Vahvat johtajat ja koti-ikävä

Olen viime päivinä miettinyt inhimillisten tekijöiden vaikutusta Jumalan työhön. Omalla tavalla tähän ajatteluun vaikutti se, että jonkun julistajan langetessa (en nyt puhu vain itsestäni) halutaan helposti "pestä kädet" kyseisen henkilön toiminnasta - myös menneisyyden osalta. Poistetaan videot ja kuvat kyseisen henkilön vierailuilta ja sitä rataa. Ymmärrän kyllä mistä on kyse, ja että ei haluta seistä sen takana mitä kyseisen henkilön elämässä nyt tapahtuu. En kuitenkaan pidä menettelyä täysin oikeana. Ennen kaikkea menettelyn tekee ongelmalliseksi se, että meille on ilmeisen haasteellista erottaa ihminen ja Jumalan työ ihmisen kautta. Jälkimmäinen pysyy, tapahtuu edellä mainitulle ihan mitä vain. Muuten Jumalan olisi täysin mahdotonta toimia ihmisen kautta, mikäli jokainen synti tai lankeaminen mitätöisi kaiken aikaisemman Jumalan työn. Tietyllä tavalla tässäkin näkyy meidän puutteellinen käsitys ihmisyyden vaikutuksesta palvelutyöhön: ajattelemme että joko kaikki mitä joku ihminen tekee on aivan valtavaa ja niin voidellun mahtavaa ja tempausvalmista, tai sitten jonkun salaisuuden paljastuessa KAIKKI onkin väärästä hengestä ja vähintäänkin Iisebeliä. Unohdamme tyystin, että vaikka sielunvihollinen on voitettu ja liha ristiinnaulittu, niin koittaa liha tehdä ylösnousemustemppua koko elämämme ajan, ja valitettavasti sen mukana tuoma inhimillinen tekijä pysyy mukana koko elämän. Kenen kohdalla se on äkkipikaisuutta, kitsautta, rakkaudettomuutta, kenen kohdalla vakavempina (?) pidettäviä luonteen heikkouksia. Se on kuitenkin varmaa, että jokainen opetuslapsi tarvitsee päivittäisen, uuden armon näissäkin asioissa - tai etenkin näissä asioissa. Homman nimi on kuitenkin tämä: jos vaihtoehtoina on se, että joku on täysin oikeassa (hengessä) tai täysin väärässä (hengessä), niin etsimme Messiasta ihmisestä. Silloin tulemme varmasti pettymään.
  Näissä ajatuksissa huomioni kohdistui kuningas Salomoniin. Mikä viisaus, mikä Jumalan armoitus hänen elämässään näkyikään! Sananlaskut kirjana Raamatussa sisältää suuria viisauksia ihmissuhteisiin, talouden alueella ja melkein mille alueelle vain (tämän lisäksi voimme olettaa Salomon kirjoittaneen myös Laulujen Laulut ja Saarnajan kirjan). Jumalan työ Salomonin kautta on täysin ilmeistä, ja sieltä ammennettava viisaus täysin sovellettavissa yhä tänään - SIITÄ HUOLIMATTA että Salomonin elämän loppuvaiheet ovat surullisia. Hän ei enää soveltanut valtavaa viisauttaan omaan elämäänsä, ja tiedämme miten tarina päättyy. Tästä huolimatta Sananlaskut, Laulujen Laulu (Korkea Veisuu) ja Saarnaajan kirja on meille talletettuna, eikä niitä ole poistettu, siitä huolimatta että välikappaleena toiminut mies eli elämänsä loppuvaiheet vastoin oletettua ja kaikkea oikeana pidettyä.

En tietenkään voi vaatia ketään toista ajattelemaan samalla tavalla, mutta ajattelin itse että tässä olisi opittavaa. Koen itse, että sain itse olla Jumalan käytössä suloisella ja väkevällä tavalla useamman vuoden, ja siitä syntyi paljon hyvää hedelmää. Myöhemmin tapahtuneet asiat eivät mitätöi sitä mikä on Jumalan synnyttämää, koska kaikki mikä on syntynyt Jumalasta voittaa maailman (1 Joh 5:4). Siksi hedelmää ja yksilön elämää on arvioitava tältä osin eri kokonaisuuksina.

