan joka ikinen, paitsi nyt se minkä itse on katsonut mieleisekseen. Jos minulta kysytään, kumpikin näistä tilanteista on huono. Harhaopettajaksi en vielä kutsu sellaista, jonka tulkinta/kanta (jos on sellainen tulkinnanvarainen kohta) ei ole mieleeni.
Ja vielä tuohon, mikä ja millainen Jumala on. Teenkin juuri parhaillaan videota Jumalan titteleistä ja nimistä. Tein jo vuosi sitten sellaisen, mutta ajattelin tehdä sen uudelleen englanniksi ja vähän hienosäädettynä.
Suomen kielen helvetti-käsite (samoinkuin englannin 'hell') on täysin harhaanjohtava ja perustuu kummalliseen (ja kuitenkin johdonmukaiseen) käännösvirheeseen. Se on käännösvirheenä samaa tasoa kuin jos suomentaisin sanat Luleå, Umeå ja Stockholm sanalla Aasia - siis en sanoilla Luulaja, Uumaja ja Tukholma, vaan sanalla Aasia. Kyseessä on siis paitsi useamman eri käsitteen niputtaminen yhteen myös täydellinen merkityksen muuttuminen. Mutta koska tämä käännösvirhe siihen kytkeytyvine oppeineeen ja jumalakäsityksineen ja -kuvineen on iältään jo yli 1600-vuotias, ja koska se on siirtynyt jokseenkin selllaisenaan katolisuudesta protestanttisuuteen (myös ns. vapaisiin suuntiin), juuri kukaan ei ymmärrä tai uskalla sit kyseenalaistaa.Tällaisessa tilanteessa onkin todettava, että onneksi on olemassa internet.
Poistahttp://www.mercifultruth.com/eternity.html
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNäinhän tämä on; me kirjoittajat opastetaan Patrickia: voiko tässä blogissa muutoin kommunikoida? Mitä Hän tästä virkistyy. Teenkö -(-mmekö) virheen neuvoen Häntä muutokseen ja näyttäessään sanoilla kehitykseen johtavan polun.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaFundamentalistikristittyjen kannattaisi pohtia seuraavaa asiaa: Kumpi on Jumalan Sana – Jeesus Kristus vaiko Raamattu? Kumpi minut pelastaa? Ovatko tietyt raamatunjakeet kuolleet puolestani ristillä? Käyttääkö Paavali noin 150 kertaa ilmausta ”Kristuksessa” vaiko ”Raamatussa”? Pysyykö kaikki voimassa – myös minä ja pelastukseni – tiettyjen Raamatun jakeiden totena pitämisen avulla vaiko Hänessä? Tarvitseeko Kristus voidakseen pitää minut itsessään minun raamatullisuuttani? (Tarvitseeko maapallo pitääkseen minut vetovoimansa piirissä minun fysiikan opintojani?) Tarvitsenko pelastumiseen Kristuksessa olemisen LISÄKSI myös oikean, ”raamatullisen” opin? Mikä on se AINOA kohta, jossa Paavali puhuu Kristuksesta pois lankeamisesta? (Gal. 5:4.) ”Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” Laki eli Toora oli tuohon aikaan yhtä kuin Raamattu eli Pyhät kirjoitukset.
VastaaPoistaJa olenko Minä tai Hän tai Sinä Pelastettu? Usko. Valtanen toteaa avaruuden tilan olevan hiljainen. Onko näin? Krishnamurti toteaa Hengellisesti kehittyneen ihmisen omaavan rakenteellisesti muuttuneet aivot. Caroline Leaf:in (käsittääkseni) ajatukset vahvistavat tätä. "Nauraako Hän (tai oleva) tuolla yläilmoissa, kun me näin keskustelemme".
PoistaNäistä sun jutuista ei tajuu mitään, kohtuu erikoista sekamelskaa.
