Oman elämäni pakolainen
Sovintosunnuntai. Pyörittelin sanaa mielessäni eilen ajellessani Kokkolasta takaisin Kuopioon. Tutut maisemat vilisivät silmissäni, ja mieleen palasivat monet herätyskokoukset matkan varrelle sattuvilla paikkakunnilla. Kälviä, Kannus, Nivala, Pyhäjärvi, Kiuruvesi. Sen elämänvaiheen ilot ja surut tulvivat mieleeni. Kaipuuta, ahdistusta, menetyksen tuskaa ja toisaalta vapauden tunnetta, ristiriitaisia tunteita ja muistoja. Sovintoa menneen kanssa näytti sisimpäni edelleen kaipaavan. Kuuntelin välillä saarnaa, ja palasin taas sanan äärelle. Sovintosunnuntai. Oltiin asian ytimessä. Elämä on täynnä ristiriitoja. Omalla kohdallani niitä on poikkeuksellisen paljon, sillä äkillisestä elämänmuutoksesta on vielä hyvin vähän aikaa. Hyppy opettajasta oppijaksi (se on tehnyt äärimmäisen hyvää, ja se on tervehdyttänyt niin uskonelämääni kuin koko elämääni muutenkin, ja tuonut minut varmasti enemmän oikealle paikalle suhteessa Jumalaan), vahvasta ja kokemuksellisesta kristillisyydestä malti