Kirje konservatiivisille ystävilleni

Et voi olla sekä homo että kristitty.

On pakko myöntää että se sattuu. Aluksi sattui se, kun kerroin mitä minä tunnen, ja ihmiset eivät ottaneet sitä todesta. Moni oli sitä mieltä, että se oli vain paha henki joka puhui minussa. Että minä en oikeasti tuntenut niitä tunteita joita tunsin, että tämä kaikki ei ollut alkanut kuusivuotiaana, että tämä kaikki vain oli vihollisen valhetta ja homouden henkivallan ääntä. Että minä en kertakaikkiaan ollut homo, olinhan kristitty! No, näitä asioita nyt on vatvottu niin paljon että tuo osuus ei enää herätä minkäänlaisia tunteita. Jos joku haluaa elää sellaisessa käsityksessä todellisuudesta niin eläköön. Se, mikä kuitenkin tuntuu ylitsepääsemättömältä, on se kun veli tai sisko sanoo että en samanaikaisesti voi olla kristitty. Ei kai ihmisellä ole valtaa sitä ottaa toiselta pois?

En tiedä miksi tämä sattuu niin paljon. Ehkä siksi, että ajattelen uskon olevan yhteinen asia, että siihen sisältyy tärkeänä osana yhteys, jaettu elämä, kollektiivinen tunnustus ja ehkä jopa kokemus. Ehkä se sattuu siksi, että seurakunta on ollut minulle perhe, ja edelleen haluan ajatella sen olevan sitä. Ehkä sosiaalinen ulottuvuus on ollut minulle jopa liian tärkeää, ja se siksi tuntuu niin kipeältä, kun muut eivät hyväksy enää veljeksi. Mutta ei kai kukaan minulta uskoa voi kieltää?

Sinun on tehtävä valinta. Olet jo kuunnellut valheita tarpeeksi pitkään. Moni kertoo vapautuneensa kun on huutanut Herran puoleen! Kuuntele totuutta niin saat elää!

Moni konservatiivinen ystäväni on viime viikkojen aikana lähestynyt minua viesteillä, ja osoittaneet huolensa sieluni pelastumisesta. Kuulemma liikkuu myös sellainen huhu, jonka mukaan minä en koskaan ole ollutkaan uskossa. Sen mukaan kaikki oli feikkiä, ja olin seurakuntaan lähetetty Troijan hevonen. Opettelin kaikki temput voittaakseni ihmisten luottamuksen, käytin heitä julmasti hyväkseni valepappina ja nyt vetoan sääliin ujuttaakseni homojen hyväksymisen seurakuntaan. Kuulemma tämä olisi vihervasemmiston masinoima liikehdintä. Toivottavasti kukaan nyt ei tosissaan usko tuollaista. En edes ala kommentoimaan sitä.

Minä en ole millään tavalla luopumassa uskosta, vaikka omanlaisella matkalla olenkin. Itse asiassa koen, että elämässäni on tällä hetkellä paljon paremmat edellytykset terveelle uskolle kuin aiemmin. Rehellisyys ja kaksoistodellisuuden romahtaminen toi myös uskonkriisiin, jossa olen joutunut tarkastelemaan uskomusjärjestelmääni kriittisesti. Sieltä paljastui paljon sellaista, jonka kanssa nyt teen työtä säännöllisesti.

No mene sitten Setaan!

Miksi minä sinne menisin jos haluan sitä mitä seurakunta tarjoaa? Tiedän että elämäntilanteeni on sotkuinen ja siihen on vaikea ottaa kantaa, mutta toivon kuitenkin että edelleen saan olla mukana. Takarivi on minulle ihan hyvä, en minä vaadi saarnaamaan. Rakastan Jumalaa. Ylistävän ja rukoilevan seurakunnan keskellä koen olevani kotona. No miksi en sitten tee ratkaisua sen mukaan, ja kerta kaikkiaan jätä toteuttamatta sitä osaa itsestäni, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa? Joskus tuntuu, että kysymys heitetään ilmoille yhtä kevyesti kuin mikä tahansa valinta. Kuitenkin kyse olisi ratkaisusta, joka tarkoittaisi loppuelämää yksinäisyydessä. Tuntuu julmalta heitellä sitä kysymystä ilmaan miten vain. On kuitenkin painavampi syy siihen, miksi se ei tunnu oikealta. Olen nimittäin jo kerran elänyt sen vaiheen, kun päätän tehdä jotain sellaista, mikä todella vaatii uskoa ja tahdonlujuutta  - onnistumatta. Päätin tehdä ratkaisun, jonka mukaan en kuitenkaan kyennyt elää, koska se ei ollut ehjän sydämen tekemä ratkaisu. Tässäpä asian ydin: jos järjellä ratkaisen asian jota kuitenkin sydämen kautta elän, tulee eteeni ennemmin tai myöhemmin isoja haasteita. Jos tiedän, että tuohon minusta ei vain ole, niin miksi valehtelisin itselleni ja muille taas kerran, koittaen tehdä jotain missä en vain onnistu? 

Armeijassa kuului toisinaan käsky "Ei avauduta!", mutta nyt kyllä taisin taas avautua. Huomaan blogin kommenteista toisinaan, että jotkut lukijat suorastaan vaativat minulta ratkaisuja ja vastauksia. Milloin mistäkin pitäisi irtisanoutua ja kertoa mihin leiriin oikein kuuluu. Tämän blogin tarkoitus ei kuitenkaan ole tarjota vastauksia, vaan kertoa siitä matkasta jota nyt elämässäni teen. Ehkä kirjoitankin eniten itselleni. Tähän kirjoitukseen sisältyy kuitenkin myös hiljainen pyyntö muille. Pyyntö edelleen saada kuulua siihen joukkoon, johon on kerran laskettu. Täysin keskeneräisenä, vailla vastauksia, mutta vihdoinkin rehellisenä edellämainituista. 