PoistaKeskiverto evankelikaalinen nykykristitty hahmottaa tilanteensa seuraavanlaiseksi: kristitty itse on täällä maan päällä, Kristus on taivaallisissa, ja kristitty ylläpitää Kristus-suhdettaan "olemalla kuuliainen Raamatulle". Juuri tällaisesta ajattelusta Paavali varoitti aikansa uskovia ja sanoi, että heidän omasta joukostaan nousee raatelevia susia, jotka eivät tällä opillaan laumaa säästä. Tämä oppi kun tekee Raamatusta epäjumalan; kristitty antaa mielessään Raamatulle ominaisuuden tai ominaisuuksia, jotka kuuluvat ainoastaan Jumalalle ja Kristukselle. Raamatusta tulee pelastuksen kanava (kun sitä on ainoastaan Kristus), sillä Raamatusta muodostuu "välimies" uskovan ja Kristuksen välille (kun ainoa Välimies on Kristus ihmisten ja Jumalan välillä). Näin Raamattu on tullut korotetuksi Kristuksen paikalle samalla tavoin kuin isarelilaiset tekivät kultaisen vasikan itselleen palvottavaksi, kun Mooses vetäytyi joksikin aikaa heidän keskuudestaan. Tällainen kirjaimen palvonta kuitenkin kuolettaa, sillä ihminen altistaa siinä itsensä oman mielensä sisäisen mielikuvitusluomuksen orjaksi. Pää sullotaan pikkuhiljaa täyteen raamatunjakeita, jotka muodostavat "pelastavan opin", josta ei saa livetä eikä irrottaa otettaan. Näin ihmisestä tulee viime kädessä oma pelastajansa, koska hän palvoo ja pelkää omaa raamatunjaekokoelmaluomustaan (joka on toki osaksi pawsoneilta ja muilta saatua lainatavaraa, koska aivan kaikkea ei jaksa raapia kasaan itse). Tämä on suurin piirtein yhtä terapeuttinen tilanne kuin se, että kuvittelee joutuvansa avioliitossaan jätetyksi, jollei päivittäin kertaa mielessään aviopuolisonsa sukuluetteloa.
VastaaPoistaSiispä elämä nykyhetkessä mahdollistaa aivomutaation: siinäpä pohdintaa tuon merkityksestä. Selviö on yksinkertaisuudessaan se, että ajattelun tasoa on hyvä kehittää - parantaa -vahvistaa.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista"Hänen kykynsä ovat uskomattoman hämmästyttävät ja ihmeelliset". Niilo Yli-Vainio loisti puhesävelmissään. Persoonat vaihtuvat vuodenaikojen kierrossa.
PoistaOvatko nerot tietämättömiä neroudestaan?
Nyt jalat maahan!
PoistaWe exist to explore the dimensions of the love of God within us
VastaaPoistaIn Him every life is equally valued
It is the greatest joy to discover our oneness
in I am ❤️ – FRANCOIS DU TOIT –
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMeneekö tämä keskustelu ihan hölmöksi. Olenko väärässä kun sanon: Hänen kyky tehdä uutta on hämmästyttävän suurta (kun Hän tekee sen). Hengellisiltä kyvyiltään Hän on äärettömyyksiä omaava. Renkaiden myynti on tärkeää työtä: yliopisto-opiskelu realisoisi Hänen kyvyt luoda valmistuttuaan Hengellistä tietoutta kanssaihmisille.
VastaaPoistaMinusta nämä keskustelut alkavat olla typeryyden huippua: olenko väärässä.
https://www.perichoresis.org/a-note-on-union-with-christ/#comment-2324
VastaaPoistaEi ole suoraa linkitystä. Enkö -mmekö) ymmärrä .....
