Kohti uutta

Ensin oli ne totaalisen romahduksen viikot. Niin sekavia, etten muista niistä juurikaan mitään. Muistan totaalisen uupumuksen, sumussa kulkemisen ja fysiikan pettämisen. Muistan kahden maailman kohtaamisesta aiheutuneen valtavan ahdistuksen. Muistan otsikot – pastorilla avioliiton ulkopuolinen suhde. Muistan ystävien kysymykset, onko tämä edes totta?

Sitten tuli Kuopioon muutto. Kokkolan jättäminen ja surutyön aloittaminen. Hain kouluun, ja ihme kyllä kokeet menivät todella hyvin. En kuitenkaan tullut hyväksytyksi, koska testaavan tahon mielestä elämäni viimeaikaiset rönsyilyt eivät tukeneet ajatusta pitkäaikaiseen opiskeluun sitoutumisesta. Hetken tuntui siltä, että jos tämäkin unelma meni roskiin, niin mitä ihmettä minä nyt lähden tekemään? Jostain tuli voima nousta uudelleen.

Sitten löytyi ne poikkeavuudet sydämestä. Ei ollut tarpeeksi, että homouden kanssa taistelu oli hajottanut sisäisen maailmani, vaan eheytymistarkoituksessa syödyt pillerit olivat ilmeisesti aiheuttaneet rakenteellisia muutoksia sydämeen. Alkoi tuntua siltä, että tämä taistelu käy nyt ylivoimaiseksi.

Kulunut vuosi on niin raskas, että jos se pitäisi elää uudelleen niin antaisin periksi. Siihen on sisältynyt niin paljon kipeitä asioita, joita en voi kirjoittaa kaikkien luettavaksi. Luopumista, aiheuttamani kivun kohtaamista, surua ja menetystä. Siksi tuntui hyvältä astua uuteen vuoteen. Kaksituhattakahdeksantoista. Kuulostaa hyvältä. Ainakaan en aloittanut tätä vuotta kanyyli kyynärtaipeessa niin kuin viime vuonna. Vuosi sitten sairastelin ja sain suonensisäistä antibioottia päivittäin, ja lähes päivittäin olin muutenkin tipassa, mutta en halunnut antaa periksi, joten saarnasin kanyylini kanssa. Olisihan sen pitänyt herätellä minua, että hei, nyt mennään liian kovaa. Olin kuitenkin silloin mennyt jo liian kauan liian kovaa.

Joitain kuukausia sitten terapeuttini kysyi minulta, olenko minä nyt onnellinen. Mikä ahdistava kysymys! Mitä onnellisuus on? Olin tottunut ajattelemaan, että onnellinen se, joka turvaa Herraan. Enkä minä varmasti ollut onnistunut turvaamaan Herraan, kun kaikki oli mennyt niin pieleen. Tuo yksi kysymys onnistui pureutumaan monen asian ytimeen. Elämäni oli kuin paussilla, koska minulta puuttui viitekehykset ja oletusarvot. En edes osannut määritellä onnellisuutta! Olin hahmottanut maailmaa Raamatun kautta, Raamatun kirjaimellisen tulkitsemisen kautta. Siihen sisältyi homoseksuaalisuuden tuomitseminen syntinä. Nyt kun en onnistunut elämään oikein, niin en tiennyt enää voisinko hahmottaa elämää muiltakaan osin Raamatun kautta? Toisekseen, kuuluiko elämää edes hahmottaa Raamatun kautta? Ja toisaalta tämä toteaminen paljasti minulle teologisen ongelman – olinko todella niin lakihenkinen, että käytin ilmaisua ”en onnistunut elämään oikein”? Jaahas. Yhtäkkiä oli identiteettikriisi, teologinen kriisi ja kaikenkattava elämänkriisi. Onneksi olin muuttanut Savoon, joten pistin välillä kaikki kriisit hyllylle ja lähdin ongelle.

Kallavesi ei tarjonnut kalastusihmeitä, mutta sitä, mitä kaipasin eniten. Hiljaisuutta. Järviä, joiden selkä värjäytyi kullanväriseksi auringonlaskussa. Järviä, joiden toiselle puolelle pystyin tiirailla, toisin kuin meren rannalla. Sekin oli jotenkin terapeuttista. Rajojen hahmottaminen. Retrospektiivisesti voin todeta, että Mestari varmasti oli yhtä lailla läsnä kuin Galilean järven rannalla Pietarin ja muiden opetuslasten kanssa. Kysymys oli sama kuin silloinkin. ”Rakastatko minua?”

  Hiljaisuudessa opin päästämään irti. Opin hyväksymään kärsimyksen, ja sen kautta käsitykseni armosta alkoi muuttua. Huomasin, että liian yksinkertaiset vastaukset eivät enää tyydyttäneet minua. Huomasin elämässäni yhä enemmän hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää, josta tietoisesti aloin luopua. Välillä uskokin on joutunut kriisiin, mutta kai se on nyt sitä koeteltua uskoa. Enkä todellakaan väitä, että mikään millään tapaa olisi valmista. Ja siinäpä piileekin suuri salaisuus: valmiin tavoittelusta luopuminen. Lähtökohtana ei voi olla se, että minun tai jonkin asian täytyy tulla valmiiksi. Lähtökohtana täytyy olla lepo Kristuksen valmiissa työssä. Sellainen lepo synnyttää luottamusta, ja silloin on helpompi koko sydämestään vain rakastaa.