Tämä ajatustuokio vei tietenkin taas seuraavan asian äärelle: miksi etsimme Messiasta ihmisten joukosta? Miksi meillä on niin suuri tarve vahvalle, voidellulle johtajalle? Siitä voi syyttää karismaatikkoja, mutta sama haku on kyllä päällä muissakin piireissä. Voisi jopa väittää, että luterilainen kansanperintö  tietyllä tavalla pönkittää sellaisen vahvan johtajan etsintää, joka on vahvalla tavalla johtamassa joukkoa tiettyyn suuntaan, jopa uudistusmielessä. Ja siitä taas on tyhmää suuttua luterilaisena... Muutenkin meidän kristillisyys Suomessa omaa hassuja piirteitä, jopa lamaannuttavia sellaisia. Suomalaisille niin tyypillinen sisu, tekemisen meininki ja eteenpäin meneminen ikään kuin sulaa pois kun astutaan pyhäkköön. Toki on hienoa, että edes siellä osataan hiljentyä ja rauhoittua, mutta ei kirkon ole tarkoitus olla museo, mausoleumi tai muutenkaan paikalleen jämähtänyt. Olemme liian usein tyytyneet katsomaan valokuvaa koskesta, sen sijaan että kulkisimme sen raivoisan kosken luo itse. Homma on ulkoistettu palkallisille. Sitten kun nousee joku johtaja joka toimii toisin, tai syntyy liike jossa on tekemisen meininkiä, on imu aivan hurja.

  Tämä nyt oli selityksentynkä aivan kylmän analyyttisestä näkökulmasta. Sitten asiaa voisi tutkiskella paljon syvällisemminkin, ja pohtia hengellistä puolta. Voisi aloittaa pohtimalla meidän fatalistista Jumalakuvaa, joka on tuudittanut meidät siihen ajatukseen että Herra kyllä tekee jotain mikäli haluaa jotain tapahtuvan. Voisi jatkaa pohtimalla kaikille varmasti tuttua vertausta tuhlaajapojasta, jossa löydämme kuvailun myös vanhemmasta veljestä. Hän eli Isän talossa muttei Isän talosta, eikä kyennyt antautumaan iloon kun tuhlaajapoika oli palannut kotiin. Niin, kumpi näistä kahdesta nyt oikein on se tuhlaajapoika?... Kuitenkin uskon, että vertaus tuhlaajapojasta tarjoaa meille myös kolmannen, tälle blogille tärkeän ajatuksen: me olemme lukeneet vertauksen, muttemme ole antautuneet sille. Olemme jääneet lukijaksi, kuuntelijaksi, sivusta seuraajaksi. Emme ehkä ole itse "tulleet itseemme" sanan syvimmässä merkityksessä, ja antautuneet Isän käsivarsiin suudeltavaksi, halattavaksi. Niissä käsivarsissa antautuu sovitukselle, anteeksiannolle, parantamiselle ja eheydelle. Niissä käsivarsissa kohtaa ihminen ja Jumala - eikä silloin enää tarvitse etsiä Jumalaa ihmisestä.
  Niin, voisiko olla että vahvan johtajan kaipuu paljastaa jotain omasta suhteestamme Kristukseen? Jos se suhde olisi vahvempi, niin tunnistaisimme kyllä muiden armoitukset, lahjat ja voitelut, mutta emme etsisi heistä sellaista vahvistusta, jonka tulee löytyä Kristuksesta. Onko niin, että tunnistamme ikään kuin kodin tuoksun, ja hakeudumme sellaisen läheisyyteen joka kantaa tuoksua vahvemmin kuin itse, sen sijaan että itse antautuisimme kohtaamaan Isämme uudelleen?

 Myönnän, että minulla on koti-ikävä. Minulle ei enää ollut ensimmäinen prioriteetti tulla kotiin, olla kotona ja elää Isän kodista käsin. Minulle tuli tärkeämmäksi kertoa kodista muille, mikä sinänsä on jaloa, muttei tärkeämpää kuin ensin mainittu. Nyt on aika heittäytyä siihen uudelleen - rikkinäisin vaattein, kaikkensa tuhlanneena Isän käsivarsille.

Kommentit

  1. Viisas ihminen. <3 Kiitos tästä saarnasta. Edelleenkin olet vahva johtaja, vaikka lauma sitten vaihtuisikin. Itse en seurannut opetuksiasi ennen kohuotsikoita, mutta nyt kuuntelen korva tarkkana. Me rikkinäisiin vaatteisiin pukeutuneet, ja välillä vähän hukassakin harhailevat tarvitsemme esimerkkejä, jotka tietävät, millaista on olla hukassa ja etsiä suuntaa. <3 Tunnen sydäntä pakahduttavaa lämpöä sua kohtaan. Voi hyvin! <3

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Lienee ainoastaan joissain rajoitetuissa piireissä, missä etsitään "vahvaa johtajaa". Suurin osa ei etsi ns. vahvaa johtajaa. Mutta jos sellaista etsii, ilmeisesti sellaisen aina löytää jostain.

    VastaaPoista
  4. Minusta kuvaamasi ongelmaa ylläpitää tiettyjen kristillisten piirien opetus, jossa korostetaan liikaa Jumalan ihmeellisyyttä ja unohdetaan elämän inhimillisyys. Samoissa piireissä ns. "maailma" nähdään pahana, samoin "maailman ihmiset". Tässä uskomisen tavassa on vain kaksi sävyä, valkoinen ja musta. Tällöin julistaja asetetaan täysin valkoiselle alueelle, ja saattapa hän itsekin tätä illuusiota ylläpitää. Sitten kun tapahtuu jotain, hänet on pakko siirtää suoraan valkoisesta mustaan, koska muita sävyjä ei ole. Mustavalkoisesti uskovan ihmisen maailmankuvan hajoaa, ellei kaikki ole joko täysin hyvää tai täysin pahaa.

