Yli kaiken varottavan varjele salais... Sydämesi!

Syksyn pimeys tihenee, ja kynttilöiden tuoma pehmeä valo tulee yhä viehättävämmäksi. Jotain syvästi puhuttelevaa syksyssä on, sen kaikessa väriloistossa, raikkaassa ilmassa, kesän muistojen haikeudessa ja valon ja pimeyden kontrasteissa. Samaan aikaan huomaan kuinka sisäisessä maailmassani tapahtuu paljon sellaista, jolle en edes löydä sanoja. Paljon sellaista, joka vain nousee pinnalle, ikään kuin tunnistettavaksi. Kun se on tunnistettu, voi siitä päästää irti. Muistoja, tuskan täyttämiä hetkiä menneisyydestä. Häpeän ja surun tunteita. Menetyksen kipua. Yksinäisyyttä.

  Hiljattain aloitin uuden terapian, jossa pääasiassa keskityn kevään dramaattisiin tapahtumiin. Olen todella kiitollinen siitä avusta jota olen saanut, sillä on monia asiakokonaisuuksia joihin todella tarvitsen apua ja ohjausta. Yksi hetki kuitenkin porautui niin syvälle minuun, että tahdon sen jakaa. Ehkä yrityksenä päästä eteenpäin, ehkä yrityksenä tuoda jollekin toiselle tietoisuuteen jotain tiedostamatonta.
 
”Mikä oli uhattuna, jotta jopa kuolemasta tuli sinulle vaihtoehto?”

Terapeutin kysymys putosi kuin pommi. Sisimpäni oli jo muutenkin niin täynnä erilaisia ajatuksia, että niiden työstäminen alkoi tuntua haastavalta. Sitten tulee kysymys, joka ikään kuin mitätöi kaiken muun ajatustyön, ja saa ajankin pysähtymään. Yhtäkkiä tiesin, että nyt ollaan ytimessä, ratkaisevien aiheiden äärellä. Niiden aiheiden, jotka jopa minun tiedostamattani olivat ohjanneet käytöstäni.

Niin, mikä oli uhattuna, jotta jopa kuolemasta tuli minulle vaihtoehto? Äkkiseltään tuntui siltä, että voisin nimetä noin satakunta asiaa! Jos kamppailuni seksuaalisuuden alueella tulisi ilmi, olisi hurja määrä asioita ja kokonaisuuksia uhattuna: avioliittoni, palvelutyöni seurakunnassa, ystävyyssuhteeni, ihmisten kuva minusta… Mutta oli jotain muuta. Jollain tasolla oli kyse siitä, että myös se, miten näin itseni, tulisi muuttumaan. Olin tottunut kaksoisajatteluun. Oli se Patrick, jonka muut ihmiset tunsivat. Sitten oli se salainen, saastainen Patrick, jota häpesin. Nuo kaksi todellisuutta olivat samaan aikaan totta, mutta niin kovasti halusin, että se pyhimys olisi enemmän totta. Niin suuri osa identiteetistäni oli myös rakentunut sen ympärille. Koko pienen elämäni olin saanut kuulla kuinka olin tunnollinen ja kiltti, ja että minusta ei kyllä ollut kenellekään haittaa. Ja voi kuinka ihanan aviomiehen joku saisi minusta, minähän osasin käyttää ompelukonetta, tehdä ruokaa ja pyykätä! PAM. Mitäs sitten kun heidän kuvansa minusta poksahtaa? Yhtäkkiä minä olin se, joka aiheutti valtavalle ihmisjoukolle kipua. Pettäjä, valehtelija, avionrikkoja.
  Ei, ei se ollut vain sitä. Jotain enemmän oli uhattuna. Jotain enemmän kuin tärkeät ihmissuhteet ja ihmisten kuva minusta. Jotain enemmän kuin osa identiteetistäni. Minun näkökulmastani uhattuna oli myös ikuisuus.

Tämän ymmärtäminen on ollut kipeää ja jollain tapaa ratkaisevaa. Syvimmiltään kyse oli nimittäin siitä, että ajattelin että Jumalan mielipide minusta jollain tapaa muuttuisi. Tämä on jotenkin paradoksaalista, ja onnistuukin varmaan vain ihmiseltä jolle kaksoistotuuksia on alkanut muotoutua. Olihan Jumala ollut läsnä kaikissa taistelun käänteissä! Ei ollut kulunut päivää, ettenkö olisi pyytänyt häntä muuttamaan minua. Ei ollut kulunut päivää, ettenkö olisi luovuttanut itseäni, koko mieltäni, sieluani, henkeäni ja kehoani Hänen käsiinsä, pyytäen Hänen tahtonsa tapahtumista. Joka lankeamisen jälkeen olin pyytänyt anteeksi ja anonut armoa. Olin julistanut itseni ylle seksuaalisuuteni muuttumista, käskenyt koko minuutta ojentautumaan Jumalan Sanan ja tahdon mukaan, välillä nuoruusvuosien aikana jopa kurittanut itseäni ajatellessani toisesta miehestä väärällä tavalla. Olin kaiken aikaa toivottanut Jumalan tervetulleeksi elämääni tekemään mitä Hän tahtoi. Silti ajattelin, että kaikkien muiden näkemyksen muuttuessa voisi myös Taivaan Isän mielipide muuttua. Ja sitähän minä pelkäsin. Helvettiä.

Näin pitkälle olen päässyt nyt, ja näiden ajatusten selvetessä on herännyt kymmeniä uusia kysymyksiä ja ajatuksia. Kaiken keskellä huomaan jotain hämmästyttävää: murtuneisuuden siunaus alkaa näyttäytyä aivan uudessa valossa. Ylpeä sydän ei ota vastaan murtuneisuuden siunausta. Vasta nyt ymmärrän, että synkimmän salaisuuteni julkitultua paljastui sydämestäni niin paljon ylpeyttä. Asema, mitä ihmiset ajattelivat minusta, mitä se oli sen rinnalla, että saisi olla täysin tunnettu sellaisena kuin on, täysin alastomana, murtuneena!

Tiedän, että olen vasta alussa. Tiedän kuitenkin senkin, että matkanteko itsessään saattaa välillä olla tärkeämpää kuin määränpää. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä tuntuu kuin keinuni köydet olisivat kasvaneet hurjan pitkiksi, ja välillä käydään todella syvällä ennen kuin noustaan taas ylös. Pikkuhiljaa olen kuitenkin oppinut pitämään silmäni auki kokoajan. Ennen silmäni olivat auki vain huipulla, ja ummistin silmäni täysin sille, mikä oli laakson pohjalla. Silloin syntyy elämään suojelualueita, jotka jopa tiedostamatta voivat ohjata meitä. Asioita ja kokonaisuuksia, jotka haluamme kätkeä muilta. Kuolemaan asti.

Tässä minä olen, kaiken keskeneräisyyteni ja murtuneisuuteni kanssa. Koen kipua siitä, että elämästä on tullut yksinäistä, ja koen menetyksen tuskaa siitä, mistä jään paitsi. Silti olisi tyhmää katkeroitua, ja yhtä tyhmää uskotella ettei kipua olisi. Onneksi on Yksi, jonka nimi on Kipujen mies…

Ja niin, toki on myös kiitosaihe jaettavana lopuksi. Viimeksi kirjoitin sydämessäni havaitusta muutoksesta, jonka aiheuttajaksi epäillään eheytystarkoituksessa syötyjä testosteronipillereitä. Muutokset eivät toistaiseksi aiheuta seurantaa ja riskiryhmään sijoittumista kummempia toimenpiteitä.


Elämä jatkuu, ja ehkä jaksan siitä jatkossakin jakaa ajatuksia.