Tällaisena minä tässä olen enkä muuta voi.  Saanhan olla?

Kommentit

  1. Patrick, tiedän omasta kokemuksestani, mitä tarkoitat. Olen kirjoittanut aiheesta artikkelin, joka jonka linkki on alla. Artikkelin suomenkielinen versio löytyy klikkaamalla artikkelin lopussa olevaa linkkiä.

    https://rmnetwork.org/can-person-gay-christian/

    VastaaPoista
  2. "Här är inte jude eller grek, slav eller fri, man och kvinna. Alla är ni ett i Kristus Jesus." Minä en kyllä käsitä, kuinka konservatiivit onnistuvat näkemään sukupuolisen suuntautumisen relevanttina asiana Kristuksessa, kun Paavali ei näe relevanttina edes sukupuolta. "Jumalan sanaan" vetoajille voidaan todeta, että TÄYDELLINEN Jumalan sana on Paavalin mukaan sanoma Kristuksesta meissä kirkkauden toivona ja meistä täydellisinä Hänessä.

    VastaaPoista
  3. Muuhun en ota kantaa kun siihen että älä irrota otetta Jeesuksesta, ei ihmisten mielipiteiden, ei sinun omien kokemusten takia eikä minkää. Jeesus on tie totuus ja elämä ja Hän antaa kaikille jotka Häntä avuksi huutavat elämän. Olen iloinen että kaikesta huolimatta mitä nyt käyt läpi, huudat Jumalan puoleen.

    VastaaPoista
  4. Muuhun en ota kantaa kun siihen että älä irrota otetta Jeesuksesta, ei ihmisten mielipiteiden, ei sinun omien kokemusten takia eikä minkää. Jeesus on tie totuus ja elämä ja Hän antaa kaikille jotka Häntä avuksi huutavat elämän. Olen iloinen että kaikesta huolimatta mitä nyt käyt läpi, huudat Jumalan puoleen.

    VastaaPoista
  5. Setaan ja seurakuntaan kuuluminen eivät sulje toisiaan pois. Toivon, että löydät seurakunnan, jossa saat olla juuri sitä mitä olet, armon ja rakkauden yhteydessä. Muista 1 korinttilaiskirjeen luku 13, jakeet 11-12. Se, että tietomme on vielä vajavaista, unohtuu monelta kristityltä. Rakkautta matkallesi! ❤

    VastaaPoista
  6. Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on osa syntiinlankeemuksen kirousta, kuten meissä ”umpiheteroissakin” vaikuttavat rahan-, vallan- ja nautinnonhimon synnit (lihallisuus). Jollekin homolle Kristuksen ristin juurelle nöyrtyminen oman syntisyytensä tunnustaen on niin voimakas kokemus, että hän vapautuu tästä seksuaalisesta ”epäsuuntautuneisuudestaan” saman tien, mutta valtaosaa Jumala ei vuosienkaan aikana vapauta. Tällaisen uskovan tulisi ymmärtää, että homouden sallimuksella Jumala on sulkenut juuri hänet tottelemattomuuteen, että Hän kaikkia armahtaisi (Room. 11: 32). Liian nopeatahtinen vanhasta Aatamista tai Eevasta vapautuminen monien uskoon tulleiden kohdalla voisi johtaa omavanhurskauteen ja ylpeyteen lankeamiseen (Luciferin alkusynti) ja tämän takia Jumala ei useimpia vapauta kaikista syntitottumuksistaan heti uskoontulon jälkeen (koskee meitä ”heterosyntisiäkin”). Jumala johdattaa meitä tuntemaan ja näkemään Hänet pyhityksen kautta (Hebr. 12:14), eli uskon kilvoituksessa meidät riisutaan kaikesta omastamme ja ”minä-Itse” saa kuoliniskun. Meidän vanha ihmisemme on ristiinnaulittu, jossa kidutaan pitkään (Room. 6:6); ei giljotiinille viety, missä uskon kilvoitus olisi hetkessä ohi. Homouden sallimus on Jumalan salattua viisautta ja johdatusta jonkun uskoon tulleen kohdalla.

    Täten homot/lesbot ovat tervetulleita kirkkoihin ja armoituksensa mukaiseen toimintaan seurakunnassa; ovathan esimerkiksi ahneutta ja pahoja ajatuksia omaavat ”heterosyntisetkin” tervetulleita (Mark. 7: 21-22). Emme opeta, että on hyväksyttävää myydä ihmisille vajaita tuotepakkauksia, jos sillä tavoin saadaan kerättyä hieman enemmän varoja seurakunnan työhön. Joten samoin kuin väärä vaaka on Herralle kauhistus, niin samoin miehenpuolen kanssa makaaminen on Herralle kauhistus (3. Moos. 18). Paavalin täydentävä opetus Roomalaiskirjeen alussa ja Jeesuksen oma opetus avioliittoon kelpaamattomuudesta (Matt. 19: 12 ) eivät jätä mitään tulkinnanvaraa homoseksuaalisuuden harjoittamisen kirouksesta luomakunnan keskellä. Jokaisen kristityn (myös homoseksuaalisen sellaisen) tulee ensisijaisesti rakastaa Jumalaa ja ymmärtää, ettei hän voi pyytää siunausta sellaiselle toiminnalle, jonka tietää olevan Herralle kauhistus. Homoseksuaalisen parisuhteen ja taipumuksensa keskellä elävät Jeesuksen omat eivät vaadi suhteelleen ”aviollista siunaamista” eivätkä osallistu ”Pride” marsseihin, vaan kaiken lankeemusten ja häpeänkin keskellä auttavat vielä kurjempia kanssakulkijoitaan salassa ihmisten suosiolta. Jumala rakastaa ja armahtaa meitä kurjia, syntisiä ihmisia, mutta Hän ei koskaan suvaitse syntiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei juryiv.blogspot,

      Artikkelini, jonka linkki on yllä, antaisi sinulle ehkä lisäpohdittavaa.