    VastaaPoista
  5. siis Ulla Rautiainen sanoo:
    Kuvaamasi ongelmaa ylläpitää myös tiettyjen kristillisten piirien vääränlainen auktoriteettiopetus, jossa aikuisista, järkevistä ihmisistä tehdään alamaisia jollekin toiselle ihmiselle ja taannutetaan lapsenomaiseen tilaan, jossa ei opita ottamaan itse vastuuta omasta hengellisyydestä ja jumalasuhteesta eikä seisomaan itse omin jaloin Jumalan edessä.
    Pohdiskelin omassa blogissani jokin aika sitten tätä samaa kysymystä miksi ihmisestä etsitään messiasta ja mitä idolin romahtaessa tapahtuu.

    "Kohtelias arvostus sekoitettuna älylliseen laiskuuteen kovin helposti paisuu lähimmän auktoriteetin henkilöpalvonnaksi ja ihmisestä, jonka oli tarkoitus olla tienviitta Jumalan luo tuleekin Jumalan sijainen maan päällä ja se tapahtuu niin helposti, niin huomaamatta."

    Jos kiinnostaa minun ajatukseni tähän aiheeseen, niin löytyy tuosta linkistä:
    http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/10/linnunradan-alla.html

    VastaaPoista
  6. Aamen! Muistan rukouksin! Olemme yhdessä Jeesuksen seuraajia ja todistajia, tottakai meissä on jokaissa Jumalan antamia lahjoja eritavoin ja käyttöä varten! Muistan rukouksin Jeesus on herra.

    VastaaPoista
  7. Juu vahvat johtajat tarjoaa monille sitä kaipaaville ehkä tiettyä "turvaa" ja ovat samalla itse jopa harhaan johdettuna.

    En niinkään tartu tehtyihin tunnustettuihin synteihin, sillä ne on selkeitä asioita hoitaa pois alta. Mutta oppi tausta asia mua askarruttaa, miksi lähdit nimenomaan uskon sanan raamattukouluun kun sen ryhmän on moni tiennyt huonoksi? Etkö itse tiennyt asiaa ennen lähtemistäsi siihen mukaan. Olit jopa joissakin puheissasi kyllästynyt arvioitsijoihin ja pidit heitä uskonnollisena. Mä luulen kuitenkin et ennen sua on eläny monta muutaki kristittyä joilla on paljon arvokasta tietoa jota mielestäni asenteellasi halveksit. Mun huoli on enemmänkin uskon sana pohjassa ja asenteessasi ottaa arviointia vastaan, en niinkään murehdi erinäisistä muista synti kysymyksistä. Sillä jos pohjaa ei saa kuntoon ni ei paljon auta mikää muukaan.

    Mä toivoisin että kertoisit onko kantasi muuttunut uskon sanan perustaan ja sen kanta isiin? Käsittääkseni se olisi todella tärkeä asia ratkaista. Jos uskon sanasta on muut seurakunnat jo 80 luvulla tehny linjausta että ei oo hyvä juttu, ni ihmettelen miksi et ole halunnut ottaa vanhojen kristittyjen perusteltua kritiikkiä vastaan vaan enempikin halveksinut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "...miksi lähdit nimenomaan uskon sanan raamattukouluun kun sen ryhmän on moni tiennyt huonoksi?"
      Topsiekun kysymys on tietenkin kohdistettu Patrickille, mutta voin silti antaa tähän omankin vastaukseni, en Patrickin puolesta, mutta yleisemmin ajateltuna.

      Mikä olisi se raamattukoulu tai uskonyhteisö (ainakaan laajemmin tunnettu), jota vastaan kukaan ei olisi mitään sanonut? Hengellisellä kentällä (parhaimpana esimerkkinä mikä tahansa kristillinen keskustelupalsta) varoitukset sinkoilevat edestakaisin ja jokaisesta on jollakin jotain ikävää sanottavaa. Jos varoituksia alkaisi tosissaan uskomaan, ei voisi mennä minnekään.
      Lisäksi varoittelijoiden suhtautuminen sisältää usein juuri sitä mustavalkoista ajattalua, josta tässäkin kirjoituksessa puhuttiin: omassa uskonyhteisössä, uskontulkinnassa tai lempisananjulistajassa ei nähdä tai tunnusteta mitään virheitä, tai ainakaan niitä ei rankata kovin vakaviksi, kun taas varoituksen kohteena olevat mustamaalataan ja demonisoidaan kaikessa pelkästään vääriksi ja vaarallisiksi ilman minkään hyvän mahdollisuutta.
      Tällainen varoittelu ei kuulosta uskottavalta, koska järkevä ihminen näkee, ettei tosielämässä juuri mikään ole pelkästään hyvää tai pelkästään pahaa, eikä siksi ota kovin tosissaan tällä tavalla esitettyä todistusta.
      Jos varoittelun haluaisi tehoavan, olisi kyettävä tunnustamaan omankin seurakunnan tai suosikkisananjulistajan epäonnistumiset, virheet ja harha-askeleet ja myöskin sen "vaaralliseksi" luokittelemansa hyvät kohdat (sillä niitäkin varmasti on) jotta kuulostaisi uskottavalta, todenmukaiselta ja asiallisesti arvioimaan kykenevältä. Näin harvoin kuitenkaan tapahtuu.
      Silloin ei auta muu kuin ummistaa korvansa varoituksilta ja mennä itse kokeilemaan.