Kommentit

  1. Jos haluat eheytyä, niin sanoudu irti kaikesta mikä tämän sotkun on aiheuttanut, homoseksuaalisuus yms. Kun tulin uskoon, niin sanouduin irti kaikesta mikä estää minua palvelemasta täysin sydämin Jumalaa. Olen yksinkertaoinen mummo, mutta uskossa olen säilynyt jo lähes 40 vuotta. Jumala on luvannut antaa voiman <3."En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee". nämä ovat Jeesuksen sanat, niinkuin varmasti tiedät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, täytyy ymmärtää että on ollut koko ajan väärän hengen alla. Paholainen juuri ajaa homoseksuaaliksi, sillä onhan se jumalan silmissä kauhistus. Täytyisi aloittaa puhtaalta pöydältä ja sanoutua irti kaikista henkivalloista. Onhan selvää ettei Jumalan voima voi toimia syntiä harjoittavan kautta, vaan kyseessä on ollut sielunvihollinen.

      Poista
    2. "Forced sexual intimacy
      with another person
      under threat of severe pain
      & agonizing torture if they don't comply,
      all while whispering words
      of sincerely authentic love in their ear...
      is PhysicalRape.
      I think we can agree.
      Forced intimate relationship
      with God
      under threat of eternal, conscious,
      agonizing torment if they don't comply,
      all while whispering words
      of unconditional love in their ear...
      is SpiritualRape.
      I hope you'll consider this thought.
      "Love will never invoke fear.
      Perfect love expels fear,
      particularly the fear of punishment.
      The one who fears punishment
      has not been completed through love."
      - Mo Thomas -

      Poista
    3. The idea that God cannot save someone from harm without their permission is retarded. Any lifeguard, policeman, fireman etc. that asks for permission to save before they act would be a dereliction of duty. Saviors save, no permission needed. - Barry Smith -

      Poista
  2. Eheytyneenä ja nyt raikkautta sydämessäsi.

    VastaaPoista
  3. Murtuneisuus on paras Jumalan lahja mitä voimme saada, vaikka suurimman kivun hetkellä siltä ei varmasti tunnu. Kiitos Patrick hyvistä ajatuksista ❤️ Sinua siunaten 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme Jumalan saviastoita ja joskus ruukku voi menna rikki, mutta sitten se valo "syoty ja luettu Sana" paasee kirkkaammin ulos, jos ruukku menee rikki <3

      Poista
    2. Moi Ariela.. Hieno nähdä sinua täällä :). Olet väkevä sisko :) edelleen :)!!

      Poista
  4. Otsikkosi on hyvä, sillä probleema ei ole synti, mikä on näkyvä tai salattu Jumalan tahdon vastainen teko, vaan syntisyys, mikä on sydämen halu syntiin. Kun Jumala poistaa sydämestä syntisyyden eli halun syntiin, ihminen vapautuu synnin tekemisestä.

    "För er först och främst har Gud låtit sin tjänare träda fram, och han har sänt honom för att välsigna er genom att vända var och en bort från sina onda gärningar (eller från ondska, syndfullhet)." Ap. 3:26

    VastaaPoista
  5. Jos puhutaan uskonnon kielellä, niin näillä yksinkertaoisilla mummoilla ja (muka-ei-)kivenheittelijöillä on viesteissään sellainen mielettömyys, että he raiskaavat historiaa. He puhuvat futuurissa asiasta/tapahtumasta, joka tapahtui kaksi tuhatta vuotta sitten. Tämä on yhtä fiksua (ja tästä on yhtä paljon apua) kuin jos äänestysvirkailija toteaisi äänestyspäivänä 50-vuotiaalle äänestäjälle: "Et ole vielä kahdeksaatoista, mutta jonakin päivänä tulet vielä olemaan, kunhan oikein pinnistät, luet äänestysoppaita, ja asenteesi on oikea." He ovat kuin fariseus, joka ei ollut löytänyt vapautta eikä niin ollen voinut sallia kenenkään muunkaan sitää löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin historiaa. Vaikka olen vapaudessa, ajattelin kuitenkin näitä kirjoittuja - entisiä- ja futuurissa olevia lauseita: ne on tuotu esille. Niillä on sittenkin ILMAISUARVO.
      Voimmeko olla varmoja Luojan ymmärtävän itseämme?
      Kaiken Ylläpitävää Voimaa on hyvä katsoen ymmärtää, ilman todisteltavia sanoja.
      Sydämen silmillä ajatellen -katsellen - on "puhdistustila" jo siinä itsessään.
      Nykytilassa on riisuttu pois kaikki vanha: on vain Eheys.
      Hyväksyttynä tai ymmärrettynä tämä luo mahdollisuuden (tilan) luoda Uutta.

      Poista
  6. Hei! Olen uskova hetero, joka tekee paljon vääriä asioita elämässään ja sitten kadun ja anon armoa. Tämä elämä on täynnä erilaisia oppitunteja, joita meidän on vain otettava vastaan...eikä se aina todellakaan ole helppoa. Onneksi elämässä on myös hyviä hetkiä ja arjesta voimme löytää pieniäkin asioita, jotka kannattelevat eteenpäin. Vaikka sydän tuntuisi pakahtuvan tuskaan ja itsesyytöksiin, on meillä aina rakastava Isä, joka on Sinutkin luonut, juuri tuollaiseksi kuin olet. Minulle opetettiin seurakunnassa, että homous on syntiä, kun kysyin, mikä on heidän kanta asiaan. Ymmärsin ne perustelut Raamatusta, mutta sydämeni on aina hyväksynyt homoseksuaalisuuden, enkä vaan voi käsittää mitä niin kamalan syntistä voi olla siinä, että rakastaa toista ihmistä. Mies miestä tai nainen naista. Entä jos seurakunta opettaakin tässä asiassa väärin ja sinun Patrik kuuluu nyt kuunnella, mitä Jumala puhuu sydämessäsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä on kaikki: katsele ja kuuntele kuten sydämesi antaa valoa Sielusi sisimpään.

      Poista
  7. Puhutaanpa taas uskonnon kielellä: jo silkka ajatus siitä, että joku meistä voisi olla "jumalasuhteessaan" jotenkin huonommassa jamassa kuin joku toinen ja kaipaa sen vuoksi joko kannustusta tai nuhtelua (joka on tosiasiassa pelottelua), on ANTIevankelumia. Sillä ei ole MITÄÄN tekemistä Kristuksen ja armon kanssa, ei yhtikäs mitään. Moinen kuvitelma on yhtä surkuhupaisa kuin Asterix-sarjakuvassa gallialaisten kuvitelma siitä, että taivas voi pudota kyläläisten niskaan –
    tosin sillä erotuksella, että tässä taivas voi pudota jonkun yksilön niskaan samalla kun vieressä kulkeva rallattelee menemään täysin vahingoittumattomana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko minunkaan lauseet mitään "Luojan katseen alla". Sinun lauseiden "ajatussisällössä" on välähdys valosta.
      Kuinka (osaisin) osaisimme ilmaista itseämme siten ettemme ottaisi mitään kantaa mihinkään? (Täten ei toinen pahoittaisi mieltänsä.)
      Ymmärtäisin tämän olevan mahdollista kun ajattelemme katsoen (ajatuksen - sanojen lauseiden sisältöä.

      Poista
  8. Ns. vapaat suunnat, joiksi luen mm. vapaakirkollisuuden, helluntailaisuuden ja muut Jenkeistä joko suoraan tai Englannin tai Ruotsin kautta Suomeen rantautuneet liikkeet, ovat ytimeltään lakihenkisiä ja sellaisina ne eivät edusta Jeesuksen Kristuksen armon evankeliumia. Oma irtautumiseni ja vapautumisen helluntailaisuudesta tapahtui fyysisesti hetkessä, mutta henkisesti minulta meni vuosia peratessa sitä sekasotkuista muka-armollista hevonpaskaa, jota niissä piireissä opetetaan (äärimmäisen harvoja yksilöllisiä poikkeuksia lukuun ottamatta). Kun armon valo pääsi lopultakin tunkeutumaan ymmärrykseni risukasaan (sanon "ymmärrykseni", koska meihin kaikkiinhan se loistaa tosiasiassa kaiken aikaa täydellä teholla), paluu siihen sikolättiin/koiran oksennukseen ei ole tullut mieleenkään. Ainoa vertauskohta ns. elävästä elämästä on se, kun silloin tällöin Pohjois-Koreasta pääsee karkaamaan ihmisiä – he tietävät, mistä ovat pääseet vapaaksi, vaikka maan rajojen sisällä olevat ihmiset eivät voi milloinkaan karkurin väitteitä allekirjoittaa. Jokainen meistä tietää, kenellä on asiasta puolueettomampaa tietoa: silläkö, joka on kokenut asiat ainoastaan maan rajojen sisäpuolelta käsin, vaiko sillä, joka on tarkastellut niitä sekä sisä- että ulkopuolelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin tosiasian olevan sen, että tässä Blogissa on riisuttu pois kaikki vanha. Karkeasti ilmaisten: mitä turhuuksien turhuutta vatvoa enää oman persoonallisuuden sisältöä.
      Lisäten karkealla ilmaisumuotona. Rikkinäisillä vaatteilla ei ole mitään käyttöarvoa, ne poistetaan (polttaen tai kompostoiden yms.)
      Hän juoksee - tai laulaa - iloitsee tai itkee - ja suihkuun sitten (aavikolla vaikka hiekalla pesten) on ilo nauraa - ja ilo itkeä: kun sen itse ymmärtää.

      Poista
    2. Totta tuo: itseen viittaaminen on turha(maist)a ja perustuu ymmärtämättömyyteen, ajatushairahdukseen. My (thoughts') bad.

      Poista
  9. Hei Patrik, rukoilemme puolestasi. Älä anna periksi, Jumala on armollinen, Hänen rakkautensa riittää antamaan KAIKKI synnit anteeksi ja täyttämään KAIKKI sun tarpeet!

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Viisas kirjoitus. Näen että että itse Savenvalaja muovaa sinua yhä arvokkaampaa käyttöä varten. Siunausta matkallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku on Kristuksessa hän on uusi luomus. Tämä aika
      täällä ajassa on lyhyt verrattuna iankaikkisuuteen, suurin kompastus meillä on siinä kun paavomme sitä vanhaa luomusta joka on aina jotain vailla.
      Jeesukselle annettu elämä on hänessä pelastettu, vanhurskautettu ja pyhä, siis uusi luomus. Vanhaluonto on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Ei se uskon elämä sen kummempaa ole. Ilon saa antaessaan ja palvellessaan lähimäisiä. Siunausta!

      Poista
    2. Mitenkähän on mahdollista paapoa olematonta? Ja kuinka olematon voi olla jotakin vailla? Ja missä kohtaa UT:ssa käytetään ilmausta "Jeesukselle annettu elämä"?

      Poista
  13. Olet kauan rukoillut, että Jumala muuttaa sinua, pyytänyt että hän poistaisi väärän hengen. Uskon, että vastauksenaan Hän on ottanut pois ylpeyden hengen. Juuri nyt, rikkinäisimpänä olet ehyempi kuin koskaan.

    VastaaPoista
  14. Hei Patrik olen pitkään pohtinut kirjoittaa sinulle mutta en ole saanut aikasin. Olen rukoilut puolestasi siitä asti kun olen seurannut blogiasi. Olen sinulle rohkaisua laittanut, mutta tämän kirjoittaminen on ollut haaste kun en tiedä miten kirjoittaisin.
    Koin et Jumala puhui minulle ettei sun homoseksuaalisuutesi ole hälle niin suuri ongelma joksi sie tai muut sen kokee.
    Keskity hänen rakkauteen ja tuntemiseen. Siihen että tulet hänessä täysin rakastetuksi, se on tie eheyteen. Jumala on aina nähnyt sinut ja silti rakastanut sua. Hän rakasti jo ennenkun tajusit et tarviit paranusta. Ja kuten Israilin kansan tuli syntiensä ja kovasydämisyytensä takia kärsiä Babylonin pakkosiirto.
    On Jumala sallinut sinunkin "vaikeudet"
    Mutta jo ennen pakkosiirtoa Jumala lupasi Israilille minä tuon sinut takaisin vaikka parannusta ei näkynyt.
    Näin koen että Jumala teke sinullekkin hän palauttaa asemasi ja palvelutehtäväsi kun aika on täysi.
    Toivon että löytöisit tien Isän syliin jälleen.
    Muistan sinua rukouksiin edelleen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Patrick on sanoin ilmaissut: Sydämen silmillä........

      Poista
  15. https://www.amazon.com/dp/1455514306/ref=rdr_ext_tmb

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan kumma, kun ihmiset katsovat voivansa muuttaa Paavalin käyttämää aikamuotoa hänen kuvaillessaan meidän kuolemaamme Kristuksen kanssa ristillä. Paavali käyttää AINA mennyttä aikamuotoa, myös kohdassa Gal. 2:20.
      “Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu” on alkutekstissä yksi ainoa sana. Verbi on sustauroo – se löytyy UT:sta viisi kertaa ja tarkoittaa ”ristiinnaulita jonkun kanssa”. Jotta verbin ymmärtäisi paremmin, kolme seikkaa on otettava huomioon. Kreikan kielessä verbi määrittyy aikamuodon, tekijän ja moduksen mukaan. Sustauroo, joka on käännetty ”Minä olen ristiinnaulittu”, on passiivin indikatiivin perfekti (mennyt aikamuoto).
      Perfekti kreikankielessä kuvaa toimintaa, jonka katsotaan tapahtuneen ja päättyneen menneisyydessä kerta kaikkiaan, eikä sitä ei tarvitse toistaa. Tunnemme kaikki hyvin erään kuuluisan perfektin. Kristuksen viimeinen huuto ristillä: TETELESTAI!” (“Se on täytetty!”) on hyvä esimerkki perfektistä em. merkityksessä, nimittäin ”Se (sovitus) on aikaansaatu, täydellisesti, kerta kaikkiaan.” Niinpä kohdassa Gal. 2:20 Paavali käyttää perfektiä todetakseen ensi alkuun: ”Minut on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen kanssa.”
      Passiivimuoto kuvaa sitä, että lauseen “minä” on tekemisen kohde eikä suinkaan tekijä. Koska Paavali käyttää passiivimuotoa, hän tarkoittaa: ”Joku toinen ristiinnaulitsi minut, en tehnyt sitä itse”.
      Indikatiivimuoto on yksinkertaisesti tosiasian toteamista. Paavalin käyttämä indikatiivimuoto tarkoittaa, että ”tämä todella tapahtui minulle, se ei ole teoriaa eikä kuvitelmaa – se on tosiasia.”
      Jos tulkitsemme lauseen kieliopin oikein, Paavali sanoo: “Jumala on jo ristiinnaulinnut minut Jeesuksen Kristuksen kanssa. Ristiiinnaulitsemisen suoritti nimenomaan Jumala, en minä. Ristiinnaulitsemiseni tapahtui ja päättyi menneisyydessä, kertakaikkisesti, eikä sitä tarvitse toistaa.”