PoistaMoi Patrick! Eilen illalla ajelimme kotiin päin pääkaupunkiseudulle Turussa pidetystä Kristuspäivästä. Hyvä miitti! Autossa Pyhä Henki muistutti ihan odottamatta rukoilemaan sinun ja Marian puolesta. Rukoilimme ja nyt kotiin päästyämme löysimme tämän blogisi. Sinä ja Maria olette ihanalla tavalla olleet meille (olemme uskova aviopari) Jumalan välikappaleita Hänen auttaessaan meitä. Erityisen voimakkaasti (suorastaan elämää mullistavalla (hyvässä mielessä) tavalla Pyhä Henki kosketti meitä Laksjoen kokouksissa kesällä 2016 ja siinä teillä molemmilla oli iso rooli. Luin (vaimoni mentyä nukkumaan..) kerralla kaikki sinun täällä olevat blogitekstisi uusimmasta alkaen toukokuuhun asti. En voi muuta kuin ylistää Jumalaa.. olet suuren Savenvalajamme taitavissa käsissä. Et ole pudonnut siltä pyörivältä työpöydältä mihinkään (vaikka siltä epäilemättä sinusta on välillä tuntunutkin). Kaikki mitä olet tänne kirjoittanut on ihanan totuudellista, rehellistä ja nöyrää ja olenkin pahoillani siitä miten monta moukkamaista ja ylimielistä syvimpien tuntojesi kommentointia olet joutunut kestämään. Jumala ON sinun kanssasi. Haluan toivottaa sinulle siunattua joulukuuta upean Simojoen (kukapa muukaan!) laulun 'Muutoksen aika' kertosäkeen sanoin (Juha Tapion esittämä versio on best/löytyy levyltä 'Mysterion'): 'Siis älä pelkää, kun jokin muuttuu. Lähde jo matkaan, tässä on tie. Jumala antaa sen, mitä puuttuu. Lävitse kaiken Hän sinut vie. Havahdu uskon todellisuuteen. Hän saapuu arkeen kuin ennenkin. Sinua kutsuu johonkin uuteen. Sen mitä annat saat takaisin.' Olet rakas pikkuveljeni Herrassa -uskallan sanoa näin, koska olen saanut seurata Jeesusta kohta 23 vuotta. Rakkaudella Kristuksessa, Vesa
VastaaPoistaLainaus: Lähde jo matkaan, tässä on tie. Siinä on se ydinsisältö josta luodaan uutta. On turhaa pahoittaa mieltänsä: lauseita virtaa solkenaan tämän taivaankannen alla.
PoistaMiksi odottaa, miksi kirjoittaa itsestä? Patrick on jo puhunut Sydämen Silmillä. Siten ei ole enää muuta ulostuloa kuin olla oma itse.
Sitä vaan hämmästelen, että saarnaajat toistavat jo kirjoitettuja tekstejä. Kuka toistansa paremmin. Lopuksi kerätään rahaa, jopa voimaannettuina. Kuinka luodaan Uutta: Sinulla on siihen kyky.
Patrick, nöyrry Jumalan edessä ja käänny pois kaikista harhaopeista jotka vievät ihmisiä kauemmaksi oikeasta evankeliumista. Vain VERENEVANKELIUMI on se oikea ilosanoma joka voi muuttaa ihmisen. Omin voimin et tule koskaan löytämään rauhaa sisimpääsi vaan yksin Jeesuksen ristin kuoleman tähden voit saada syntisi anteeksi. Kelpaat Jumalalle sellaisena kuin olet jos annat itsesi kokonaan ja rehellisesti Jeesukselle. Pyhä Henki tulee kyllä muuttamaan sinua niin kuin hyväksi näkee eikä se varmasti ole askel sateenkaari seurakunnalle vaan murtunut ja nöyrä mies jolle Jeesus on tärkein asia elämässä.
VastaaPoista"God loves human beings.
VastaaPoistaGod loves the world.
Not an ideal human, but human beings AS THEY ARE; not an ideal world, but the REAL WORLD. What we find repulsive in their opposition to God, what we shrink back from with pain and hostility, namely, real human beings, the real world, this is for God the ground of unfathomable love. God establishes a most intimate unity with this. God becomes human, a real human being.
While we exert ourselves to grow beyond our humanity, to leave the human behind us, GOD BECOMES HUMAN; and we must recognize that God wills that we be human, real human beings. While we distinguish between pious and godless, good and evil, noble and base, God loves REAL PEOPLE without distinction. God has no patience with our dividing the world and humanity according to our standards and imposing ourselves as judges over them.
God leads us into absurdity by becoming a real human being and a companion of sinners, thereby forcing us to become the judges of God. God stands beside the real human being and the real world against ALL THEIR ACCUSERS. So God becomes accused along with human beings and the world, and thus the judges become the accused.
"But it is not enough to say that God embraces human beings. This affirmation rests on an infinitely deeper one, a sentence with a more impenetrable meaning, that God in the conception and birth of Jesus Christ has taken on humanity BODILY.
God overrules every reproach of untruth, doubt and uncertainty raised against God's love by entering as a human being into human life, by taking on and bearing bodily the nature, essence, guilt, and suffering of human beings. God becomes human out of love for humanity. God does not seek the most perfect human being with whom to be united, but takes on human nature AS IT IS.
Jesus is not the transfiguration of noble humanity but the Yes of God to real human beings, nor the dispassionate Yes of a judge but the merciful Yes of a compassionate sufferer. In this Yes all of the life and all the hope of the world are comprised.