Tämä on uuden vuoden ensimmäinen, uusi päivä. Kahdeksan, uuden alun numero. Jumala on tuhansien uusien alkujen Jumala, ja tarjoaa joka aamu mahdollisuuden uuteen alkuun, sillä joka päivä on armo uus’. Ymmärrän armosta vielä hyvin vähän, mutta enemmän kuin vuosi sitten tähän aikaan. Eikä tärkeää ole ymmärrys, vaan luottamus. Rukoilen, että se armo saa vaikuttaa vuoden jokaisena päivänä sitä hyvää, mitä taivas voi ihmisessä saada aikaan.


Hyvää uutta vuotta 2018!

Kommentit

  1. Voihan se olla, että nämä minun jutustelut ainoastaan ärsyttävät tai saattavat ymmälle. Mutta eiköhän maailmaan mahdu kaiken muun mökän oheen minunkin aatokseni. Kirjoitat: "Lähtökohtana ei voi olla se, että minun tai jonkin asian täytyy tulla valmiiksi. Lähtökohtana täytyy olla lepo Kristuksen valmiissa työssä." Tuo on hyvin sanottu. Kristuksen valmis työ olemme me, jotka muodostamme Hänen täyteytenään uuden luomuksen (ja jotka Isä Jumala herätti ristinkuoleman ja hautaan laskemisen kautta Pojassaan henkiin). Koska Jumalalta tuppaa tulemaan pelkästään priimaa, yhdistymisemme ristillä Jeesuksen kanssa oli täydellinen, ja virheetön lunastustyö jatkui haudassa, ylösnousemuksessa ja taivaaseen astumisessa. Siksi Jeesus Kristus muodostaa nyt tämän minuutemme ja elää tätä meidän elämäämme (kyllä, tätä kenties rikkinäiseltä, rosoiselta, vajavaiselta ja syntiseltä tuntuvaa elämäämme - juuri tällaiselta tuntuu olla säröinen saviastia, jonka sisällä elämän antajana ja identiteetin muodostajana on Aarre). Hän muodostaa meidän identiteettimme ja elää meidän elämäämme samoin kuin viiniköynnös muodostaa oksiensa identiteetin ja elää elämäänsä niinä ja niiden kautta. Meillä/meissä ei kerta kaikkiaan ole enää Kristuksesta erillistä elämää, ei jotakin kellariloukkoa tai "lihallista aluetta tai kaistaletta", joka muka ei kuuluisi Hänelle. Hän on nyt meistä täydellisesti vastuussa, koska enää emme elä me, vaan Hän elää elämäänsä meissä.

    VastaaPoista
  2. Kirjoitat todella hyvin ja avoimesti. Se on Jumalan lahja ja siunaus - kirjoittamisen armolahja. Kiitos tekstistäsi. Siunausta elmääsi ja uuteen vuoteen <3

    VastaaPoista
  3. Avioeroon liittyy syvä häpeän tunne. Minä pirstoin avioliittoni aikoinaan viinaa juomalla; toteutin käytännössä vanhan kansan sanonnan "Nälkä lähtee syömällä, vaimo juomalla." Eroa seuranneet viinanhuuruiset vuodet olivat ex-helluntailaiselle raskaita helvetinpelkoineen. Apu viinaongelmaan löytyi vertaistuesta, jossa johtoajatuksena on kokonaispersoonallisen heikkouden myöntäminen. Tuollaisessa myöntämisessä taitaa sulautua yhteen kaksi ajatusta: "Minussa, se on minun lihassani, ei asu mitään hyvää" ja "Hänen voimansa tulee täydelliseksi heikkoudessa". Ensimmäinen toteamus toteaa yksinkertaisesti, etten minkäänlaisin ponnisteluin kykene tuottamaan sielullani/sielustani mitään hyvää eli että olen vain saviastia enkä muuksi muutu (mikä ei muuten eroa kauheasti Jeesuksen sanoista: "Ei Poika voi itsestään käsin tehdä mitään.") Jälkimmäinen ajatus on sen toteamista, että koska en löydä sielustani olemassaoloni, minuuteni ja elämäni perustaa, sen on oltava jossakin toisaalla, syvemmällä, Jossakussa Toisessa. Jos se ei ole Jossakussa Toisessa, siinä taauksessa minä olen vain tyhjä kuori, koska minussa sitä ei ainakaan ole. No, koska en ensimmäisen toteamuksen myötä lakannut tyystin olemasta, jossakinhan olemassaoloni on levättävä ja jostakin sen on pulputtava. Koska minua ei mitättömyyteni vuoksi näköjään lakkautettu, saan kai sitten ruveta rentoutumaan olemassaoloni ja minuuteni suhteen. Minä ilmeisesti kelpaan tämmöisenäni. Ja jos tämä on realiteetti nyt ja aina, silloinhan tämä on aika leppoisaa touhua; en voi olla itsestäni vastuussa, koska minulla ei ole sellaiseen eksistenssini absoluuttisen epäitsenäisyyden (=TOISvaraisuuden) vuoksi edellytyksiä. Olen tässä suhteessa ja tässä mielessä täydelllsen vapaa; absoluuttinen heikkouteni on liu'uttanut minäkäsitykseni Toisen varaan, Toisen syliin - Toisen "ruumiinjäseneksi", jolla ei ole itsenäistä olemassaoloa. Helluntaiopin mukaan - jossa Kristus on Frankensteinin hirviö, joka koostuu erillisistä kappaleista - kaikki edellä sanottu on anarkiaa ja mielettömyyttä, evankeliumin näkökulmasta aivan normaalia Elämää.

