Hiljainen luottamus
Laskeva aurinko värjäsi taivaankantta ensin aprikoosin ja
persikan sävyillä, sitten yhä
intensiivisemmin, kunnes puiden latvat näyttivät liekehtivän vastarannalla.
Jäällä näkyi muutama sula kohta, murhaavan tummia läikkiä. Se oli kuin luonnon
taidenäytös, hitaasti muuttuva kontrastien tanssi: toisaalla syvänsininen
taivas ja ujostelevat tähdet, niiden alla kevättä aavisteleva järven jää.
Toisaalla päivän viimeiset, ikään kuin tiivistetyt valonsäteet. Ilo ja haikeus
vuorottelivat, sydämen tilasta kilpaa kävivät. Jokin siinä herätti niin vahvoja
tunteita. Ollapa siellä, missä taivas ja maa kohtaa, tuossa hohtavassa
kaistaleessa. Persikoiden ja aprikoosien maassa, illan levon koittaessa.
Kun tuska kasvaa suureksi tapahtuu merkillisiä asioita.
Betoniviidakosta on vain pakko päästä ulos, ja luonto alkaa puhutella aivan
uudella tavalla. Tuulen humina puissa, karut ja kauniit yksityiskohdat jään ja
kiven kohdatessa, hiljaisuuden välittämät viestit… Henkinen tuska voi olla
monenlaista, ja ehkä se saa vastineensa luonnossa. Samettinen kangasmetsä
vaihtuu kivilouhikkoon, mutta ei sitä jatku loputtomiin. Ylöspäin noustessa ei
jaksa kasvaa kuin vaivaiskoivut, mutta yhtäkkiä näköala laajenee. Niinhän se
yleensä on, tuska saa meidät näkemään kauemmas, ja hämmästelemään kristallinkirkkaita
sulamisvesipuroja. Näköalan vaihtuessa vaihtuu myös näkökulma, ja kun ulkoiset
puitteet muuttuvat alamme tutkia myös sielunmaisemaamme uudella tavalla.
Yllä kuvailemani talvinen ilta Kallaveden jäällä oli
itselleni merkittävä ilta. Pääsiäinen oli edessä, ja mielessä pyöri sen
keskeiset teemat: kärsimys, antautuminen ja kuuliaisuus. Elämä ja kuolema.
Rakkaus joka voittaa kuoleman. Getsemanen puutarhan rönsyilevät puut ja veripisarat. Nuo ajatukset
sydämessä lähdin hiihtämään järven jäälle, kohdatakseni siellä samoja
elementtejä. Ne herättelivät minussa ajatuksia, jotka eivät arjen pyörityksessä
olleet päässet nousemaan pintaan.
Vuosi romahduksen jälkeen näyttää näköalat varsin
toisenlaiselta, mutta henkinen kipu on edelleen usein läsnä. Kipua ei pidä
pelätä, se on vain merkki jostain. Joko kasvusta tai kasvun tarpeesta, tai
käsittelemättömistä asioista. Tuona talvisena iltana huomasin, että jokin
sisälläni alkoi liikahdella. Yhtäkkiä hahmotin mistä oli kysymys. Syvältä
nouseva, padottu suru. Se ei kuitenkaan ollut surua menetyksestä, sillä tätä
unelmaa en ollut vielä nähnyt.
Koko elämän se on
kulkenut mukana, unelma omasta lapsesta. Ajatus siitä, että olisi pieni
pullaposki, jossa todella on osa minua. Sellainen pieni henkseliveijari josta
saisin pitää huolta, jolle ostaisin kaikki saatavilla olevat paloauto-lelut ja
jonka isompana opettaisin arvostamaan työntekoa, rakastamaan lähimmäistään ja
kantamaan vastuuta. Odotin niitä hetkiä jolloin huomaisin, että hänessä näkyy
samoja piirteitä kuin minussa. Ehkä joskus rukoilin, että niitä ei näkyisi,
mutta silti. Nyt tuo kuva kuitenkin oli
lopullisesti järkkynyt. Miten tahansa asiat etenisivätkään tästä eteenpäin,
niin tuo tärkein unelma ei tulisi toteutumaan ainakaan sellaisena kuin olin sen
ajatellut. Minusta ei ole elämään naisen kanssa, enkä ehkä eettisesti ole
valmis ajattelemaan toisenlaisia ratkaisuja. Ehkä on vain niin että se pieni
lapsi, jossa on osa minua, jää unelmiin.