      Poista
    2. Toki luin kirjoituksesi (https://www.gaychristianview.com/finnish.html) ennen kommenttiani. Siinä toit ansiokkaasti esiin epäjohdonmukaisuuden, että monissa seurakunnissa harjoitetaan "umpiheteroiden" uudelleen avioliittoon vihkimistä "kevein perustein" (kun puoliso ei miellytä / lue: Jumala käyttää tätä "epämiellyttävää" puolisoa pyhitystiellä jolla minäItse saa kuoliniskuja).

      Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
      Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti (Ps 119: 67, 160)

      Se mitä omassa kommentissani yritin tuoda esille, on sanottu paljon paremmin Liisa Rantasaaren kirjoituksessa =>


      https://liisarantasaari.wordpress.com/2016/05/21/pyha-ja-syntinen/

      Poista
  7. Saat kuulua ihan sellaisena kuin olet; rakastettuna veljenä vaikka mitä muut sanoisi!

    VastaaPoista
  8. http://www.kotipetripaavola.com/konservatiivinvastaus.html

    Jumalan rakkaudessa ja totuudessa, ei ketään vastaan henkilökohtaisesti, sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parahin Petri Paavola. Sinä olet tehnyt raamatullisuudestasi itsellesi epäjumalan. Sinun raamatullisuutesi ei kuollut 2000 vuotta sitten Jumalan Karitsana ristillä. Sinun raamatullisuutesi ei ole maailman Vapahtaja. Ylösnousseesta maailman Vapahtajasta sanotaan, että Hän on "meidän elämämme", Hän itse. Mutta onko näin sinun kohdallasi? Sinusta saa selkeästi sen vaikutelman, että sinun raamatullisuutesi on sinun elämäsi.

      Poista
  9. Mun puolesta oo minka naet hyvaksi. Mutta enma luota sun sanomaasi nyt sen enempaa kuin ennenkaan.

    VastaaPoista
  10. Tuskinpa mitään asiaa on Raamatussa selkeämmin määritelty synniksi kuin homoseksuaalisuuden harjoittamista. Tämä tulee ehkä vielä selvemmin esille muunkielisistä käännöksistä, joissa käytetään sanaa "homoseksuaalisuus". Toisaalta on eri asia kärsiä homoseksuaalisista kiusauksista (tai kiusauksista yleensäkin) kuin antaa niille periksi ja langeta homoseksuaalisiin tekoihin. Synnissä eläminen johtaa vääjäämättä eroon Jumalasta, ennemmin tai myöhemmin. Kristityn tulee kilvoitella ja "tunnustaa ja hyljätä" syntinsä. Synnin puolustelemisesta ajautuu armon ulkopuolelle, koska Raamatun mukaan armo kuuluu niille, jotka "tunnustavat ja hylkäävät" syntinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Daniel. Oletko kenties luterilainen, helluntailainen, vapaakirkollinen, ortodoksi, katolinen, baptisti, metodisti tai pelastusarmeijalainen tai jonkin muun "seurakunnan" tai kirkkokunnan jäsen? Mikäli olet, Gal. 5:19-21:n perusteella ET tule perimään Jumalan valtakuntaa. Tämä on Jumalan sana samoilla kriteereillä tulkittuna kuin sinä sen tulkitset.

      Poista
    2. "Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, 20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa." (Gal. 19-21)

      Tällä raamatunkohdalle ei oikein ole kosketuspintaa sen kanssa, että kuuluu johonkin seurakuntaan. Tietty seurakunta ei itsessään ole lahko, vaikka jokaisella seurakunnalla on aina riski lahkoutua tai muuten eksyä pois terveestä opista. Mitään Raamatun ulkopuolista yleistä ilmoitusta meillä ei ole.

      Poista
    3. Jokainen seurakunnaksi julistautuva ihmisyhteisö, joka rajautuu/määrittyy seurakuntana jotenkin muuten kuin karttakirjan perusteella (eli sulkee millään keinoin, tavoin tai missään mielessä ulkopuolelleen samalla paikkakunnalla asuvia Kristukseen uskovia) on lahko. Joka on tuollaisen lahkon jäsen, harjoittaa lahkolaisuutta, tajusipa tätä tai ei tai myönsipä tätä tai ei. Jo se, että tuollainen ihmisyhteisö on muodostunut, on eksymistä terveestä opista.

      Poista
    4. Ja parahin Daniel, kehotan sinua itseäsi soveltamaan omia sanojasi lahkolaisuuteesi: "Synnissä eläminen johtaa vääjäämättä eroon Jumalasta, ennemmin tai myöhemmin. Kristityn tulee kilvoitella ja "tunnustaa ja hyljätä" syntinsä. Synnin puolustelemisesta ajautuu armon ulkopuolelle, koska Raamatun mukaan armo kuuluu niille, jotka "tunnustavat ja hylkäävät" syntinsä." Ja sitten kun TODELLA olet soveltanut nuo sanat itseesi, mitäpä jos olisit seitsemän vuotta hiljaa? Sellaisen ohjeen antoi muistaakseni Kierkegaard.

      Poista
    5. En kuulu Kierkegaardin "lahkoon", vaan ihan kristilliseen seurakuntaan, jolle Raamattu on Jumalan sanaa ja siten ylin ohjenuora.