    VastaaPoista
  4. Jeesus kyllä sovitti syntimme ja antoi ja antaa ne anteeksi, mutta Hänen tärkein tehtävänsä oli vapauttaa meidät synnistä, niin kuin ilmenee heti ensimmäisenä evankeliumeissa: ”Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava (pelastava) kansansa heidän synneistänsä,” Matt. 1:21.

    Tähän täydelliseen vapauteen synneistä/synnistä Hän tuli vapauttamaan meidät, sillä ei kukaan, oli hän sitten uskova tai ei, nauti toistuvista lankeemuksistaan. Hän tuli pelastamaan meidät syntikierteestä Jumalan lasten pyhyyden vapauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme Kristuksessa. Ja nyt sinä kai sitten yrität vihjailla, että jotkut Kristuksessa olevat vapaampia synnistä kuin jotkut toiset? Jos nyt ensi alkuun antaisit vaikkapa kolme jaetta tai jaerypästä Paavalilta, joissa hän pilkkoo Kristuksen tällä tavoin, tyyliin "potentiaalisesti ja todellisesti synnistä vapautetut uskovat Kristuksessa". Kiiitos ja kuulemiin.

      Poista
    2. Kyllä kaikki on vapautettu synnistä, koska maailman synti on poistettu, mutta eivät kaikki elä niin tai eivät usko siihen tai eivät välitä siitä. Uskovalla on mahdollista antautua palvelemaan joko syntiä tai vanhurskautta. Room. 6 luvusta se ilmenee. Se on kirjoitettu uskoville! Syntisillä ei ole tätä mahdollisuutta, koska he ovat synnin orjia. Uskova voi elää synnissä, mutta se ei ole hyödyksi. Pyhään elämään johtava parannus on Jumalan lahja, jonka saa kun uskova on kyllästynyt tekopyhään elämäänsä.

      Poista
    3. Siinä missä Paavali käyttää 17. jakeessa synnin orja (doulos) -ilmausta, hän käyttää jakeissa 18 ja 22 vanhurskauden orja - ja Jumalan orja -ilmausta (hän käyttää samaa doulos-sanaa kaikissa noissa kohdissa). Luvun alkuhan on ihmisen omistajan ja luonnon vaihtumisen kuvailua - sitä, että olemuksellinen vallanvaihdos tapahtui jo kertakaikkisesti ristillä.
      Jakeet 17-18: "Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta (olette nyt vanhurskauden ORJIA)."
      Jae 22: "Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi (ORJIKSI) tulleet..."
      Me olemme siis tulleet olemukseltamme Jumalan orjiksi. Me emme ole puoliksi synnin orjia ja puoliksi Jumalan orjia, vaan kokonaan ja kerta kaikkiaan Jumalan omaisuutta ja orjia - vanhurskauden KOKOsydämisiä palvelijoita. Tämä on meidän uusi luontomme Kristuksessa.
      Jae 7: "Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta."
      Jakeet 9-11: "Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän KERTAKAIKKISESTI kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin SAMOIN itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa."
      Elämämme kallioperusta on tämä: meidän olemuksellinen ongelmamme ratkaistiin jo 2000 vuotta sitten ristillä - meidät uudistettiin jo peruuttamattomasti ja täydellisesti Hänen kaltaisekseen ristillä, haudassa, ylösnousemuksessa ja taivaaseen astumisessa.
      Edellä sanottu pitää joka ikinen elämämme hetki täysimääräisesti paikkansa, tuli mitä tuli. Kaikki sellaiset "parannuskehotukset", joissa edellä sanottu ei ole kaiken läpäisevänä todellisuutena, ovat lakihenkistä sontaa ja sellaisena niiden alkulähde on veljiemme syyttäjässä.
      Sitä paitsi Rooom 6:a seuraa Room. 7, jossa kuvaillaan hienosti sitä, mitä seuraa, kun uudesta luonnostaan vakuuttunut uskova yrittää kauhean kovasti elää uutta luontoaan "todeksi"! Room. 8:n vapaus koittaa, kun uskova tajuaa, että kaikenlaiset (vanha- ja uusitestamentilliset) sapluunat, joilla hän voisi vertailla itseään omaan itseensä, onkin naulittu ristille - ettei mitään Uuden Elämän Sääntökirjaa, joka aina lopulta muuttuu Tuomioksi, ole olemassa. Että Elämä ylläpitää Itse Itsensä meissä, meidän kuolevaisessa ruumiissamme.