On hämmentävää, miten kipeältä se tuntuu, kun syvällä
sisimmässä olleet unelmat pirstoutuvat. Niiden sirpaleet viiltävät syviä
haavoja sieluun. Vaikka tämäkin asia oli ollut monta kertaa mielessä, en silti
ollut koskaan käsitellyt sitä sydämen tasolla. Nyt uskalsin katsoa sitä
suoraan, en ikään kuin sormien välistä.
Hiihtolatu muuttui rukousladuksi. En oikein osannut
rukoilla, mutta vuodatin sydäntäni rehellisyydessä. Jotenkin kaikki tuntui niin
ristiriitaiselta. Mielessä pyöri ne lukuisat ihmiset, jotka olivat viime
viikkoina ottaneet yhteyttä, kuka missäkin elämänkriisissä. Eritoten ajattelin
niitä miehiä, jotka jakoivat saman tuskan kuin minä. Mitä minä vastaisin?
Kaikki julkinen keskustelu tuntuu tuhoon tuomitulta, koska kristityt pelkäävät
keskustelun vesittävän Raamatun arvovallan. Minä en pelkää sitä. Ei sitä voi
vesittää, se pysyy keskusteluista huolimatta. Minua huolestuttaa ne lukuisat
ihmiset, joille ei anneta rakkautta, tukea ja joita kohtaan emme osoita
ymmärrystä. En vaadi kenenkään muuttavan teologiaansa, mutta toivoisin
armollista kohtaamista. Miksi? Koska asetelma on niin julma. Vastakkain on
pelko Raamatun arvovallasta ja syvä tuska erilaisuudesta, ulkopuolelle
jäämisestä, yksinäisyydestä. Emme tarvitse yhtään uutta itsemurhaa tai Jumalan
hylkäämistä sen vuoksi, että seurakunnalla ei ole valmiuksia käsitellä
erilaisuutta.
Tuo talvinen ilta oli kivulias mutta samaan aikaan
lohduttava kokemus. Valon ja varjojen tanssi jäällä, aurinko joka ei tahtonut
luovuttaa päiväänsä, ne kaikki muistuttivat jostain. Taivaasta. Siitä, että
kerran kaikki vääryys on ohi. Myös se vääryys, jota osa ihmisistä kohtaavat,
vain koska heillä ei ole samoja lähtökohtia elämässä kuin muilla. Taivaan
kaipuu toi uuden lohdun, jota olin pitkään kaivannut. Olin menettänyt sen
matkan varrella. Se karismaattinen kristillisyys jossa olin osallisena sai
minut keskittymään niin kovasti tähän hetkeen, taivaan tuomiseen maan päälle,
että lupaus iankaikkisuudesta alkoi hämärtyä. Älkää ymmärtäkö väärin, en sano
ettäkö se kaikki olisi ollut millään tavalla pahaa tai väärin, mutta
korostukset olivat välillä liian voimakkaita. Emme voi lykätä kaikkia Jumalan
lupauksia taivaaseen, sillä ne ovat myös tätä hetkeä varten. Saamme kuitenkin
myös luottaa siihen, että vaikka emme kaiken täyttymistä koe vielä tässä
ajassa, niin kerran näemme silmistä silmiin, kasvoista kasvoihin, ja asiat
saavat lopullisen muotonsa. Miten pitkälle lupaukset toteutuvat nyt, sitä minä
en voi päättää tai vaatia. Siihen kuitenkin saan luottaa, että eräänä päivänä
kaikki on toisin.