      Poista
    6. Et sinä Raamattuun vetoamalla lahkolaisuuttasi tyhjäksi tee. Kunkin paikkakunnan seurakunta muodostaa tuon paikkakunnan rajojen sisäpuolella asuvista kaikista Kristukseen uskovista. Joka tätä todellisuutta milään tavoin pilkkoo, harjoittaa lahkolaisuutta. Sinä kuulut kristilliseksi seurakunnaksi julistautuneeseen lahkoon, joten harjoitat lahkolaisuutta. Vastenmielisintä tässä on se, että lahkosi oikeuttaa olemassaolonsa Raamatulla. "Ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa."

      Poista
  11. Olipa kerran kaksi matkalaista, jotka toisistaan tietämättä sattuivat matkustamaan samana päivänä keskisestä Suomesta Helsinkiin turistimatkalle. Kävi niin, että miehet kohtasivat erään levähdyspaikan kohdalla, jossa oli isohko tienviitta, jossa luki "HELSINKI 88 KM". Loppumatkan miehet matkasivat yhdessä ja pääsivät onnellisesti perille. Perillle päästyään ja perillä jo jonkin aikaa vietettyään miehet alkoivat rupatella. Toinen, Fundis-niminen, tokaisi: "Kuulepa, sinulla ei oikeastaan ole nauttia Helsingistä lainkaan eikä oikeutta olla koko Helsingissä." Miksi ihmeessä?" kysyi Libis-niminen matkalainen. "No siksi kun levähdyspaikalle juteltaessa sinä väitit, että ET usko, että se "Helsinki 88km" -kyltin laatija olisi laatinut sen kyltin yliluonnollisen innoittuneessa tilassa, Pyhän Hengen tarkasti ohjaamana. Julkenit jopa väittää, että Helsinkiin saattoi olla jopa piirun verran yli tai ali 88 km." "No tuota, mitenkähän tämä minun niin sanottu epäuskoni sen kyltintekijän mielentilan yliluonnollisuutta kohtaan nyt vaikuttaa tähän minun Helsingissä olemiseeni? Minähän olen nyt täällä. Ja nautin kauppatorista ja Seurasaaresta ja Suomenlinnasta ja Linnanmäestä täysin rinnoin. Sinulla tuntuu olevan sen sijaan vaíkeuksia nauttia täällä olosta, koska sinun mielesi on jotenkin kummallisesti jäänyt sinne levähdyspaikalle kieppumaan sen kyltin ympärille. Kuvitteletko vakavissasi, että sinun täällä olemisesi, sinun oikeutesi olla täällä, on jotenkin riippuvainen sitä, millaisessa mielentilassa uskot sen kyltiin laatijan olleen? Ja kuvitteletko vakavissasi, että sama pätee MINUUN? Mehän OLEMME nyt täällä, kumpainenkin. Nautitaan nyt hyvä mies täällä olostamme. Eiköhän sen kyltinlaatijan toive ollut opastaa meidät tänne Helsinkiin eikä sen kummempaa, tuskin häntä kylttiä laatiessaan lainkaan kiinnosti se, mitä mieltä matkalaiset hänen mielentilastaan tulevat olemaan. Moinen ajatuskin on täysin kummallinen."

    Tällaiset petripaavolat ja danielkolsit ovat kuin tuo Fundis-niminen matkalainen. He ovat kuin Fundis, jonka mieli on repeytynyt kahtia - Fundis, joka sijaitsee fyysisesti Helsingissä, mutta jonka mieli pomppii edestakaisin Helsingin ja levähdyspaikan väliä, koska hän kuvittelee vakavissaan ja vilpittömästi, että hänen Helsingissä olonsa oikeutus JA REAALISUUS on siinä, että hän palaa mielessään tämän tästä levähdyspaikalle toteamaan, että kyltinlaatija oli yliluonnollisen innoittuneessa tilassa kirjottaessaan "HELSINKI 88KM". Ja koska heidän TODELLISUUTENSA on näin skitsofreeninen, samoin on oltava toki muidenkin kohdalla. Ja kun joku on löytänyt levon Kristuksessa, he eivät voi sitä käsittää, se käy yli heidän ymmärryksensä.

    VastaaPoista
  12. Todellisuus on Kristus. Raamattu vertautuu Kristukseen niin kuin kartta maantieteelliseen todellisuuteen, jota se kuvaa. (Olisi aika huvittavaa levittää Hämeenlinnan kartta lattialle, astua sen päälle ja ilmoittaa: "Nyt olen Hämeenlinnassa." Se olisi huvittavaa, vaikka se tapahtuisi Hämeenlinnassa. Fundikset ovat niitä, jotka kuvittelevat Hämeenlinnassa ollessaan olevansa Hämeenlinnassa ainoastaan silloin kun he seisovat Hämeenlinnan KARTAN päällä JA uskovat kartan syntyneen yliluonnollisen innoittuneessa tilassa.)
    Meidän sanotaan olevan Kristuksessa, ei "Raamatussa". Meidän Välimiehemme on Kristus, ei Raamattu. Kaikki täyteys on Kristuksessa, ei Raamatussa. (Ja me olemme Hänen täyteytensä.) Meidän elämämme on Kristus, ei Raamattu. Meidän viisautemme, vanhurskautemme ja pyhityksemme on Kristus, ei Raamattu. Me olemme kuolleet ja herätetyt henkiin yhdessä Kristuksen, emme Raamatun kanssa. Kirjain kuolettaa, ei suinkaan henki. Ja Henki tekee eläväksi, ei suinkaan kirjain. Virheetön ja tahraton Karitsa oli ja on Kristus, ei Raamattu. On Jumalan teko, ei Raamatun, että me olemme Kristuksessa, emme Raamatussa. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Raam... ei suinkaan, vaan KRISTUKSEN SANAN (=rhema) kautta.

    VastaaPoista
  13. Kiitos todella rehellisestä kirjoituksesta. En voi kun toivottaa siunausta sinulle sillä matkalla! Epäaitous on aina pahempi kuin rehellinen kipuilu. Ei ole omassakaan elämässä ratkaisut menneet kuin Strömsössä. Jumala on silti ollut käsittämättömän armollinen ja pitkämielinen. Eipä tässä ansioilla porskutellakaan :)

    VastaaPoista
  14. http://www.kotipetripaavola.com/valheenloppuvalhejatkuu.html

    Jumala on armollinen ja hyvä Jumala, joka tarjoaa Herran Jeesuksen kautta pelastusta synnin orjuudessa vaeltavalle ihmiselle. Armollinen Jumala antaa myös Jeesukseen uskovalle ihmisen voiman Pyhässä Hengessä vastustaa syntejä sekä voittaa syntejä ja mahdollisuuden vapautua synnin siteistä totuuteen uskomisen kautta, joka tapahtuu käytännössä ojentautumalla Jumalan sanan totuuden mukaan Pyhän Hengen voiman avulla. Synti tuhoaa ja turmelee ihmisen, mutta Herra Jeesus auttaa jokaista ihmistä vapautumaan synneistä, joka uskoo Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu sanoo.

    VastaaPoista
  15. Rukoilen edellen Patrick puolestasi. Toivon että löydät seurakunta yhteyden jossa rikinäinen rakastetaan ehjäksi eikä kivitetä, mutta niitä seurakuntia taitaa olla vähän. Raamattu sanoo: Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään synnin Tii 2:12. En tiedä luetko edes näitä kommeteja. Mutta mieleeni tulee jatkuvasti kertoa sinulle Elävien vesien työstä ja Andy Chambersin todistus.
    Olen itse käynyt yhden heidän kurssin ja se auttoi minua rikkinäisyydessäni. http://elavatvedet.fi

    VastaaPoista
  16. Niin kauan se menee joten kuten jos myöntää että se oma taipumus ei ole sanan kanssa linjassa .Sit jos aletaan raamattua pehmentämään ja puhumaan puhumaan jotain sellaista joka ei eräänä päivänä kestä Jumalan edessä ni siitä melkeen hermostun. Koska se on sitä petollista valhetta. Mutta jos ihminen on rehellinen ja sanoo että minä elän synnissä tai minulla on synnillinen taipumus ni se on hyväksyttävämpää. On parempi iskeä rintaansa ja sanoa armahda minua syntistä kuin sovittaa syntejään kristityn elämään. Ja sitä sanan vääristelyä jos sitä sanaa ihmiset uskaltaa lukea ylipäätään ,ni sitä riittää ja niitä selittelijöitä. Hitto, sääntö on sääntö, ja jos ei kykene siihen ni ongelma on siinä joka ei kykene, eikä säännössä. On reilumpaa sanoa että on itsellä synti riippuvuus kuin tehdä synnistä oikeata, sitä en kyllä kristittyjen keskellä suvaitse, pistää vihaksi oikein. Sillon mennään pöpelikköön että suhahtaa. Ja kuka on kärsijänä, itseppä tietenkin ja ehkä muutamat muut harhaantuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Graceland, δεν είσαι υγιής!

      Poista
  17. http://thetotalvictoryofchrist.atwebpages.com/

    VastaaPoista
  18. Tuntuu kuin enemmistö kommentoijista tällä foorumilla ajattelisi, että Jumala on jossakin Raamatun kanonisoinnin vaiheessa tai sen jälkeen jyrissyt taivaasta: "Nämä ovat minun rakkaat, pyhät Kirjoitukseni, joihin minä olen mielistynyt. Lukekaa niitä ja oppikaa niistä." Toisin sanoen kuvitellaan, että pelastus on kiinni tietynlaisesta Raamattuun uskomisen tavasta. Ja kumma kyllä vaikka niin moni pitää Raamattua Jumalan Sanana (vaikka Jeesus Kristus on ainoa Jumalan Sana) tai vähintäänkin Jumalalta tulleina sanoina, niin ihmeellisen erilaisia tulkintoja siitä on siinnyt. Mihin tällä pyrin? Siihen, että Raamattu ei ole Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin, vaan Jeesus Kristus. Siihen, että Jumala ei ollut Raamatussa sovittaessaan maailman itsensä kanssa, vaan Kristuksessa. Siihen, että Paavali ei kirjoita meidän olevan "Raamatussa", vaan "Kristuksessa" (noin 150 kertaa). Siihen, että Jumalan teko ei ole se, että me ymmärrämme Raamattua oikein, vaan se, että me olemme Kristuksessa. Että Raamattua ei ole annettu meille "viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi", vaan Kristus. Että Raamattu ei ole meidän elämämme, vaan Kristus, Kristus itse. Että me elämme, emme enää me, vaan - raamatullisuutemmeko meissä? Ei, vaan Kristus meissä. Että elämä on meille - raamatullisuutemmeko - ei, vaan KRISTUS. Onko se, joka yhtyy Raamattuun, yksi Hänen kanssaan? Ei, vaan se, joka yhtyy Kristukseen. Olemmeko me toinen toisemme jäseniä - raamatullisuudessamme? Emme, vaan KRISTUKSESSA. Saammeko me uskomalla Raamattuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhien joukossa? Emme, vaan uskomalla Jeesukseen. Onko Välimiehes ihmisen ja Jumalan välillä Raamattu? Ei, vaan Kristus. Onko meidät ristiinnaulittu yhdessä Raamatun kanssa? Ei, vaan Kristuksen. Onko meidät herätetty kuolleista yhdessä Raamatun kanssa? Ei, vaan Kristuksen. Onko meihin pantu Pyhän Hengen sinetti Raamatussa? Ei, vaan Kristuksessa. Olemmeko me sellaisia kuin Raamattu on taivaallisissa? Emme, vaan sellaisia kuin Kristus. Olemmeko me jäseniä Raamattu-ruumiissa? Emme, vaan Kristus-ruumiissa. Onko Raamattu meidän Päämme? Ei, vaan Kristus. Olemmeko me samalla tavoin kuolleet synnille ja Jumalalle eläviä kuin Raamattu? Emme, vaan niin kuin Kristus. Onko meidät määrätty edeltäpäin lapseuteen - raamatullisuudessamme? Ei, vaan Kristuksessa. Onko meidät siunattu kaikella taivaallisella siunauksella raamatullisuudessamme? Ei, vaan Kristuksessa. Onko meidät ennen maailman perustamista valittu olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään - raamtullisuudessamme? Ei, vaan Kristuksessa. Onko meillä lunastus, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan, raamatullisuutemme kautta? Ei, vaan Hänen verensä kautta. Oliko Jumala yhdistävä kaikki taivaassa ja maan päällä - kunhan ihmiset saavuttaisivat raamatullisuudessaan tietyn tason? Ei, vaan Hän teki sen jo - Kristuksessa. Anooko Paavali, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi meille viisauden ja ilmestyksen Hengen - Raamatun tuntemisessa? Ei, vaan Kristuksen tuntemisessa. Asettiko Jumala Raamatun oikealle puolelleen ja asettiko Hän kaiken Raamatun jalkain alle? Onko Raamattu tai raamatullisuus annettu seurakunnan pääksi? Ei, vaan Kristus.
    Joku sanoo, että emmehän me voi tietää näitä asioita ILMAN RAAMATTUA. Emme voikaan, mutta Raamattu ei siltikään ole Kristus, JOSSA me nyt olemme, emmekä suinkaan "Raamatussa". Itse asun Helsingissä. Olen Helsingissä nytkin. Minun ei tarvitse seistä Helsingin kartan päällä eikä päntätä päähäni Helsingin maantietoa tai historiaa ollakseni Helsingissä, jos ja kun kerran olen Helsingissä. Sama pätee Raamattuun. Me emme "raamatullisuudellamme" pysytä itseämme Kristuksessa, koska Kristuksessa olemisemme on JUMALAN TEKO. Joka muuta väittää, on tehnyt Raamatusta itselleen Kristuksen sijaisen, tämän päivän Kultaisen vasikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Graceland toistaa samaa mantraa, joka käytännössä kehottaa korvaamaan Jumalan sanan tunteilla. Fakta on kuitenkin se, että meillä ei ole mitään Raamatun yläpuolella olevaa ilmoitusta, joten kaikki tunteet tms. kokemukset Jumalan läsnäolosta, Jumalan tahdosta tms., on viime kädessä alistettava Jumalan sanalle. Aivan kuten profetiatkin. Kristuksen tunteminen pitää sisällään myös Raamatun tuntemisen ja ennen kaikkea sen noudattamisen. Mikäli tarkoituksellisesti halveksii Jumalan sanaa esim. toimimalla ja elämällä sitä vastaan, niin silloin ei ole Kristuksessa. Raamatun mukaan on täysin selvää, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä. Vieläpä äärimmäisen vakavaa sellaista. Kristitty toki voi langeta, mutta tietoinen synnin puolusteleminen ja synnissä eläminen vie eroon Kristuksesta. Raamattu määrittelee selkeästi avioliiton miehen ja vaimon (naisen) väliseksi ja toteaa yhtä selkeästi, että seksi kuuluu vain avioliittoon (mm. Hepr. 13:4). Tästä seuraa loogisesti, että kaikenlaiset muut seksuaaliset teot, olivatpa sitten homoseksuaalista tai heteroseksuaalista haureutta (esim. avosuhde tms.), ovat kiistatta syntiä.

      Poista
    2. Tuo on ehkä idioottimaisinta höttöä, mitä olen vähään aikaan lukenut. Siinä Kristus korvataan Raamatulla ja ihmisen epäjumalaksi muodostuu Oma Erehtymätön Raamatuntulkinta. Ja hedelmä on sen mukaista: täysin umpimielistä, armotonta & saatanallista synti-käsitteen pyörittelyä. Näin käy kun ihminen on alkanut palvoa omaa Kehäpäätelmäänsä kuin konsanaan israelilaiset aikoinaan Kultaista vasikkaa. Syntyy täysin omavaltaisia, mielipuolisia, Paavalin kirjeiden VASTAISIA ajatuskasvannaisia esim. siitä, kuinka päästään Kristukseen ja kuinka Kristuksesta joudutaan eroon. Tällaiset sudet lampaiden vaatteessa sitten innokkaasti ovat laumaa "paimentamassa"!

      Poista
    3. Tällaisille danielkolseille on ylitsepääsemättömän vaikeata ymmärtää sitä, että Joosefin puoliso Maria ei synnyttänyt kirjakääröjen kokoelmaa vaan poikalapsen, josta tuli koko maailman Vapahtaja. Ja sitä, että usko kohdistuu näkymättömiin (=Kristukseen) eikä näkyväisiin (=Raamattuun). Ja sitä, että kirjain (=Raamatun korottaminen Kristuksen rinnalle ja yli) kuolettaa, kun taas henki (=uskon lepääminen Kristuksessa ja yksinomaan Hänessä) tekee eläväksi. Oman aikansa danielkolseille Jeesus joutui aikoinaan sanomaan: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta", ja samaa Hän yrittää sanoa tänäkin päivänä, mutta Hänen sanansa kiirivät kuuroille korville, sillä Omasta Absoluuttisen Oikeasta & Ennen Kaikkea Pelastavasta Raamatuntulkinnasta syntynyt päihtymystila on kuuron kuulijan päässä liian voimakas.