IN THE HUMAN JESUS CHRIST THE WHOLE OF HUMANITY HAS BEEN JUDGED; again this is not the uninvolved judgment of a judge, but the merciful judgment of one who has borne and suffered the fate of all humanity. Jesus is not *a* human being but *the* human being. What happens to him happens to human beings. It happens to all and therefore to us.
The name of Jesus embraces in itself the whole of humanity and the whole of God."
– DB, "Ethics" –
Yllä oleva teksti tulkitsee Jumalan lunastustyön Kristuksessa hieman toisin kuin se laajalle levinnyt tulkinta, jonka mukaan Joh. 3:16 kuuluu: "Sillä niin on Jumalaa maailmaa vihannut, että tappoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi."
Onko jo myöhäistä?
PoistaMuistan, kuinka 80-luvun lopulla sain käsiini Watchman Neen vihkosen, jossa Nee yritti selittää, että minä olen kuollut synnille ja elävä Jumalalle. Nee esitti asiansa siten, etten ollut milloinkaan kuullut opetettavan sitä sillä tavoin Suomessa. Muistan, kuinka tahkosin roomalaiskirjeen 6. luvun ensimmäisiä jakeita yrittäen niitä toistamalla "sisäistää", "ymmärtää", "tajuta" itseni olotilaan, josta kuvittelin Neen puhuvan. Kuvittelin, että EN ollut tuossa olotilassa – koska minusta ei TUNTUNUT siltä – mutta että saattaisin kenties pinnistämällä ja keskittymällä ja kaiken muun unohtamalla ja antautumalla ja uskaltamalla ja heittäytymällä päästä tuohon olotilaan "sisälle". Nyt, melkein 30 vuotta myöhemmin, näen, että yritykseni oli tuhoon tuomittu, koska se perustui väärinymmärrykseen (joka oli yhtä kuin valhe). Minä olin kuin Suomen kansalainen, joka yrittää pinnistelemällä TULLA Suomen kansalaiseksi, tai kuin 23-vuotias, joka yrittää antautumalla tulla täysi-ikäiseksi, tai kuin 190-senttinen henkilö, joka yrittää vilpittömästi tulla 190-senttiseksi. En tajunnut, että ollakseen 23-vuotias, 190-senttinen Suomen kansalainen 23-vuotiaan, 190-senttisen Suomen kansalaisen tarvitsee ainoastaan... olla. Olla vain. Mielestäni vähintään 95% näistä Patrickia neuvovista kirjoituksista perustuu samaan väärinymmärrykseen=ymmärtämättömyyteen=valheeseen kuin se, jonka vallassa itse olin 80-luvun lopulla. Sinä päivänä, kun näin olevani yhtä peruuttamattomasti kuollut synnille kuin Jeesus Kristus ja yhtä elävä Jumalalle kuin Hän, lakkasin huolehtimasta itsestäni. Ja samaa evankeliumiin kuuluvaa pyhää huolettomuutta haluaisin muidenkin tuntevan. Vanha ihmisemme lakkautettiin jo 2000 vuotta sitten, ja tämä nykyinen olemassaolomme kaikkine rosoisuuksineen, vajavaisuuksineen, heikkouksineen ja sekavine ja poukkoilevine tunteineen on synnille täydellisesti kuolleen ja Jumalalle täydellisesti elävän ihmisen olemassaoloa Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
VastaaPoistaOlet sitä mitä olet aina ollut: syntymästä tähän hetkeen. Olemme Itseys - kehomme -vaikka kuka muutoin väittäisi. Siksipä; kaikki mikä seuraavaksi kirjoitetaan on vailla merkitystä.
PoistaProfetia oli jo aikoja sitten heitetty: "Hänellä on äärettömät kyvyt kehittää - tällä Telluksella - Henkisen tietoisuuden tasoa". Onko nyt jo myöhäistä: "Hänellä oli...."
Mihin kaikki tämä johtaa? 2.12.2017 Kristuspäivä, kansallinen rukoustapahtuma. Siihen kommentit 8.12.2107 n. 8 h sitten: kts. Facebook.
PoistaEi hyvänen aika.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaRukoilen puolestasi, Kiitos Jeesus että kaikki järjestyy. Jeesus on tie totuus ja elämä. Vilpitönsydän Jeesuksen kanssa riittää, Jeesuksen rakkautta ja siunausta Jeesuksen nimessä ja veressä yllesi.
VastaaPoista"If anger was the nature of God, you would find it in the fruit of the Spirit."