      Poista
    2. ...jatkoa: Topsiekun mainitsema "vanhojen kristittyjen perusteltua kritiikkiä" ongelmana vain tahtoo olla, että nämä "vanhat krsitityt" itsekin usein ovat aika haluttomia vastaanottamaan oman seurakuntansa ja oman toimintansa vikakohtiin kohdistuvaa perusteltuakin kritiikkiä. Jos itse kieltäytyy reagoimasta itseensä suuntautuvaan arvosteluun, niin on aika utopistista kuvitella, että toisiin kohdistuvaa varoittelua otettaisi vakavasti.

      Poista
  8. Juu vahvat johtajat tarjoaa monille sitä kaipaaville ehkä tiettyä "turvaa" ja ovat samalla itse jopa harhaan johdettuna.

    En niinkään tartu tehtyihin tunnustettuihin synteihin, sillä ne on selkeitä asioita hoitaa pois alta. Mutta oppi tausta asia mua askarruttaa, miksi lähdit nimenomaan uskon sanan raamattukouluun kun sen ryhmän on moni tiennyt huonoksi? Etkö itse tiennyt asiaa ennen lähtemistäsi siihen mukaan. Olit jopa joissakin puheissasi kyllästynyt arvioitsijoihin ja pidit heitä uskonnollisena. Mä luulen kuitenkin et ennen sua on eläny monta muutaki kristittyä joilla on paljon arvokasta tietoa jota mielestäni asenteellasi halveksit. Mun huoli on enemmänkin uskon sana pohjassa ja asenteessasi ottaa arviointia vastaan, en niinkään murehdi erinäisistä muista synti kysymyksistä. Sillä jos pohjaa ei saa kuntoon ni ei paljon auta mikää muukaan.

    Mä toivoisin että kertoisit onko kantasi muuttunut uskon sanan perustaan ja sen kanta isiin? Käsittääkseni se olisi todella tärkeä asia ratkaista. Jos uskon sanasta on muut seurakunnat jo 80 luvulla tehny linjausta että ei oo hyvä juttu, ni ihmettelen miksi et ole halunnut ottaa vanhojen kristittyjen perusteltua kritiikkiä vastaan vaan enempikin halveksinut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenneth Haginin videoita kun katsoo tubesta ni paha olo tulee. Iha sairasta menoa.

      Poista
    2. Kenneth Haginin videoita kun katsoo tubesta ni paha olo tulee. Iha sairasta menoa.

      Poista
    3. Haginia pahempi on yleisesti word of faith liikkeen teologian isoisänä pidettn E.W Kenyonin näkemykset esim Kristuksen jumalisuudesta ja inhimisyydestä. Suoraa hereettistä tekstiä