      Poista
    4. Tämän voisi ilmaista toisinkin: room. 7:n valitusvirsi, epätoivo ja ahdistus syntyvät siitä, että uskova kuvittelee vielä tuossa vaiheessa olevansa Kristuksesta erillinen, autonominen olento, joka on vastuussa itsestään. Hän kuvittelee olevansa vielä elävien kirjoissa erillisenä itsenään ja siten "Lain" edessä vastuullinen. Room. 8:n vapaus koittaa, kun hän näkee seuraavan: "Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan (=ihmisten) kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan (= syntisten ihmisten) kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen." "Synti lihassa (=ihmisissä)" tuomitaan lain vanhurskauden mukaisesti siten, että synnintekijä tuomitaan kuolemaan. Lain vanhurskaus toisin sanoen täyttyy meissä kuolemantuomion täytäntöönpanon myötä. Kun näemme itsemme ristillä kuolleina Kristuksen kanssa, näemme samalla Lain saaneen täyttymyksensä ja sen, että olemme kuolleet "Lain kautta pois laista". "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
      ja minä elän, EN ENÄÄ MINÄ, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Me emme enää lainkaan elä erillisinä minuuksina, sillä eihän meillä ole omaa erillistä uskoakaan, vaan me elämme kirjaimellisesti Jumalan Pojan uskossa, sillä Hän on nyt meidän elämämme. Huom! Hän on nyt tosiaan koko meidän elämämme muodostaen meidät. Siksi Jeesus ja Paavali käyttävät metaforia (viiniköynnös ja Kristuksen ruumis), joissa kaikki erillisyys on lakannut ja joissa korostuu ykseys.

      Poista
    5. Korostan, että ruumiillisesti ja sielullisesti me olemme toki toisistamme erillisiä minuuksia, mutta hengellisesti me olemme yhtä, Yksi - Kristus, jonka ruumiinjäseniä me olemme. Eli: hengellisessä todellisuudessa me emme ole toistamme erillisiä emmekä lainkaan autonomisia, ja tämä nimenomaan ratkaisee pelin. Ei tule sekoittaa psyykkis-fyysistä olemustaan, joka itse kukin "omana minänään/itsenään" on, hengelliseen olemukseensa, joka on jokaisen kohdalla Kristus, jossa me olemme Yhtä, Yksi (niinkuin oksat ovat yhtä Köynnöstä ja ruumiinjäsenet yhtä ruumista). Meillä on itse kullakin psyykkis-fyysiset kiemuramme ja taakkamme ja heikkoutemme niin kuin saviastialla kuuluu ollakin, mutta hengellisesti me olemme täydellisiä, koska jokaisen meidän Aarteenamme on Kristus, joka on meidän Elämämme ja joka on jo suorittanut täydellisen puhdistuksen synneistämme. Ja juuri tämä Ykseytemme tekee toinen toisemme "arvioinnin", "ojentamisen", kavahtamisen ja ylä- tai alapuolelle asettumisen mielettömäksi. Sellainen on yhtä pöljää kuin se, että kuvittelisi taivaan voivan pudota kanssamatkaajan niskaan mutta ei omaansa. Taivas ei putoa yhtikäs mihinkään. :)

      Poista
    6. Täällä maan päällä Kristuksessa ja Hänen uskossaan elämiseen johdattava Efesolaiskirjeen vedenjakajajae on: ”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii” 4:1. Kutsumuksemme kallisarvoisuus ilmenee luvuista 1-3 ja kehotukset ja ohjeet sen mukaiseen käytännön elämään luvuista 4-6. Ensimmäisenä Paavali tuo näistä ohjeista esiin pyrkimyksen mainitsemaasi hengen ykseyteen, jakeet 4:2-6. Tämä ei ole lakia eikä myöskään kirjeen muutkaan ohjeet ole lakia, vaan kaikkia kristittyjä kehotetaan elämään niiden mukaan. Meidän elämämme ohjekirjaa!

      Poista
    7. Kutsumuksen arvo on suorassa suhteessa sen vakauteen ja pysyvyyteen; jos kutsuja ja kutsumus on jotenkin ehdonvarainen ja ehdonvaraisuuksineen muutoksille altis, kyse ei ole mistään sellaisesta, mitä voisi edes kutsua kutsumukseksi. (Ihmiset eivät voineet ottaa Saksan valuuttaa kovin vakavissaan hyperinflaation vuonna 1923.) Mutta koska Kristuksen kertakaikkinen kuolema ristillä kuoletti meidät yhtä kertakaikkisesti pois vanhasta ja synnytti meidät yhtä peruuttamattomasti uuteen - Jumalan iankaikkiseen omistukseen ja Kristuksen kaltaisuuteen - tämä on kutsumus, joka kutsuu kaltaiseensa vaellukseen. Tällaisen kutsumuksen sisältönä ja punaisena lankana on täydellinen varmuus pelastuksen eli uuden elämän ja minuuden peruuttamattomuudesta ja tuosta peruuttamattomuudesta kumpuavasta rauhasta. Jos Paavalin kehotukset näkee keinoina pelastuksen ja/tai Jumalan mielisuosion pysyttämiseksi, silloin vaeltamisen motiivi on Paavalin kuvaileman kutsumuksen arvoa mittaamattomasti alhaisempi - eikä vaellus voi koskaan olla motiivejaan korkeampaa tai ylevämpää. Ts. ihminen, joka noudattaa Paavalin ohjeita pysyäkseen pelastettuna tai ylläpitääkseen jumalasuhdettaan, EI vaella niin kuin Paavalin esittämän kutsumuksen arvo vaatii, vaan mittaamattoman paljon alhaisemmin motiivein. Uskovien yhteytenä me kykenemme vaeltamaan kutsumuksemme arvon mukaisesti sitten, kun jokainen meistä lepää sisäisesti peruuttamattoman pelastuksen kalliopohjalla.