Niin, tuo ilta jäällä
oli jonkinlainen virstanpylväs. Ensin taivaan todellisuus hämärtyi tässä ja nyt
–vaatimuksista, sen jälkeen se jäi oman lankeemukseni varjoon. Oma syntini tuli
yhtäkkiä ristiä suuremmaksi, ja ajattelin että minua, avionrikkojaa, odottaa vain vakava tuomio. Nyt jokin taakka kuitenkin putosi sydämeltäni, ja lohtu taivaan
todellisuudesta täytti sydämeni! Kultaa arvokkaampi rikkaus on omistaa
sellainen lupaus. Sen välittämä rauha on hetkellistä ahdistusta suurempi.
Kun tulin kotiin järven jäältä olin valmis kohtaamaan
kysymykset joita minulle oli esitetty. Sekä kriitikoiden että kärsivien
puolelta. Ei minulla ollut varsinaisia vastauksia, mutta levollinen,
luottavainen sydän, ja näkökulma joka vihdoin käsitti enemmän kuin tämän
hetken. Ennen kaikkea olin kuitenkin valmiimpi kohtaamaan elämän, sellaisena
kuin se nyt näyttäytyi. Taas kerran hiukan enemmän riisuttuna.
Katson kipua kasvoihin.
Se on kuin väreilevän vedenpinnan heijastus,
vain varjo todellisuudesta.
Laulu eilisen kaikuu vielä,
häviää merenkannen usvaan.
Se on peitto joka salaa toisen rannan,
uuden aamun.
Tässä hetkessä on hiljainen luottamus,
veden muovaama kallio ja sumun salaisuudet.
Ehkä vielä, hetken päästä...
Mutta ei vielä.
Ei vielä.
Mielestäni tämä oli paras kirjoituksesi ja olet oikeilla jäljillä. Etenkin, miten suhtautumisesi on muuttunut karismaattiseen hypetykseen. Ja niin kuin itse sanoit, että kaikki siinä liikehdinnässä ei ollut väärin tai pahaa mutta itse se ydin oli kuitenkin hukassa. "Usko on luja luottamus siihen jota emme näe", eikä niin, että kaikki se mitä näemme, koemme ja saamme on todellinen uskon perusta. Itse olen ymmärtänyt, että homoseksuaalisuus ei ole kirjaimellisesti oma valinta vaan koska me kaikki olemme osallisia syntiin lankeemuksesta olemme synnin turmelimia ja jollain on ongelmia alkoholin kanssa toisella pornoriippuvuus, yksi taas on taipuvainen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Kuitenkin Jeesus kuoli ja sovitte kaikki meidän syntimme. Ja kun me häneen turvaamme niin me saamme elää, yksin hänen ansiosta ei omien ponnistelujemme tähden. Ja niin kauan kuin pidät kiinni siitä, että Jumalan Sana on ylin auktoriteetti niin pysyt myös sillä oikealla tiellä. Jumalan johdatusta elämääsi.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEnsimmäinen kappale oli kuin Krishnamurtin ajatusrakennelmaa. Seuraavista toteaisin: mistäpä sitenkään Tietää mitä huomenna On.
VastaaPoistaOne way mission - ilman sidonnaisuuksia ja jopa ilman ristiriitaisuuksia.
Lapsesta ei olisi tarvinnut kirjoittaa yhtäkään lausetta: minun näkemykseni: reaali-ilmestys murskaa koko hengellisen elämän Sydämen Silmillä ajattelun.
En ole edes surullinen sillä sekin olisi turhaa: otsikko on subjektiivinen tyhjyys (minun näkemykseni).
Alkupisteeseen ja vielä aikaisempaan hetkeen aikaan joka Oli: kunpa se tapahtuisi ilman kyyneleitä.
Se mikä on kirjoitettu se on kirjoitettu: -luen kirjan; Ole turvallisella mielellä, Tapani Suonto.
PoistaJa onko sittenkään mitään riisuttu.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTodella koskettavaa lukea. Toivon, että saat vielä nähdä ja kokea oman lapsen syntymän ja kasvun ihmeen. Se on mahdollista.
VastaaPoistaNäin se on.
PoistaOne way: 22.4.-18, klo 16:00. Turku. Kirjoitettuja lauseita on turha muuttaa tai poistaa: ne on jo tallennettu. Samoin myös puhutut lauseet.
Todella koskettavaa lukea. Toivon, että saat vielä nähdä ja kokea oman lapsen syntymän ja kasvun ihmeen. Se on mahdollista.
VastaaPoistaRakastatko apostoleita?!
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=ClkQBAwcTSQ
VastaaPoistaOn hyvä selvittää ajatukset kuntoon rauhassa, ja asiat kuntoon ennen kaikkea Jumalan kanssa. Meidän täytyy kuitenkin varoa eksymästä, parhaiten tämä onnistuu pysymällä Raamatun sanassa parannusta tehden:
VastaaPoista"Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa."
1. Korinttilaisille 6:9-10 FINRK
https://bible.com/bible/1745/1co.6.9-10.FINRK
Ja tuo kohta jatkuu välittömästi "Ja tuommoisia te OLITTE, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." Jos joku kuvittelee olevansa pyhitetty ja vanhurskautettu tai pysyvänsä pyhitettynä ja vanhurskautettuna "parannusta tehden", hän on täydellisesti harhautunut pois armon evankeliumista.
PoistaEsitän tähän saman kysymyksen kuin Jaakob Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjeessään:
Poista"Veljeni, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo, että hänellä on usko, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kai usko voi pelastaa häntä?"
Ei tosiaan, sillä usko ilman tekoja on kuollut. Tuo korinttilaiskirjeen kohtakin on kirjoitettu uskoville: Älkää eksykö! Ette peri Jumalan valtakuntaa jos palaatte synteihin joissa elitte ennen kuin tulitte parannukseen. Ei Jeesus sanonut aviorikoksesta tavatulle naiselle: "mene ja tee vapaasti mitä tahdot", vaan: " mene äläkä enää tee syntiä.
Saman todistaa myös Pietari Pyhän Hengen vaikutuksesta:
"Jos he ovatkin päässeet maailman saastutuksia pakoon tullessaan tuntemaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen, mutta sotkeutuvat niihin uudestaan ja tulevat voitetuiksi, heidän tilansa on lopussa pahempi kuin alussa. Heille olisi ollut parempi, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että he opittuaan sen tuntemaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heidän on käynyt niin kuin sananlasku osuvasti toteaa: ”Koira palaa oksennukselleen” ja ”Pesty sika rypee rapakossa.”"
2. Pietari 2:20-22 FINRK
https://bible.com/bible/1745/2pe.2.20-22.FINRK
Jos uskova elää välinpitämättömyydessä vailla parannusta, hänen uskonsa on kuollut eikä hän pelastu:
"Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin uskovat sen ja vapisevat. Tahdotko tietää, sinä turhanpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on hyödytön? Eikö isämme Abraham tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa ja teoista usko tuli täydelliseksi. Niin toteutui Raamatun sana: ”Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä kutsuttiin Jumalan ystäväksi. Te siis näette, että ihminen vanhurskautetaan teoista eikä yksin uskosta. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät pois toista tietä? Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin ilman tekoja kuollut."
Jaakob 2:19-26 FINRK
https://bible.com/bible/1745/jas.2.19-26.FINRK
Mutta miksi parannus olisi pelottavaa? Miksi sitä pitäisi vältellä? Emme pysty siihen omassa voimassamme, mutta Jumala antaa siihen voiman ja vaikuttaa vieläpä tahdon parannukseen jos emme paaduta itseämme. Hänhän lupasi uudesta liitosta:
"Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan."
Hesekiel 36:26-27 FINRK
https://bible.com/bible/1745/ezk.36.26-27.FINRK
Näin tulkitsee Raamattua ihminen, jolle Raamatusta on muodostunut epäjumala, jonka arvovalta on Kristuksen täydellisen sovitustyön yläpuolella. Sinä olet kuin mies, joka menee ravintolaan ja alkaa syödä ruokalistaa. Tai kuin mies, joka suutelee mielitiettynsä valokuvaa ja tokaisee mielitietylleen tämän saapuessa paikalle: "En minä sinua mihinkään tarvitse!"
PoistaThe two most important words in the Bible are the words, ‘in Christ.’
VastaaPoistaThis union is the key that unlocks the mystery of the Mirror message; it is not possible to understand the Bible or redemption in any other light.