      Poista
  9. "Unohdamme tyystin, että vaikka sielunvihollinen on voitettu ja liha ristiinnaulittu, niin koittaa liha tehdä ylösnousemustemppua koko elämämme ajan, ja valitettavasti sen mukana tuoma inhimillinen tekijä pysyy mukana koko elämän."
    Tässä kohtaa sinulle ei ole vielä valo loistanut. "Liha" viittaa UT:ssa joko ihmiseen biologisena, ajallisena/rajallisena olentona tai AJATTELUTAPAAN/USKOMUKSEEN, jonka mukaan kristityllä on jonkinlainen rooli tai vastuu Jumala-suhteensa ylläpitämisessä. "Liha" on siis harhakuvitelma asetelmasta, jossa ihminen on jollakin tavoin Kristuksesta erillinen ja jollakin tavoin tästä erillisestä itsestään vastuussa suhteessa Kristukseen ja Jumalaan. Viime kädessä "liha" on käsitys, jonka mukaan Jumala edellyttää kristityltä JOTAKIN (jokainen voi ilmaista tuon "jonkin" omalla laillaan), jonka "täytettyään" kristitty voi iloita jumalasuhteestaan.
    "Liha" ei niin ollen viittaa mihinkään ominaisuuteen, olemukselliseen eikä personoitavissa olevaan. Suomen kielen puhujat ova tehkä taipuvaisia ajattelemaan toisin, koska kyseessä on substantiivi. Mutta onhan esim. sana "tiedostamattomuus" substantiivi, eikä sekään viittaa edellä mainitun kaltaisiin asioihin, vaan yksinkertaisesti ajattelun tilaan, joka muuttuu siiinä silmänräpäyksessä, kun henkilö tiedostaa asian, jota hän ei tiedostamattomana tiennyt.
    "Liha sotii henkeä vastaan ja henki lihaa vastaan" tarkoittaa UT:ssa sitä, että liha(llinen ajattelu), joka kuvittelee kristittyn vielä olevan erillisenä, vastuullisena "yksilönä" olemassa, on loogisessa ristiriidassa Hengen todellisuuden kanssa, joka on täydellistä ykseyttä ja yhteyttä Kristuksessa, joka lakkautti ristillä meidän erilliset itsemme, yhdisti meidät olemuksellisesti itseensä ja itsekseen ja nousi Uutena Ihmisenä (=meinä) Isän oikealle puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Oikeastaan mitään Kristus-suhdetta (siis sellaisena, jossa on kaksi tasavertaista osapuolta ja jonka luonne tai laatu voi jotenkin vaihdella) ei ole olemassa. Me olemme KristukseSSAja KristusTA, ja Hän on meiSSÄ ja meITÄ. Tätä saattaa olla vaikea käsittää maailmassa, jossa ihmiset mielletään erillisiksi, itsestään vastuullisiksi YKSILÖIKSI. Me olemme kuitenkin kuolleet tällaisesta maailmanjärjestyksestä pois, ja se on kuollut meille. Me saamme ajatella niin maailmallisesti ("älä tartu", "älä maista") kuin sielu sietää (ja se sietää näköjään aika paljon), mutta se on kuin varjonyrkkeilisi ja kuvittelisi saavansa aika ajoin varjoltaan köniinsä, mikä on jonninjoutavaa höpönlöpöä. Tällaiseen "liha"-höpönlöpöön uskominen on mahdollista, kun jotakin asiaa jankutetaan riittävän usein riittävän monelle ihmiselle. On kuulemma tutkittu, että jos saa kuulla 8–10 kertaa tuttavilta tai tuntemattomilta ihmisiltä, että omaa hienon hännän, on mahdotonta olla hipaisematta häntäluutaan; hännättömyys on pakko varmistaa. Siksi uskonnon piirissä on niin helppo luoda tällaisia mielikuvitusolioita, kuten "liha". Paljon parjatut luonteenheikkoudet ovat usein yksinkertaisesti henkilön temperamenttiin kuuluvia piirteitä ja vaikkeivät olisikaan, ne ovat vain saviastian savea tai säröjä tuossa astiassa, jotta sisällä oleva aarre loistaisi paremmin. Jos joku haluaa tulla "paremmaksi kristityksi", hän ei ole ymmärtänyt olevansa jo ihan oikeasti täydellinen Kristuksessa. Sellainen kuin Hän on taivaallisissa, sellaisia me olemme täällä maan päällä.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Moro!

      Ei tunneta mistään. Olen muistanut sua rukouksin useaan otteeseen seurakunnassani rukouskokouksissamme.

      Minulle on viime aikoina tullut voimakkaastu mieleen lähettää sulle yksi bloggaus, jonka talvella kirjoitin. Mahtaisiko se avata jotain? Olisi kiva saada myös sulta ajatuksia, mitä siitä ajattelit. Bloggaus on avoin kirje yleisesti suomalaiselle seurakuntanuorelle. Kirje on aiheuttanut talvella aikapaljon keskustelua somessa ja seurakunnissa. En selitä siitä enempää. Toivon, että luet sen. Olen itsekin nuori, ja tekstin ajatukset nousevat omasta elämästäni.

      http://puhdastakultaa.blogspot.fi/2016/12/kirje-eraalle-seurakuntalaiselle.html?m=1

      Siunausta ja voimia! Muistan edelleen rukouksin.

      Timo

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  10. Tervetuloa kotiin! Isä odottaa! Me odotamme! Kaikki on anteeksiannettu! Juhlat voivat alkaa!
    Tiedän sydämessäni, että Jumala käytti sinua, toimi väkevästi kauttasi. Ei lankeemus niitä tyhjäksi tee. Miten moni tuli uskoon, parani, vapautui ym. ym. Olen iloinen, että kaipaat kotiin! Tervetuloa!

    VastaaPoista
  11. Jocce sanoo siinä oikein, että Isä odottaa.
    Tärkeintä on, Patrick että et ole menettänyt uskoasi. Niin kauan kuin on elämää ja uskoa, on mahdollisuutta korjata rikkimennyttä.

    Hengellisen katastrofin sattuessa tavallaan helpompi tapa selvitä on heittää kerralla kaikki uskoon viittaavakin menemään ja jatkaa elämää niin sanotusti puhtaalta pöydältä taakseen enää katsomatta.