      Poista
    8. Ei siitä ole kysymys, vaan Pyhä Henki on katsonut tarpeelliseksi kirjoittaa Ef 4-6 luvut lukujen 1-3 kiinteäksi jatkoksi ja jae 4:1 sitoo ne saranan lailla toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi.

      Poista
    9. Eri kristityt ovat eri vaiheessa vaelluksessaan ja on eri määrät leivisköitä tai uskonmäärää. Lisäksi toiselle ei ole syntiä se, mikä toiselle sitä on. Paavalin mukaan on heikkoja ja vahvoja omatuntoja. Moni muukin asia vaikuttaa, joten meidän ei pidä ketään lyödä Raamatulla päähän tai oikeaoppisuudella, vaan kannustaa kulkemaan tiensä uskonmääränsä mukaisesti säilyttäen hyvän omantunnon. Meillä on tapana syyllistää, mutta nytpä on niin, että jos toinen ei koe syyllisyyttä siinä, missä itse kokisimme - voimme kiittää Herraa.

      Poista
    10. Kaikki me lyömme jollakin tavoin toisiamme Raamatulla päähän sitä siteeratessamme ja siitä tulkintojamme esittäessämme. Pointti on mielestäni se, mätkimmekö me armollisella vai lakihenkisellä tulkinnalla toisiamme, koska mätkintään me aina "syyllistymme" (muussa tapauksessa kaikkien pitäisi pitää suunsa supussa). Koska emme elä alkuseurakunnan ensimmäisiä vuosikymmeniä, keskuudessamme ei ole Paavalia, jolta voisimme esim. kysyä, kenellä on heikko (=lakihenkinen) ja kenellä vahva (=armossa lepäävä) omatunto. Koska ymmmärrettävästi ketään ei pidetä apostolina, vallitsee anarkia; kaikki ovat äänessä tulkintoineen - toiset lakihenkisine tulkintoineen, toiset armollisine. Lakihenkisyyttä on mielestäni kaikki sellainen, mistä paistaa (pelosta kumpuava) tarve pysyttää itsensä ja toiset Kristuksessa eli Jumalan mielisuosiossa. Tällaisen tarpeen pontimena ei ole täydellinen Jumalan rakkaus, sillä täydellinen rakkaus karkottaa KAIKEN pelon. Ja usein tällaiseen lakihenkiseen tulkintaan sisältyy käsitys siitä, että Paavalin kirjeiden alkuluvut ovat jotenkin "teoreettisia", kun taas loppuluvut käsittelevät "käytännön elämää" - ikään kuin meidän kuolemamme Kristuksen kanssa ristillä olisi jotenkin vähemmän käytännöllinen asia kuin se, että meitä kannustetaan rakastamaan toisiamme. Mutta Kristuksessa ei ole lokeroita eikä kammioita - kaikki Hänessä on yhtä ja samaa. On oltava niin, että keskinäisen rakastamisen kehotuksen on sisällyttävä yhteiseen kanssakuolemaamme ristillä ja yhteiseen ylösnousemukseemme ja kummuttava tuosta tosiasiasta (nämä eivät voi olla jotenkin toisistaan irrallisia asioita, jotka on liitettävä keinotekoisesti saranalla yhteen). Meidän on mahdotonta rakastaa Jumalaa, jota me emme ole nähneet, ja veljiämme, jotka ovat silmiemme edessä, jollemme usko Hänen ottaneen meitä ja veljiämme ristillä kerta kaikkiaan ja peruuttamattomasti armoihinsa. Jos meidän rakkautemme Jumalaan on epävarmuuden vuoksi pelonsekaista, silloin sitä on myös rakkautemme veljiin; siihen on sekoittunut rangaistusta - rangaistuksen pelkoa. Ja pelonsekaisuus saa meidät kuvittelemaan, että meidän on tönittävä toinen toisiamme eteenpäin raamatunjakeiden avulla - pysytettävä Jumalan mielisuosiota olemalla Raamatulle, sen "käytännöllisille" osioille, kuuliaisia. Jos me kaikki näkisimme kirkkaasti, että Kristus naulitutti kaikki tuollaiset "raamatulliset" vaatimukset itseensä ja että me olemme tosiaan vapaita Hänessä, tämä koko keskustelu voisi saada hieman toisenlaisen äänensävyn. Mutta kuten sanoit, kukin tyylillään.

      Poista
  5. Oi katso, mikä aamu, yön varjot katoaa, ja linnut pienimmätkin ylistää Jumalaa!
    Niin täydellinen nytkin on Herran luomistyö.
    Oi katso mikä aamu, kun väistyi pitkä yö!

    Oi katso, mikä aamu: saat alkaa uudelleen tien kaidan kulkijana uskoen Jeesukseen.
    Saat rukoilla, saat pyytää tänäänkin armoa.
    Oi katso, mikä aamu: saat alkaa alusta.

    Oi katso, mikä aamu, kun uusi taivas, maa soi ylistystä Herran, Jumalan kunniaa!
    Kun silmäsi saa nähdä kasvoihin Jeesuksen,
    Oi katso, mikä aamu edessä istuimen.

    "Herra lohduttaa sinua, Hän lohduttaa kaikki sinun rauniosi. Hän tekee sinun autiomaasta kuin Herran puutarhan. Siellä sinulla on oleva riemu ja ilo, kiitoksen ja ylistyksen ääni."