      Poista
    4. Kerrataanpa vielä: Kolsin kritisoimassa tekstissä minä SITEERAAN Raamattua 20-30 kertaa yrittäen vääntää rautalangasta sen, että a) Raamattu EI ole yhtä kuin Kristus, joka ainoana tässä universumissa on Jumalan Sana, b) Raamattu viittaa aina itsestään POISPÄIN, Kristukseen, niin kuin vaikkapa Helsinkiin viittaava tienviittaa viittaa Helsinkiin eikä itseensä eikä niin ollen OLE Helsinki, vaan ainoastaan tienviitta, joka viittaa Helsinkiin. Vielä en ole törmännyt tienviittaan, jossa lukisi "Tähän tienviittaan, jonka nimi on Helsinki ja jota parasta aikaa luet, on matkaa 0 km". (Minusta on käsittämätöntä, että tällaisia asioita pitää selostaa kuin pikkulapsille, mutta näin tämä nyt vain on.)

      Poista
    5. Tottakai, Jumalan Sana on Kristus, mutta Jumalan sana on Raamattu. Meillä ei ole Kristuksesta Raamatun ulkopuolista korkeampaa ilmoitusta; muut näkemykset ovat vain ihmisen subjektiivisia tuntemuksia. Pyhä Henki ohjaa kristittyä ymmärtämään Raamattua oikein eli kirjaimellisesti. Tuo analogiasi Helsingistä ja Helsingin kartasta on aika vinksahtanut, koska voit olla kirjaimellisesti Helsingissä, mutta et ole kirjaimellisesti Jeesuksen sylissä. Näin ollen meillä on parhaimmillaankin "vain" Pyhä Henki todistamassa Kristuksesta, toki kylläkin Jumalan yksi "ilmenemismuodoista". Jeesus on tie, joten siinä mielessä kartta ja Raamattu ajavat saman asian, eli auttavat meitä pysymään "kaidalla tiellä". Mutta mikäli ihminen elää tarkoituksellisesti synnissä (oli sitten homoseksuaalisuuden harjoittaminen tai mikä tahansa muu), niin silloin hän on tieten tahtoen valinnut lavean tien kaidan asemesta. Synnin puolusteleminen on myös vakavaa syntiä ja siitäkin joutuu viimeisellä tuomiolla vastuuseen, ellei tee parannusta. Näkemykset eivät ole omiani, vaan ne jakavat jokseenkin universaalisti kaikki kristilliset kirkkokunnan mukaan lukien karismaattiset ja ei-niin-karismaattiset.

      Poista
    6. Ok. No jos Raamattu on Jumalan sana eikä Sana, sitten se on myös Maailman vapahtaja eikä Vapahtaja, Ihmisen poika eikä Poika, Jumalan karitsa eikä Karitsa, Daavidin poika eikä Poika, Juudan leijona eikä Leijona jne. Kun sinä riistät Kristukselta näppärällä kielellisellä kiepautukselta yhden hänen arvonimistään, ole toki looginen (äläkä Looginen (<---Logos)) ja tee samoin myös Hänen muiden arvonimiensä kanssa. Ja onko sinusta noin niin kuin asiallista alkaa yhtäkkiä puhua "Raamatun ulkopuolisesta korkeammasta ilmoituksesta", kun minä en ole mistään sellaisesta missään vaiheessa maininnut tai sellaisesta edes vihjannut, vaan ainoastaan siteerannut Raamattua 20-30 kertaa - toisin kuin sinä, joka latelet aivan pokkana omiasi. Sinulla on lukuisia omatekoisia ilmauksia, jotka ovat "oppisi" ytimessä, ja sinä tosiaan taidat kuvitella, että ne pyhittyvät sillä, että sinä liimaat niiden tueksi höpinän kristillisistä kirkkokunnista (jotka ovat siis uskonnollisia puolueita). Sinä varmaan voit esittää minulle nyt ensi alkuun vaikkapa kolemasta Paavalin kirjeestä selkeät kohdat, joissa Paavali puhuu Jeesuksesta kaitana tienä, "tarkoituksellisesta" synnin tekemisestä vastakohtana "tahattomalle" synnin tekemiselle, ja ihmisen "lavean tien valitsemisesta kaidan tien asemesta". Ja vielä Paavalin kolmesta kirjeestä (yhteensä kolmestatoista) kohdat "synnin puolustelemisesta" ja siitä, kuinka "tietoinen synnin puolusteleminen ja synnissä eläminen vie eroon Kristuksesta". Onko tämä viimeksi mainittu hengellinen neronleimauksesi linjassa sen AINOAN jakeen kanssa, jossa Paavali puhuu Kristuksesta eroon joutumisesta (Gal. 5:4)? "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta." "Te olette Kristuksen kadottaneet, jotka lain töillä tahdotte vanhurskaiksi tulla, ja olette armosta luopuneet." "Christ is become of no effect unto you, whosoever of you are justified by the law; ye are fallen from grace." "You are made void of Christ, you who are justified in the law: you are fallen from grace." "Ye are severed from Christ, ye who would be justified by the law; ye are fallen away from grace." Minusta kun tuntuu, että sinulla nimenomaan ON kovastikin Raamatun ulkopuolista, korkeampaa ilmoitusta Kristuksesta, koska sinulla on niin monia ilmauksia, joita sinä käytät omavaltaisesti ja jotka ovat täydellisen vieraita pakanain paostoli Paavalille. Mutta tokihan jos ottaa keskustelutaktiikakseen donaldtrumpmaisen (vai pitisikö sanoa danielkolsimaisen) röyhkeän asenteen, jossa ENSIKSI vihjaa toisen osapuolen esittävän Kristuksesta "Raamatun ulkopuolisia" näkemyksiä tyyliin "fake news", niin onhan silloin ilman muuta lupa sitten päästää omalta näppikseltään vaikka minkälaista kuraa ajatuskasvannais-agendansa oikeuttaakseen. Mutta Paavalin julistaman evankeliumin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. On se metkaa, että kun minä asetan Raamatun sen oikealle paikalleen kirjoitusten kokoelmaksi, ja sinä tituleeraat sitä mahtipontisesti Jumalan sanaksi, niin kuitenkin ainoastaan toinen meistä Raamattua siteeeraa (sen 20-30 kertaa) ja toinen höpisee omiaan. Mutta kuten jo sanoin, sinä olet jo täysin kuuroutunut, omavanhurskaassa idiotismissasi jo niin päihtynyt omista perinnäissäännöistäsi, sekametelisoppaopistasi - jossa ei ole Paavalin evankeliumista edes rippeitä jäljellä - että turha sinulle on mitään puhua. Sinä toistat vain kuin papukaija noita hokemiasi. Kaipa se on raamatullisempaa kuin Raamatun siteeraaminen.