    Työläämpi tie on alkaa perkaamaan asia kerrallaan mikä oli totta ja oikein ja säilyttämisen arvoista ja mikä sellaista josta on luovuttava. Jos sen työn kuitenkin jaksaa tehdä (ja siihen kannattaa sitten varata riittävästi aikaa, siinä kun ei yleensä äkkiä valmiiksi tulla) niin tuloksena on koetuksen kestäneen entistä vahvempi ja ennenkaikkea terveempi usko.
    Ja eihän sitä puhdistustyötä tarvitse yksin tehdä, Taivaan Isä on kyllä enemmän kuin innokas auttamaan pahimmankin sotkun selvityksessä.

    VastaaPoista
  12. Eipä uskon menettäminenkään mikään katastrofi ole, paitsi siitä näkökulmasta, että silloin uskovaiset katsovat ihmisen joutuvan helvettiin. Muista näkökulmista uskon loppuminen voi olla tie eheämpään elämään, vaikka raskas tie se on monilta osin.

    Ei sillä että Patrickin täytyisi uskonsa menettää. Hän voi hyvinkin löytää terveen ja tasapainoisen uskomisen tavan kriisinsä jälkeen. Pääasia on, että hän voi sydämestään allekirjoittaa elämänkatsomuksensa jatkossakin. Mihinkään teeskentelyyn ei kenenkään kannata ryhtyä.

    VastaaPoista
  13. Monia hyviä pointteja. Olet oikeasssa Salomon suhteen. Muistan lukeneeni, että juutalaisten rabbien mukaan Salomo katui epäjumalanpalvelustaan ja muita rikkomuksiaan elämänsä loppupuolella ja että Saarnaaja itseasiassa olisi hänen katumuskirjeensä. Salomonin synneistä oli kuitenkin se seuraus, että Israel hajosi kahtia hänen poikansa aikana.

    Toinen tapaus on Bileam, jota Jumala käytti siunaamaan Israelia, vaikka teki sen vääryyden palkan toivossa ja "opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat." Hän sai surmansa israelilaisten miekasta, mutta hänen lausumansa Jumalan Hengen vaikuttamat siunaukset ovat silti yhä voimassa.

    VastaaPoista
  14. Jumala on kristikunnan historiassa aina tavalla tai toisella - johdatuksensa tai sallimuksensa kautta - "siirtänyt sivuun" palvelijansa, jos Herran sijasta on alettu seuraamaan ja koroittamaan (vaikka tiedostamattakin) liiaksi ihmistä. Kunniansa Hän ei jaa.

    VastaaPoista
  15. Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
    Jaak. 2:14 FB38

    Menestysteologian ongelma on tässä. Kun usko on ratkaisu kaikkeen katoaa tavallinen heikko ihminen. Särjetyt ja alastomat jäävät kuolleen uskottelun varjoon.

    Vaikka on niin että jo Saulin aikaan ihmiset etsivät kuningasta Kuninkaan tilalle, ja Jumala antoi sen. Kun Jumala antoi kuninkaan oli väärin olla seuraamatta tätä. Kuninkaan itse tulee nöyrtyä kuin Daavid ja kruunata Jeesus.

    Saul syytti sotajoukkoja, kun itse oli langennut - älä jää katkeruuteen vaan armon saaneena päästä toisten kurkusta irti. Samalla tee parannus gnostilaisuudesta eli ylihengellisyydestä - menestysteologiasta, jossa juuri halutaan kyllä anteeksi, mutta ei anneta anteeksi.

    Menestysteologiaa on muuallakin, mutta kuitenkin se on harhaoppi ja valheen henki, joka kyllä saa monet mukaan, koska tarjoaa helppoja ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Kun Kaikkivaltias ei enää nuhtele ja kurita, hän ei enää rakasta.

    Onneksi Isä ei muutu, vaikka teologiamme muuttuu välillä huonoonkin suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, asioita voi katsella monelta suunnalta. Näkisin tuon koko prosessin kannalta hyvänä, jos antaa riittävän paljon aikaa sille että asioihin tulee riittävästi etäisyyttä. Tärkeää on myös että sopii asiat kaikkien henkilöiden kanssa joita on vahingoittanut. En ymmärrä, miten niin moni kehoittaa hyppäämään heti uuteen seurakuntaan ja kenties uudelleen vastuullisiin tehtäviin. Ei Jumala vaadi meitä kiirehtimään. Hän antaa meille aikaa riittävästi. Ei mennä Jumalan edelle. On totta että monenkin julistajan kautta tapahtuu parantumisia ym..; mutta kaikki ei ole Pyhän Hengen aikaansaamaa. Vrt. Jeesuksen sanat UR:ssa.

      Poista
  16. Aamen tähän. Hyviä ajatuksia Patrick. Siunausta :)

    VastaaPoista
  17. Onni on youtube! Kilometri tolkulla olen juossut ja kävellyt, ja kuunnellut pitämiäsi opetuksia ja saarnoja. Ne ovat olleet suureksi siunaukseksi!