    (Jes 51:3 muk.)

    Valoisaa, Herran siunaamaa Uutta Vuotta!

    Terveisin Laimi

    VastaaPoista
  6. Kaunista tekstiä jälleen kerran. Siunattua Uutta vuotta.
    Rukoilen edellen puolestasi saakoon Herra avata ymmärryksesi hänen rakautensa syvyydestä sinua kohtaan.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Yksi parhaita lukemiani kirjoituksia.

    VastaaPoista
  9. Tässä on terävä paketti uskon sanan tunnustamisesta. Ei sen voima ole mihinkään kadonnut.

    https://www.youtube.com/watch?v=TIJKXJ7uIMg

    VastaaPoista
  10. "God is really a Brilliant lawyer. Sin is defined as trespass against the Law.
    So how do you get rid of sin?
    Simple.
    Get rid of the Law."

    VastaaPoista
  11. Jos aukaisemme nuottivihkon, joka pitää sisällään Beethovenin viidennen sinfonian, emme me kuvittele, että vihkon auetessa vihkon sivuilta alkaa raikua Berliinin filharmonikkojen kaikkien aikojen hienoin versio tuosta sinfoniasta. Nuottivihkossa olevat viivastot ja nuotit eivät ole yhtä kuin elävä musiikki. Evankeliumin näkökulmasta me olemme jatkuvasti elävänä soiva musiikki, koska me olemme Jumalan runoteos Kristuksessa Jeesuksessa. Ja evankeliumin näkökulmasta Raamattu vertautuu meihin niin kuin Beethovenin viidennen sisältävä nuottivihko vertautuu jylhänä ja upeana soivaan Bethovenin musiikkiin. Raamattu on kuvausta meistä Kristuksessa Jeesuksessa, eli me muodostamme Kristuksessa tuon Todellisuuden, jota Raamattu kuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelko ja itseinho ovat siamilaisia kaksosia. Täydellinen rakkaus lakkauttaa syyt ja perusteet kummallekin. Kaikki (lakihenkiset) uskonnot ja niiden lahkot ja alalahkot perustuvat pelkoon ja itseinhoon ja pitävät niitä yllä. Tämä ilmiö on vaikuttanut kierolla tavalla myös kristinuskon(non) sisällä edellyttäen kaiken maailman katumusharjoituksia ja synnintunnustuksia ja raamatullisuuksia Jumalan rakkauden ylläpitämisen ehto(i)na. Kukin kristillinen alalahko on sitten määritellyt nuo asiat omalla "raamatullisella" tavallaan menettäen evankeliumin yksinkertaisuuden. Evankeliumihan tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jumala rakastaa meitä tämmöisinämme nyt ja aina.

      Poista
    2. Boyd W. Morris kirjoittaa kirjassaan Christus Victor suurin piirtein seuraavasti: “Voittoisa Kristus pelastaa kaiken taivaassa ja maan päällä ja lisäksi myös taivaan ja maan. Se virheellinen käsitys, jonka mukaan paha on turmellut kaiken niin perin pohjin, että Jumala tulee tuhoamaan taivaat ja maan, on pakanallisuutta… Pakanallinen maailmankuva pitää sisällään ajatuksen, että paha on sulautunut niin erottamattomasti ja pysyvästi joihinkin ihmisiin ja asioihin, ettei niitä voi lunastaa – mikä sitten oikeuttaa heidän 'tuhoamisensa' tai paiskaamisensa varastohuoneeseen nimeltä 'helvetti'. Tällainen 'tuhon' ajattelu on ytimeltään pakanallista, ja se on tehnyt paljon hallaa evankeliumille. Ajatus siitä, että paha kykenisi aikaansaamaan pysyviä vaikutuksia tai että sillä voisi olla tulevaisuutta Jumalan universumissa, ei ole Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Voittoisa Kristus tulee tuhoamaan pahan ja korjaamaan ja uudistamaan kaiken, minkä paha on turmellut. Tätä on evankeliumi.”

      Poista
    3. The God of Calvinism is the Firefighting Arsonist. He secretly sets every house on fire, then heroically saves a few houses and demands glory for his “love”, and lets the rest burn down because he is “just.” -Jacob M. Wright -

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa. Halleluja! Ps. 150:6. Psalmien kirjan viimeinen jae ja päämäärä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän levittää telttansa Siioniin, iankaikkinen ihastuksensa on Jerusalem. Ps. 154.

      Poista
    2. Lunasta Israel, sinun hurskaasi, oi Herra ja Jaakobin huone, sinun valittusi. Ps. 155.

      Poista
  14. Joo kyllä sulla meni lujaa. Eipä on kasvulle oikotietä edes menestysteologiassa.
    Harmi kun into satutti monia ihmisiä. Toivottavasti otat vastuun ja aloitat hommat alusta.

    VastaaPoista
  15. God's rest celebrates his finished work; whoever enters into God's rest immediately abandons his own efforts to compliment what God has already perfected. 😊
    ( The language of the law is "do " The language of grace is "done" ) Heb.4:10 Mirror Bible😀😊
    - Lydia Du Toit -

    VastaaPoista
  16. On usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus.

    Raamatussa todetaan, että älkää tuomitko, jotta teitä ei tuomittaisi. Samoin ken on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa.