VastaaPoistaKukaan meistä ei tosiasiassa usko sisimmässään helvetin olemassaoloon. Osoitan sen seuraavalla päättelyketjulla. Paavali kehottaa ajattelemaan sitä, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa. Miksi? Ilmeisesti siksi, että kaikki tuollainen heijastaa Kristuksen ja Isän olemusta. Meidän mieltämme kohottavat Kristuksen totuudellisuus, rohkeus, suoruus, puhtaus ja rakkaudellisuus sekä sellaiset tilanteet ja ihmiset, joissa tuollaiset piirteet heijastuvat (vähän tai paljon). Jos näemme vaikka jonkun hindun tekevän ilomielin laupeudentyötä, meidän on tunnustettava, että hän jollakin tavoin tietämättään heijastaa jotakin kaunista, jotakin Kristuksen kaltaista. Jos näemme muslimi-isän kävelevän onnellisena nuorta poikaansa reppuselässä kantaen, meitä hymyilyttää, koska tilanteessa heijastuu omalla laillaan Isän rakkaus. Jos ateistipoliitikko puolustaa rohkeasti ja suoraselkäisesti köyhien asiaa, emme voi olla kunnioittamatta häntä, koska hänessä on jotakin Kristuksen kaltaista. Jos alkoholisti tunnustaa olevansa alkoholisti, meitä koskettaa hänen totuudellisuutensa. Jos jalkapallotuomari antaa vierasjoukkueelle ansaitun rangaistuspotkun kotijoukkueen kannattajien raivoisasta ja pelottavasta karjunnasta huolimatta, kunnioitamme hänen rohkeuttaan ja "vanhurskauttaan", hänen lujuuttaan. Kaikissa noissa tilanteissa on jotakin "jumalallista", Kristuksen kaltaista, ylevää – oletettavasti siksi, että ne omalla vaatimattomalla tavallaan heijastavat Häntä ja Jumalaa. Miksi me emme sitten koe yleviä tunteita, jos satumme näkemään valokuvia siitä, kuinka ISIS polttaa jonkun vihollissotilaan elävältä häkkiin? Miksi? Tuon teonhan tulisi kaiken järjen mukaan heijastaa – hyvin pienesti tosin, vain aivan hitusen verran – Jumalan vanhurskautta. Jumalahan tulee nimenomaan ihmeellisessä vanhurskaudessaan tuomitsemaan (miljoonia ellei peräti miljardeja) ihmisiä iankaikkiseen kidutuspaikkaan, loputtomaan liekkimereen. Miksi me emme liikutu ylevistä tunteista nähdessämme tulenlieskoissa menehtyvän ISISin vangin samalla tavoin kuin me liikutumme aiemmin esittämistäni esimerkeistä? Meitä ei puistata ISISin langettaman tuomion oikeudellinen vääryys – esim. elävältä poltettu jordanialaispilotti oli sodassa ISISiä vastaan – vaan nimenomaan teloitustapa. Jokaisesta meistä se on äärimmäisen sadistinen, kuvottava, suoraan sanoen saatanallisen vastenmielinen. Miksi me tunnemme ainoastaan ja vain puistatusta ja inhoa tuollaisia valokuvia nähdessämme? Miksi sisimmästämme ei kumpua kiitos ja ylistys siitä, että ISIS on omalla vaatimattomalla "polttouhrilllaan" edes pienesti heijastanut Jumalan ihmeellistä ja mittaamatonta vanhurskautta? Ja taatusti joku ääliö tämänkin jälkeen perustelee helvetin "Jumalan vanhurskaudella, joka nyt vain käy yli meidän ymmärryksemme". Niin aivokuolettava on uskonnon voima.
VastaaPoistaLisättäköön nyt vielä sellainen fakta, että kreikankielisessä UT:ssa ei ole sanaa, joka merkitsisi 'helvettiä'. Eikä sellaista sanaa esiinny heprean kielessäkään.
PoistaJokaisesta meistä.... ajatteluni on itsenäistä. Insight -syvään ytimeen näkeminen. Reality -subjektiivinen todellisuus. Siksi itsenäisenä yksilönä en ymmärrä edellisten lauseittesi järkiperäisyyttä. Ja alla olevan - Francisus Du Toit- siteeraus ei valaise lisäkeskusteluun.
Poista"To live by the faith of the son of God means to live in the consciousness of the same sonship that Jesus enjoys." – FRANCOIS DU TOIT –
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista