Risti vain

”Minä roikun kiinni ristissä”.

Lause jota en aiemmin voinut sietää. Mitä sinä siellä roikut? Jatka eteenpäin! Risti on tyhjä! Jos tahdot kohdata Jeesuksen, niin älä etsi häntä ristiltä, etsi valtaistuimelta!

Niin, totta tuokin. Noin olen julistanut, enkä voi kieltää etteikö se olisi totta. Joskus me ihmiset jäämme voivottelemaan omaa tilannettamme, emmekä ota vastaan tarjottua armoa vaan ryvemme omassa loassamme ja vanhurskautamme oman haluttomuutemme jatkaa eteenpäin toteamalla että roikumme kiinni ristissä. Silloin emme kuitenkaan roiku ristissä – roikumme ihan itsessämme.

Julistukseni värittyi kuitenkin turhan nopeilla ja helpoilla vastauksilla, ja todellisuuteni oli joltain osin ylihengellistä. Se vaikutti hurskaalta, mutta kantapään kautta sain oppia että kyllä se liha pysyy mukana koko maallisen matkamme. Niin kuin Benaja surmasi kaksi mooabilaista sankaria, egyptiläisen miehen ja vielä lumituiskun aikana leijonan kaivoon (2. Sam 23:20-21), pysyy meilläkin nämä kolme vihollista: oma lihamme (Mooab), maailma (Egypti) ja vietävän vihainen, kuoppaan teljetty leijona (sielunvihollinen). Vaikka viimeinen on jo voitettu, pysyy hänen metkunsa vielä lavalla jonkin aikaa. Maailman viettelevää voimaa ei tule vähätellä, vaikka sitä vanhanaikaisena pidetään, eikä omasta lihastamme odottaa mitään hyvää. Joskus vain tarvitaan ”lumisia päiviä” että sen huomaa…
  Ja kyllähän tässä on lunta tupaan tullutkin. Taistelu käy hankalaksi, kun lumi tekee maan liukkaaksi, eikä meinaa löytää pitoa. Silloin täytyy löytää varma kiinnekohta, ja muuttumaton sellainen kohta on risti.

Viimeaikaiset taistelut ovat saaneet minut luopumaan toivosta seurakuntaa kohtaan. Se sattui, mutta oli tarpeen. Jollain tapaa olin asettanut osan toivostani seurakuntaa kohtaan, ja toivoin jotain ratkaisua tulevaksi sieltä suunnalta. Siitä tuli kiinnekohta. Tulin kuitenkin huomaamaan, että elämäntilanteeni aiheuttaa monia ongelmia seurakunnissa. Ei tiedetä miten pitäisi suhtautua, ja mitä pitäisi tehdä. Tuleeko päästää seurakuntaan, entäs palvelemaan? Miten pitkälle voi päästää langenneen palvelijan, jonka tämänhetkisestä elämäntilanteesta ei oikein saa selvyyttä? Onko hän tehnyt parannuksen? Onko hänet vapautettu? Onko hänellä joku agenda tullessaan?

Joskus tuntuisi helpommalta jos seurakunnassa olisi homoille nimetty paikka. Se voisi myös olla akvaario, teipillä merkattu alue tai vaikka se perinteinen kaappi. Tietäisin että tässä saan olla, ja tässä menee rajat. Niitä ei parane ylittää. Kaikki tietäisi että jaahas, hänellä on edelleen tuo ongelma, ehkä heitä ei silloin epätietoisuus ahdistaisi. Sitten olisi myös luontevampaa tulla suoraan kysymään että toimiiko minulla edelleen armolahjat, uskonko pääseväni taivaaseen, koenko syyllisyyttä Yhdysvaltain tulvista, onko minulla yhteyksiä Setaan, olenko irtisanoutunut homouden hengestä ja olenko varmasti antanut anteeksi kaikille mieshenkilöille jotka ovat minua elämäni aikana loukanneet. Niin, eikä tarvitsisi enää Facebookin kautta lähettää viestejä, vaan voisi ihan rohkeasti kasvotusten kertoa että homous on mielenvika ja vääristymä, ja kyllä siitäkin irti pääsee kun vaan parannuksen tekee, ja muistuttaa että tällainen taipumus on perkeleen juoni tälle ajalle, pelkkä valhe.

No, nyt kuulostan jo katkeralta, enkä sitä tahdo olla. Joudun tämän kirjoitettuani menemään metsäkävelylle ja seurustelemaan Herran kanssa ihan sydämen tasolla. Ja eiväthän kaikki ihmiset osoita ymmärtämättömyyttään, lukuisat kertovat rukoilevansa ja osoittavat tukensa. Äänessä on kuitenkin ylivoimaisena se joukko, joka ei halua olla missään tekemisissä näin saastaisen kanssa. Eikä ehkä kannatakaan. Eihän tällaisten kanssa viihtynyt Raamatun aikoinakaan kuin Jeesus.