Of God's doing are you in Christ! 1 Corinthians 1:30 In the mind of God you have always been associated in Christ! Eph 1:4
Some people are not more in Christ than others - others may just not know it yet! <3
John 14:20
- Francois Du Toit -
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJesus came to take away the sin of the world, not to destroy sinners. - Dan Chriestenson -
VastaaPoistaThe idea that the sufferings of Jesus satisfied God’s need for retributive justice and payback against humanity and that Jesus "took what you deserve" implies that God’s justice is that everyone of us be tied up and flogged, dragged through the streets while being mocked and spit on, and then nailed to a cross, and that we all deserve this from God. This implies that the barbaric inhumane invention of crucifixion by the deranged minds of ancient Romans is the highest divine ideal of justice. This is blasphemous. It defames the character of God and defames the value of the image of God in us. It is actually the exact opposite of the meaning of the cross. This is not how the atonement works, nor is this what the Bible or Orthodoxy teaches about the atonement.
VastaaPoistaQuite obviously, the cross is not what God does to Jesus but what humanity does to Jesus. Since Christ is God in the flesh, it shows God’s response to humanity: forgiveness, making peace, reconciliation. The cross also shows God in solidarity with the victim, so it exposes what we do to each other too, and how we are to respond like Jesus. The cross is elevated as an icon of forgiveness for the healing and reconciliation of the nations. The cross is God’s sacrifice to us, his giving of his body and blood to us, both as an exposure of our wickedness and ignorance, and a revelation of his infinite love in the midst of it. The cross is God’s victory over sin, death, and the devil.
The cross satisfies God’s justice because God’s justice is satisfied by mercy.
- Jacob m. Wright -
I just had a long conversation about the illogical way we are led to believe in Jesus with an arrogant young man. He is a very young pastor who really shouldn't be in that position. He is adamantly against gay and lesbian marriages which is how I "met" him. He was throwing verses around like beads at New Orleans Mardi Gras parade. He kept mentioning repent and you will be forgiven of your sins. I gave him my conversion story where I didn't repent of ANYTHING when Jesus became Lord. He changed the definition of repent and repentance. I told him I don't understand how anyone can believe the sin of Adam is more powerful than the blood of Jesus; it makes for a schizophrenic God. How logical is this scenario: When I was born back on November 15, 1955, unknown to me I was already wrapped automatically up in the sin of Adam. I was barely breathing but there I was nonetheless steeped in this sin of his. I didn't have to do ANYTHING for this to happen to me. There were no conditions placed on me for this to occur. Now according to the warped gospel of religious folk 1) Jesus' blood is mightier than what Adam did; wiped out that sin by His death and resurrection. Alright! Yay Jesus! BUT 2) we have to repent of our sins first and ask forgiveness than we can ask Jesus to be our Lord.
VastaaPoistaHow in the hell does this dichotomy work in people's minds? How can something lesser be automatic while something that is supposedly eternally more powerful have conditions? At birth I am automatically washed in the blood of Christ because THAT did away with that God forsaken sin of Adam. Why isn't THAT truth preached and taught instead of the fallacy of the other?
- KB -
Oletko graceland miettinyt miksi Jeesus itse mainitsi Pyhän Hengen pilkan, jota ei saa anteeksi ikinä, ei tässä EIKÄ tulevassa maailman ajassa? Miksi varoittaa asiasta jota kukaan ei tulisi/ ei voisi ikinä tehdä?
VastaaPoistaRaamattu jakaa ihmiskunnan historian aeoneihin, "maailmanaikoihin". Ne ovat rajallisia ajanjaksoja. Kun yhtä tällaista ajanjaksoa seuraa toinen, se toinen on edellisen ajanjakson näkökulmasta "tuleva maailmanaika". Kun Raamattua selittäessään ripustautuu yksinomaan suomen kieleen ja kuvittelee olevansa "puhtaasti asian ytimessä", se on hiukan kuin ottaisi vettä Jangtse-joen alajuoksulta ja joisi sen - sen jälkeen kun vesi on kulkenut tuhansia kilometrejä muutaman sadan kaupungin ja kylän halki likaantumassa.
PoistaJesus came to take away the sin of the world, not to destroy sinners. - Dan Chriestenson -
Poista