      Poista
    7. Kaikki nuo asiat joihin viittaan, ovat suoraan Raamatusta. Kaita / kapea tie löytyy suoraan Jeesuksen sanoista: "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät." (Matt. 7:13-14)
      Lisäksi Raamattu myös kategorisoi syntejä; on kadottava synti, jota ei saa anteeksi (Pyhän Hengen pilkka), on syntiä, joka on kuolemaksi ja joka ei ole, on tahallista ja tahatonta syntiä. Tämä tulee ilmi kenties sadoista Raamatun kohdista. Lisäksi mainitaan erityisen pahana se, että viettelee toisia syntiin - oli sitten homoseksuaalisuuteen tai mihin muuhun tahansa jatkuvaan syntiin vietteleminen. "
      "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! " (Matt. 18) Muita asiaan liittyviä kohtia: (1 Tim. 5:22, 2 Joh. 11, 1 Moos. 18:20, 1 Moos. 4:10, Ilm. 6:9-10, 2 Moos. 3:7-9; 22:21-24; Mal. 3:5; Jaak. 5:4; Aam. 1:13.) Satoja muitakin kohtia löytyy tukemaan raamatullista sanomaani, mutta en halua niitä laittaa siitäkään syystä, jotta ihmiset itse etsisivät ja tutkisivat Raamattua enemmän. Minua välillä häiritsee se, että ihmisten - usein myös teologien - Raamatun tuntemus on niin heikkoa. Luullaan, että joku asia on Raamatussa, vaikka se ei siellä ole ja toisaalta luullaan, että jotakin, joka on Raamatussa, ei siellä olisi

      Poista
    8. Aivan. Ja yhtäkään kohtaa et löydä Paavalin kirjeistä, Paavalin, jolle ylösnoussut Kristus ilmoitti sen evankeliumin, jota tämän tuli julistaa, Paavalin, joka ei tuntenut Kristusta lihan mukaan. Et löydä Paavalin kirjeistä ainoatakaan sitaattia Jeesuksen saarnoista. Hän julisti ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta, ei Vanhaa testamenttia eikä Jeesuksen saarnoja niiin kuin sinä. Mutta koska Raamattu on sinulla korvannut ylösnousseen Kristuksen, joka ilmoitti sen EVANKELIUMIN, jota Paavalin tuli maailmalle julistaa, niin tämä käy toki yli sinun ymmärryksesi. Koska Raamattu on sinulle Jumalan sana ja Eläväksi Tekevä Kirjain, niin mitäpä sinä ylösnousseella Kristuksella ja hänen evankeliumillaan tekisit. Onhan sinulla jotakin vielä parempaa - KOKO Raamattu, Jumalan sana, joka on Jumalan Sanan, Kristuksen, yläpuolella. Ja niinpä sinun on heiluttava tälläkin foorumilla sekasikiöoppiasi julistamassa, sinun, joka et Paavalin mukaan peri Jumalan valtakuntaa (Gal. 5:19-21). Sinä olet kuin kuolemaantuomittu, joka omasta sellistään käsin kailottaa ja moralisoi muita kuolemanselleissä olevia vankeja ja kuvittelee harhoissaan itse olevansa vapaa. Sen tason idiotismin suosta ei sitten niin vain noustakaan.

      Poista
    9. Ai niin, vielä yksi lisäys: kehotan sinua jättämään omien uskonnollisten väkivaltafantasioiden ja perversioiden kertomisen tämän foorumin ulkopuolelle. Eli ahkä sinun kannattaisi vain vaieta.

      Poista
  19. Minusta olisi kohtuullista, että Patrick saisit vetää perinteisellä nahkakantisella perheraamatulla näitä "raamatullapäähänlyöjiä" päin pläsiä tasan niin monta kertaa kuin he ovat käyttäneet sanaa "synti" tai "synninteko" sinua "ojentaessaan". Ja tuon läimintäsession jälkeen sanoisit sitten näille posket helottaen rivissä seisoville suurille raamattutietäjille: "Tunnut olevan kovin liikuttunut tästä raamattutuokiosta. Haluaisitko kenties vielä siteerata jotakin raamatunpaikkaa?" Ja jos halukkaita olisi, luvassa olisi aina uusi "pyhä läimäytys" per raamattusitaatti. Minusta nämä neropatit olisivat sen ansainneet. Suostun riviin itsekin, jos muut suostuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleisenä neuvona kehotan jättämään omien väkivaltafantasioiden ja perversioiden kertomisen tämän foorumin ulkopuolelle.

      Poista
    2. "Väkivaltafantasioiden ja perversioiden"!!! :D :D :D
      TÄTÄ sinä sitten päätit kommentoida etkä suinkaan tuota ylempää kommenttia, joissa "raamatullisuutesi" epäraamatullisuus, omavaltaisuus ja idiotismi paljastuu.
      :D :D :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaikki.

Elämän välipysäkillä