    Pastorin lankeamisesta huolimatta EI opetuksen sisältö ole muuttunut. Et sinä ole se, ketä minä seuraan - Jeesus on Herrani! Mutta olen tavattoman iloinen, että on ihminen kuka on opettanut minulle Hänestä ramatun mukaisesti.

    Vielä virtaa ja kalaa nousee :) Toivottavasti jatkat opetustyötä!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen! Muistetaan rukoilla Patrickin puolesta. Itsellä on sopimus rukous saan kantaa veljeä rukouksissa joskus itken ja rukoilen veljen puolesta ja muitten pyhässä Hengessä.

      Poista
  18. https://www.youtube.com/watch?v=WyPy2KM23Dg

    VastaaPoista
  19. http://www.kotipetripaavola.com/seurakunnanjohtamisesta.html

    VastaaPoista
  20. Kirjoita minulle, minulla on ollut viime päivät suunnaton tarve keskustella kanssasi, jokin johdatus siinä on. Olen kokenut paljon samaa. Olen samanaikaisesti niin rikki ja niin ehjä. En halua sinua neuvoa enkä hakea itselleni tukea - vain jakaa ja pohtia yhdenvertaisena elämiemme kulkua, ehkä luoda yhdessä uutta ja rohkaisevaa kaltaisillemme. Asun Kuopiossa. mydreamings@suomi24.fi

    Sen sanon. Hyvä että olet sinä siinä edelleen juuri sellaisena kuin olet. Se riittää Jumalalle.

    VastaaPoista
  21. voin yhtyä kysymyksiisi ja pohdintoisisi. Juuri tapasi havainnoida ja pohdiskella asioita.ja kyky halu kommunikoida niitä muille tekee sinusta Patrickin ota olen mielelläni kuunnellut. Ilo sydämessäni koska huomaan että olet pysynyt tiellä ja epäonnistumisen suudelma on saanut sinut kääntymään Jeesuksen.luo. Kristityn kasvu on usein syvenevää synnin ja armon tuntemusta. Jumalan armo on se joka vaikuttaa uskoa ja rakkautta Paavali kirjoitti.

    Heitän raamatun paikan pohdiskeluihisi virikkeeksi. Matt 23:8-10 "Älkää antako kutsua.itseänne opettajiksi, sillä teillä on yksi opettaja Kristus ja te olette kaikki veljiä. ...." Voimme opettaa raamattua, mutta se ei tee meistä kenenkään.opettajia. mielenkiintoista.

    VastaaPoista
  22. Patrickin pohdiskelu oli/on mahtavaa. Tuo Salomonin esiintuonti oli tosi hyvä ja terävä. Salomon toimi Jumalan antamilla kyvyillä ja oli Jumalan silmäterä sekä Hänen 'voideltunsa'. Hänen loppuelämänsä lankeemus ei poistanut sitä, että hänen kirjoituksensa ja viisautensa toivat Jumalalle kunniaa ja esittivät Isän tahtoa ja sydäntä. Samoin on Patrick elävöittänyt srk:aa ja toiminut Jumalan tulena ja uuden viinin tuojana Suomen uskoville.
    Hyvä puoli tässä nykytilanteessa meille muille uskoville on ainakin se, että nykyinen suhtautumisemme Patrickiin kertoo, mikä mielemme oikein on - onko meillä Kristuksen mieli! Olemmeko oikeasti täysi-ikäisiä uskovia, jotka eivät nauti maitoa, vaan "joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta". Tuntuu, että monet sopuleina vajoavat maitoruuan nauttijoiksi ja toteavat Patrickin toiminnan olleen jotain eksytystä tai sen suuntaista ehkä aina. Mutta näinhän ei ole todellakaan ole - jos meillä on "palakin Jumalan Henkeä", niin tunnistamme Herran toimineen ( ja vieläkin toimivan) Patrickissa.
    Kuinka olen murehtinut esim. Michael Howardin tuomitsemista Suomessa? Ko. julistaja on tosi särmikäs, mutta totisesti joitakin mahtavia puolia hän on Herrasta esittänyt. Näitä puolia tuomitsija-nyhverö-uskovat eivät ole koskaan pystyneet esittämään Kristuksesta! He julistavat latteuksia ja uskontoa sekä eksytyksen pelkoa, mutta heitä ei kukaan ahdista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoäiti 26.7.2007

      En ole minkään sosiaalisen median käyttäjä, en lukija enkä kirjoittaja.
      Pidän sen kaukana itsestäni.