    Haluan tuoda sinulle tukeni sen suhteen, että hyväksyt sen, mitä olet. Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja sinä olet juuri sellainen kuin miksi sinut on luotu.

    Ole rohkeasti oma itsesi. Rakkautta on monenlaista.

    VastaaPoista
  17. Katsoin eilen elokuvaa, jossa brittisotilas joutuu japanilaisten kidutettavaksi vankileirillä. Pari vuosikymmentä myöhemmin samainen sotilas menee samaiseen leiriin, joka on sodan jälkeen muutettu turistikohteeksi, selvittämään välejään kiduttajansa kanssa. Lopulta miehet päätyvät ihmeellisellä tavalla sovintoon. Leffan päätteeksi kävi ilmi, että kyse oli tosipohjaisesta tarinasta. Miehet pitivät yhteyttä toisiinsa loppuelämänsä ajan. Japanilainen kaveri kuoli vuonna 2011, britti vuonna 2012, 93-vuotiaana. Jos jokin asia kävi tuon leffan aikana selväksi, se on se, että oppi helvetistä iankaikkisena kidutuspaikkana on ihmiskunnan historian iljettävin, saatanallisin ja alhaisin keksintö. Jotka sen vallassa ovat, ovat jääneet henkisessä, moraalisessa ja hengellisessä kehityksessään täysin kääpiöiksi, alaikäisiksi. Ilouutinen tässä kohtaa on se, että ihmisen on mahdollista irtautua alaikäisyydestään, sillä juuri sen tähden Kristus kuoli ja nousi kuolleista.

    VastaaPoista
  18. Välsignat nytt år Patrick!
    Joh 14:1 B2000

    VastaaPoista
  19. Iltasanomissa oli juttu siitä, kuinka pahaa aavistanut isä lähetti poliisien neuvoista piittaamatta veljensä etsimään helikopterifirman kyydityksellä poikaansa, joka ei ollut saapunut kotiin sovittuun aikaan. Kymmenen minuutin helikopterilennon jälkeen pojan kolaroima auto löytyi pensaikosta tien vierestä; isän paha aavistus oli osunut oikeaan. Vakavasti loukkaantunut poika selvisi. Jos isä olisi käyttäytynyt kuin kalvinistien Jumala, hän ei olisi tehnyt mitään ja olisi perustellut tekemättömyyteensä sillä, että pojan oli tarkoituskin joutua kolariin, koska toisten nyt vain täytyy joutua kolariin ja sillä siisti. Jos hän olisi toiminut niin kuin arminiolaisten (lue: helluntailaisten) Jumala, hän olisi perustellut passiivisuuttan toteamalla, että hänen pojallaan on "vapaa tahto", jonka yli hän ei käsittämättömän rakkautensa vuoksi voi kävellä. Onneksi isä toimi niinkuin universalistien Jumala, josta Jeesus puhui lammasvertauksessaan ja jota Hän ilmensi ottaessaan pois MAAILMAN synnin, ei pelkästään "uskovien" syntejä.

    VastaaPoista
  20. "Asking the Lord to be merciful is like begging water to be wet."
    - Richard Murray -

    VastaaPoista
  21. Siunausta Patrick. Jumala voi ratkaista minkä vain tilanteen. Siunausta sinun elämään.

    VastaaPoista
  22. http://www.patheos.com/blogs/allsetfree/2018/01/quoting-old-testament-unmistakable-pattern-jesus-paul/#e0R0VQTrisMF5MvX.99

    VastaaPoista
  23. http://www.patheos.com/blogs/allsetfree/2018/01/saved-god-alternatives-penal-substitution-atonement-theory/#bYXicfV2hUQLeRIL.99

    VastaaPoista
  24. If you believe that DEATH originates with God as punishment for sin ... you will also probably believe in the death of Jesus as Gods punishment for ours sins and hellfire as eternal punishment.

    What does Paul say about this?

    Paul agrees with Genesis.

    Death originates with man not God!

    Death is not Gods direct active punishment for sin.

    Sin created death not God.

    In fact Paul is very clear: he pits Sin as an opposing power to God.

    Sin enforces death BUT God gifts life.

    Romans 5:12
    Therefore, just as sin came into the world through one man, and death through sin

    Sin and Death entered the world through MAN NOT GOD!

    Romans 5:18
    Therefore, as one trespass resulted in condemnation for all men

    Man introduces sin and sin CREATED DEATH AND CONDEMNATION.

    NOT GOD.

    Death and condemnation are never spoken of as coming from or imposed by God.

    They are foreign enemies that God OPPOSES NOT ENFORCES.

    Did you notice that SIN is a noun and in the singular?

    Why?

    Because sin is primarily a PERSONIFIED POWER THAT HAS TAKEN HUMANITY CAPTIVE AND ENFORCES DEATH! ( more on that another time).

    God is not schizophrenic!

    He is not at odds with himself!

    He is not on the one hand enforcing DEATH and on the other hand at war with this death by gifting life!

    No!

    Sin and death are on one side of the war and God and life are on the other side.

    Romans 6:23
    For the wages of sin is death, BUT the free gift of God is eternal life in Christ Jesus our Lord.

    SEE?!

    The word “but” in the middle of this verse describes a contrast between 2 opposing powers.

    Sin is on one side BUT BUT BUT God is on the other side.

