Aito elämä
Vuosia olen tehnyt listoja, asettanut tavoitteita ja pilkkonut niistä osatavoitteita. Olen nauttinut siitä! Se on antanut suuntaa, ja auttanut hahmottamaan tulevaisuutta. Uskon edelleen että sillä on tärkeä funktio. Hyvin usein me kierrämme elämämme ongelmia kuin kissa kuumaa puuroa, ja niiden tiedostaminen helpottuu kartoittamalla elämää. Missä olin vuosi sitten? Miltä Jumala-suhteeni näytti vuosi sitten, entä miltä se näyttää nyt? Entäs ihmissuhteeni? Talouteni? Liikuntatottumukseni? Joskus tilannearvion tekeminen on raakaa, mutta vain todellisuuden kohtaamalla voi havaita muutostarpeet - ja päästä iloitsemaan edistysaskelista! Puolitoista vuotta sitten menetin kyvyn katsoa eteenpäin, ja sitä ei ole ollut helppoa tavoitella uudelleen. Eteenpäin katsominen edellyttää turvallisuudentunnetta, ja sitä, että on sinut myös menneisyytensä kanssa. Pelon ja häpeän tahrima sydän ei uskalla unelmoida, hädin tuskin se uskaltaa elää. Huomasin itse, että minulla meni romahdukseni jälkeen pitk