      Mutta nyt, yhden kommentin tänne tahtoisin kirjoittaa ihan Taivaan Isän kehoituksesta koskien Patricia ja hänen opetuksiaan.
      Olen ollut uudestisyntynyt kristitty 33v

      Vuonna 1995 sain profetian esiintuotavaksi helluntaiherätyksen kesäkonffarensissa, koskien " seurakunnan puhdistusta."
      Paikanpäällä sen sanominen estettiin, mutta laitoin sen kirjeitse jokaiseen hell. srk:taan suomessa.
      Se, mikä siinä oli silloin huomioni arvoista, oli palaute, jonka sain.
      Sain useilta seurakunnassa palvelevilta veljiltä ja sisarilta rukouspyynnön vapauttaa heidät homoudesta ja lesboudesta, julistaa heille se anteeksi, kun eivät muuten uskalla tuoda sitä esiin.

      Se oli minulle suuri järkytys mutta julistin sen heille anteeksiannetuksi.
      Vapautuksesta, kuten Jumala tahtoo, minulla ei ollut mitään käsitystä.

      Miten tutustuin Patriciin ja hänen opetuksiinsa.

      Oli syksy, 2015, olin ahdistunut ja pelokas oman perhetilanteeni vuoksi.
      Se oli niin ahdistavaa että sairastuin fyysisesti.
      Eräänä aamuna kuulin nimen, Patrick Tiainen ja hämmästyin, en tunne ketään Patrick Tiaista.
      Sitten kuulin sen nimen uudelleen, ja googlasin sen...
      löysin kuvan ja blogin tv7plussalla..mutta "hui"- miten nuori ja miten kamalat silmälasit, tuolla ei ole minulle mitään annettavaa, ajattelin.

      Sairauteni paheni ja sitten näin näyn,
      tuo samainen, nuori, silmälasipäinen Patrick tuli eteeni hyvin rakkaudellisesti ja kysyi, tahdotko tulla tulla terveeksi- tahdon- vastasin.

      Hän laski kätensä päälleni ja sanoi, Jeesuksen, kristuksen Golgatan työn tähden, sinä olet jo parannettu.
      Siinä silmänräpäyksessä paranin ja olen ollut terve tähänpäivään saakka.

      Sitten aloin etsimään, katsomaan ja kuuntelemaan hänen opetuksiaan.
      Kuuntelin, kuuntelin, itkin ja kuuntelin, en ollut koskaan uskossa oloni aikana kuullut opetettavan niin kuin hän opetti.

      Uskonelämäni on muuttunut aivan radikaalisesti runsaan vuoden sisällä, kun olen sisäistänyt hänen opetuksensa.

      Kun kuulin Patrickin lankeemuksesta, maailmani ei romahtanutkaan.

      Pyhä viha vain nousi ja sanoin itselleni että tämä ei jää tähän...ja ammensin voimaa hänen saarnoistaan.
      Ja huom!- eivät nuo raamattutuntien opetukset ole menettäneet voimaansa, vaikka "isäntä" itse onkin välipysäkillä.

      Tälläistä, näin yksinkertaista, selvää ja voimallista opetusta emme ole tottuneet kuulemaan maassamme.

      Mutta kun itse sen sisäistin, niin kaikki on muuttunut elämässäni.

      Rakkaat sisaret ja veljet, sanon kuin Patrick itse, jotain täytyy muuttua, ehkä seurakuntakulttuurissamme, että jokainenvoi kertoa ne syvimmätkin salaisuutensa vailla pelkoa ja häpeää...
      Vasta sitten on edellytykset todelliselle muutokselle.

      Veljeni Patrick, kiitän opetuksistasi, ja siunaan ja rukoilen puolestasi.

      Ei tämä tähän jää....vielä tulee päivä, kun Jumala ottaa sinut uudelleen voimalliseen käyttöönsä valtakuntansa työssä!

      Poista
  23. On kirjoitettu paljon lauseita, jotka eivät ole kuin sanoilla leikkimistä. Totuutta on tämä nykyinen hetki, vallitseva tila. Nähdä olemassa oleva sellaisenaan.
    Lauseet, jotka tuonnoin tuotiin esille "sydämmen silmillä" , ovat luotuja ja aina olemassa.
    Siispä: auringon alla ei ole mitään (uutta) kuin se mikä On Nyt.
    Saarnaajat, papit ja pastorit suoltavat puhetta/eräät ja toiset tulkitsevat niitä: Näen, että kaikki on kietoutunut eräänlaiseen sidonnaisuuteen.
    On ymmärrettävä mistä ajatuksesi syntyvät. Katso Patrick ajatuksesi ydinsisältöön: onko se vapaa kaikesta sidonnaisuudesta. Kun luot aitoa omaa -vapaata ajatusta-ajattelua olet aitouden alkujuuressa. Tässä, nykyhetken On tilassa, olet yhtä kuin luonto. Katsot sitä mikä on: katsot myös -sydämmen silmillä -ajatusta. Sähköpostiosoite Sinulla on jos haluat kommentoida: Matti Muranen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän välipysäkillä

Yli kaiken varottavan varjele salais... Sydämesi!

Kädenvääntöä ja armon pisaroita