    Sin delivers death BUT God delivers life through Jesus.

    So let’s get the foundation right.

    DEATH DOES NOT COME FROM GOD AS A PUNISHMENT FOR BREAKING DIVINE LAWS.

    MAN created sin and sin brought death and condemnation in its wake.

    When we get this right then we will see the Cross and hell differently as well.

    Since God does not punish sin with death and hell ...

    Then the cross is not about punishing Jesus with death instead of us.

    The cross ends up being about reversing the consequences of Sin.

    Look at the contrast in this verse:

    Romans 5:18
    Therefore, as SIN RESULTED in death and condemnation for all men, so one act of righteousness (the cross) RESULTED IN justification and life for all men.

    On one side SIN enforces death and condemnation.

    On the opposing side God in Christ delivers life and justification (opposite of condemnation)!!

    GOD IS NOT AT WAR WITH HIMSELF!

    PAUL does not say that God imposes death and condemnation and he also delivers life and justification!

    NO!!

    Sin does the former BUT GOD IN CONTRAST DOES THE LATTER!

    Please encourage me that I’ve made this clear by ticking like or commenting in the thread.

    Unless I can make the foundation clear ... all my posts to follow in the next year wont help you.

    PS .. Did you notice that life and justification ALREADY RESULTED FOR ALL PEOPLE by the One act of Jesus in the past? Can you see how a proper understanding of all this results in Universal Salvation?! I’m trying to lay a foundation at the level of assumptions. It’s about WHY we believe WHAT we believe.

    - Santo Calarco -

    VastaaPoista
  25. Siunausta, siunausta Patrick! :) Jotenkin sinä paljon sydämellä. Muista, että vanhurskas nousee Jumalan kanssa yhä uudelleen. Jumala voi kaiken ja käyttää vielä kaikkea hyvään ja kunniakkaaseen tarkoitukseensa. Me ollaan ehkä ihmisiä, mutta Hän on Jumala ja kykenevä kaikkeen. Paljon voimia sulle veli! <3

    VastaaPoista
  26. "Delightful Holy spirit moment today; waiting for our visitors from abroad to arrive I went thru my checklist - rooms and beds done; towels and toiletries done; floors and windows done; flowers done.... and then I went thru the list again, done done done :) So with nothing left to do I went to sit on the verandah. That wonderful feeling of its all done, Holy Spirit whispered to me - everything needed to be done for your perfect union with Me is done! Just sit back and enjoy ❤️😁😊"
    - Lydia Du Toit -

    VastaaPoista
  27. "Forgiveness is something that is given. If the recipients actions to receive or reject it influence the giver to withdraw the forgiveness, then true forgiveness was never given in the first place. God is love and He cannot lie. If He has forgiven humanity then humanity is forgiven. Case closed, “It is finished”! NOW, our acceptance or rejection of His forgiveness will influence whether we see ourselves as Kings or peasants. Defeated or Overcomer’s. Blessed or cursed. But our actions or beliefs lack the power to undo that which the Almighty has already done. WE ARE FORGIVEN!"
    - Barry Smith -

    VastaaPoista
  28. Moni kristitty kuvittelee pelastuksen löytyvän "Raamatun sivuilta". Se on suurin piirtein yhtä fiksua kuin mielenhäiriöön ajautuneen ihmisen harhainen kuvitelma siitä, että hän ON yläasteella otettu luokkakuvansa. Aina, AINA kirjain kuolettaa (ja henki elävöittää sen, mikä on TOTTA). Meidät kaikki on tehty Kristuksen ylösnousemuksessa täydellisen eläviksi, joten se, joka hakee tälle tosiasialle "todisteita" (sielustaan, tunteistaan, tuntemuksistaan, asenteistaan, käytöksestään jne.), on kuin mies tai nainen, joka hakee tukea omalle olemassaololleen pälyilemällä aina silloin tällöin luokkakuvaansa.

    VastaaPoista
  29. The myth, "Jesus talked more about hell than He did about heaven", will meet it's inarguable end if you crack a greek book...and see there is no word for hell in the greek. Myth. To scare you into tithing. At the very least you should feel a bit edgy about that fact... you will have to start scratching through the bible to find other ways to prove hell.... since so many people seem to want to do that... this article (posted in the first comment) deals with the rest of it. The reason people don't want to hear there is no word for hell in the greek, is that it makes us have to question translators and look more deeply, deeper than our sacred 900 English versions of the bible, and we would just rather say, KJV only, and yes hell exists. ..which has no intellectual integrity at all. Maybe billions of human beings don't suffer forever after all. Maybe God isn't a Calvinist. Maybe God is love. - Wendy Francisco -

    VastaaPoista
  30. It is almost unspeakable that of all the themes God could choose from to celebrate the central authority of the Throne Room, he chose the Lamb! Mankind’s redeemed innocence is the theme of the Throne of heaven, forever! ❤️
    - Francois Du Toit -

    VastaaPoista
  31. Ole Patrick armollinen itsellesi. Löydä onnesi sisältäsi. Jumala rakastaa sinua. Se ei ole mihinkään muuttunut. Päinvastoin. Nyt sinä olet avannut sielusi ja tunnustanut itsesi. Rakasta ja ole onnellinen juuri tuollaisena kuin olet.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parasko edessäpäin?

Elämän välipysäkillä

Pääsiäisen lahja