Postludium

Kaikella on aikansa.

Saarnaaja sen aikanaan kiteytti. Niin on myös minun elämässäni ollut tämän blogin kohdalla. Se on tuonut väylän jakaa omaa kipua, tien etsimistä ja löytämistä, itsensä kadottamista ja uudelleen hahmottamista. Nyt koen kuitenkin, että tämä tie on tullut päätökseen. Olen kiitollinen, että olen tämän blogin kautta voinut herättää ajatuksia ja toivottavasti tuoda lohtua niille, jotka itsekin käyvät jonkinlaista painia itsensä ja elämän kanssa. Toivon että jatkossakin siihen kykenen jonkin toisen väylän kautta. Kiitos monille teistä, jotka olette vuosien aikana ottaneet yhteyttä, jakaneet omaa tarinaanne ja rohkaisseet minua jatkamaan eteenpäin. Se on kaikki ollut minulle todella merkityksellistä.

Pidetään se, mikä hyvää on.
Kaikella nimittäin on aikansa.
Ehkä joskus taas aikakin on.

Patrick


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seurakuntakipuilua

Elämän välipysäkillä

Perheiden rikkoja