      Poista
  17. Suurimmasta osasta tämän blogin kommentteja saa sen käsityksen, että Kristuksen lunastustyö uudisti meidät jotenkin puoliksi; meihin jäi ts. elämään jonkinlainen alhaisempi luonto ("vanha ihminen"/"liha"), joka tulee raamatullisilla loitsuilla ja uskonnollisilla ponnisteluilla pitää "aisoissa". Tämän lihallisempaa oppia on vaikea kuvitella. Itse asiassa juuri tuollaisen ajattelun ja opin Paavali nimeää "lihalliseksi" (tai "maailmalliseksi", kts. kolossalaiskirje). Joka ajattelee em. tavalla, se ei voi olla "Jumalalle otollinen" vaan joutuu päivittäin raamatullisilla loitsuillaan ja uskonnollisilla ponnisteluillaan pitämään itsensä "Jumalalle otollisena". Hengen mielen mukaan elävä tajuaa, että kaikki tuollainen on tehty tyhjäksi ristillä ja että Kristuksessa Jumala lakkautti meidät ja herätti meidät henkiin Uudessa Ihmisessä, jossa ja jota me elämme, tajusimmepa me tätä tai emme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkoon menneisyys (henkilö) mikä tahansa niin "taaperrettava" ja oltava on. Kun Sinä (kaikki) puhut niin me näemme Sinun koko olemuksesi. Vaikka lauseesi sisältö olisi kaunista niin Kaikki entinen on kuulijoiden ja katselijoiden tiedossa: Ole siis siten vahva.
      Edellinen oli blogin alkukirjoittajalle.
      "Hän ei häpeillyt saarnatessaan vaikka oli käpertyneenä sikiöasentoon".
      Mars Hills, Joyce Meyer, Sid Rothin, Colin Dyen, Mike Bickle, Karen Dunham, Heidi Backer ja Rodney Howard - Browne jne... He jatkavat.....
      "Tanssijalla on sointuva liikehdintä, ulostulo. virtaavaa elämäniloa"
      Kaikki tämä esiintyy , on , tällä maankamaralla. Ja auringonsäteet laskeutuvat....

      Poista
  18. Hei Patrick, hieno teksti. En tiedä luetko näitä kommentteja, toisaalta toivon ettet kaikkia luekkaan. Meissä uskovissa on valitettavasti niin paljon kylmyyttä ja kovuutta. Harva on tarpeeksi nöyrä kurkistaakseen sinne, mitä omassa sydämessä on. Sun teksteistä näkee, että sä olet sen matkan tehnyt. Ja on todella rohkeeta olla siitä avoin muille. Olen kuunnellut sun saarnoja netistä ja Pyhä Henki puhuu niiden kautta. Olen saanut itse uudistua niiden äärellä ja tulla rohkaistuksi uskossa. Yhdessä viimeisimmistä saarnoista puhuit uskovien yhteydestä. Mä rukoilen että siellä missä sä olet/vaikutat tällä hetkellä sun ympärille kerääntyis ystäväjoukko, jotka oikeesti rakastaa. Me kaikki ollaan matkalla, ja nää seksuaali-identiteettiin liittyvät asiat on aiheita jotka puhuttelee maailmaa ja seurakuntaa tällä hetkellä koko ajan enemmän. Uskon, että sä saat olla ratkaisevalla paikalla kun vain käyt Jumalan kanssa tätä elämää eteenpäin. Se on varmasti kaikkea muuta kuin helppoa, mutta Herra on sun kanssa. Sä oot rohkee kun pidät Jumalan lupauksista kiinni, tapahtui omassa elämässä mitä hyvänsä. Oot todella uskon mies, ja arvokas ihan sellaisenaan, ihmisenä, Jumalan kuvana. Siunausta ja voimia matkallesi <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän välipysäkillä

Vahvat johtajat ja koti-ikävä

Toivonpilkahduksia