Matkantekoa

Romahdin polvilleni sairaalan lattialle ja aloin itkeä. Osaston ovi sulkeutui takanani, ja päivän vierailijajoukko oli toivottavasti tarpeeksi kaukana eivätkä kuulleet valitustani. Koko sisimpäni järkkyi, ja kipu oli aivan suunnatonta. Sairaalan riisuttu sisustus vastasi huutooni – nyt todella riisutaan. Elämä sellaisena kuin minä tunsin sen, on nyt sirpaleina. Rikki, tahrittu, sotkettu. Siitä en voin syyttää ketään muuta kuin itseäni. On ihan turha turvautua uskoville joskus niin tyypilliseen sielunvihollis-defenssiin, ja syyttää vihollista kaikesta. Olen elänyt valheessa, ja sen seuraukset näkyvät ja tuntuvat nyt kipeästi. Todellisuuteni alkoi jakautua kahtia, kun sisälläni koin jotain sellaista, mitä häpesin, piilotin ja koitin muuttaa. Ulkopuolella oleva todellisuus oli merkittävällä tavalla erilainen kuin sisäinen maailmani. Kävin jatkuvaa taistelua näiden kahden välillä. Nyt, kun sisälläni olevat asiat tulivat hallitsemattomalla tavalla esiin, alkoi koko elämäni murentua käs

Eipä sitä paljon tarvitse enää avata. Hetkessä siitä tuli valtakunnan uutinen: pastori on langennut – ja vielä miehen kanssa. Viime viikot ovat sisältäneet varsin kaoottisia tilanteita. Epätoivon hetkiä, paniikinomaisia välähdyksiä, todellisuuden kohtaamista, sirpaleiden keräämistä, aiheuttamani kivun kohtaamista. Kaikki tämä on herättänyt monia kysymyksiä ja prosesseja sisimmässäni. Miten tässä kävi näin? Olen tahtonut olla palvelemassa Jumalaa ja Suomen seurakuntaa. Annoin kaikkeni, ja uhrasin koko elämäni Hänelle. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet intensiivisiä, liiankin intensiivisiä. Lopuksi sisälläni ollut kipu alkoi tulla hallitsemattomasti ulos. Miten tästä eteenpäin? Tie tasapainoiseen elämään voi olla pitkä kun ajatukset, teot ja tunteet ovat alkaneet eriytyä toisistaan. Monet ihmiset ovat tehneet sen johtopäätöksen, että aivan yhtäkkiä jouduin jonkin hengellisen hyökkäyksen kohteeksi, ja yhtäkkiä homoeroottiset tunteet valtasivat minut. Ei se nyt kyllä niinkään men