Tänään roikun ristissä kiinni. Välillä tuntuu siltä, että sydän halkeaa tähän ahdistukseen, ja mieli väsyy kun vastauksia ei tule. Sisimpäni on täyttänyt tuska, johon on vaikea löytää lohtua. Kutsu polttaa jaloissa edelleen, ja kaipaan niin paljon seurakunnan yhteyteen. Samaan aikaan huomaan tulleeni satutetuksi kerta toisensa jälkeen, ja on vaikea mennä takariviä pidemmälle. Mielellään ihan oven viereen, jotta voin lähteä heti jos joku haluaa metsästää demoneita. Joskus kysyn itseltäni, miksi vaadin itseltäni tätä. Vaatiiko Jumala? Jos ihmiset vaativat vastauksia ennen kuin voi tulla seurakuntaan, niin onko sitten vain parempi pysyä poissa kunnes vastaukset löytyy? Toisaalta, eikö koko asetelma käänny silloin päälaelleen? Minähän menen seurakuntaan kohtaamaan Jumalaa ja etsimään johdatusta, saamaan myös vastauksia! Mietin takarivissä istuvaa alkoholistia. Minua verrataan häneen. Sanotaan, että homous on kuin alkoholismi. Se on riippuvaisuus, vääristymä josta voi päästä vapaaksi. Itsehän en ajattele niin, mutta näin minulle on kerrottu. Se on kuitenkin kaksoistotuus. Vaikka meidät rinnastetaan, meitä kohdellaan eri tavoin. Kaikki tietää että kyseinen alkoholisti on selvin päin vain osassa kokouksista. Kukaan ei kuitenkaan kyseenalaista hänen pelastustaan. Ei häntä pelätä, eikä ajatella että viimeiset luonnonmullistukset olisivat hänenkaltaisten syytä. Ei häneltä vaadita vastauksia.

Vuosi sitten saarnasin vielä täyttä vauhtia. Saarnasin myös Jeesuksesta meidän ainoana ankkurina (Hep 6:19), sielun varmana ankkurina. Luulin, ettei minulla ollut ankkureita muualla, mutta kummasti on kuitenkin sattunut kun tulee revityksi irti kaikesta tutusta ja turvallisesta. Tänään ymmärrän paremmin, mitä yhdessä ankkurissa kiinni oleminen tarkoittaa. Tänään ymmärrän myös, mitä ristissä roikkuminen on. Se ei ole sen vieressä seisomista, sillä omat voimat ei riitä. Se ei ole hurskasta polvistumista, sillä on heittäytynyt ristiä kohti. Golgatan todellisuus saa uusia värejä, Jeesuksen kärsimys puolestani uusia syvyyksiä. Hän tietää, hän tuntee, hän ymmärtää. Hänelle tämä ahdistus ei ole vierasta, verta hikoilleelle Mestarille. Hänen tunteminen tulee yhä tärkeämmäksi. Hänen uhrinsa merkitys yhä suuremmaksi minulle. Ilmestyskirjan kuvaus Jeesuksesta uhrikaritsana on piirtynyt eteeni kirkkaampana kuin aiemmin; vielä ylösnousemuksen jälkeen Hänet ilmoitetaan uhrikaritsana, vaikka Hän jo on taivaallisissa. On tärkeää tuntea Kuningas, mutta se ei merkitse mitään ellemme tunne Häntä Uhrikaritsana. On tärkeää tuntea Valtaistuin, mutta vielä tärkeämpää tuntea risti.

Olisi jo korkea aika kirjoittaa muista asioista, eikä pyöriä enää tämän aiheen ympärillä. Näin siinä kuitenkin kävi, kun päätin avata uuden tiedoston, ja rehellisesti annoin sormien juosta näppäimistöä pitkin. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, ja varmaan mielikin tekstiä tuottaa. Tässä minä siis olen, keskeneräisenä, näihin asioihin väsyneenä, niistä jälleen kirjoittaneena, täysin riippuvaisena rististä. Tahtoisitko rukoilla puolestani?

Kommentit

  1. Kyllä. Pidä kiinni edellä olevista lauseista.

    VastaaPoista
  2. Vaikeaa on tuo tallentaminen. Kirjoitin muutamia lauseita ja vaikka ne ilmoitettiin julkaisussa olevan tallennettu ei ne tallentuneet. Siispä edellinen oli alkulause ajatuksilleni. Minulle sanottiin etten saa osallistua ehtoolliselle Hänen muistokseen. Siten en ole noin kahteen vuoteen käynyt ehtoollisella. Mitäpä siitä.
    Henkilöiden sanomat ja kirjoitetut lauseet ilmaisevat Häntä itseään: niistä ei siten kannata ottaa "harmia" itselle.
    Sisäisesti me olemme vapaita ja avoimia kaikelle mikä sisältää rakkautta Korkea veisuun mukaisesti - tai psalmien mukaisesti.
    Lentäköön ajatuksemme tuulen lailla tuonne ylätaivaan äärettömyyden syliin: srk voi toistaa kokouksissa vahvistettuja tekstejä. Onko se sydämen rakkautta Uskon sisällä?
    Laulut ovat kauniita: -kirjoitettu srk uskontunnustus yms, mitä se On.
    Rohkeasti kulkija astuu Sanan kuuloon - vapautuneena tuosta sidonnaisuudesta - ja Hän kuulee lintujen viserryksen - ja sitä ei kukaan voi estää.

    VastaaPoista
  3. Ennen näin sinut koreana posliinikulhona. Sileä, liian liukas ja kiillotettu. Ei mitään, mihin tarttua. Pelkkä ihailu ei ole minun juttuni, ja katsoin lyhyen kummeksumiseni jälkeen mieluummin muualle.

    On kurjaa, että jouduit menemään niin rikki. Niin pieniksi sirpaleiksi, kuin nyt vain posliiniastia voi kivilattiiaan iskiessä mennä. Mutta minun huomioni ja luottamukseni sait silloin. Oletkin ihminen. Pysähdyin rinnallesi ja tunnen suurta lempeyttä ja lähimmäisenrakkautta sua kohtaan.

    Sinusta tulee ihan mieletön astia, vaikka korjattavaa ja liimattavaa on paljon. Jokainen tekstisi, jokainen metsälenkki, jokainen kohtaaminen auttaa sinua kokoamaan palasia. Liimaa ja aikaa kuluu paljon, eikä lopputulos ole yhtä kaunis, kuin ensimmäinen versio. Mutta se kiinnittääkin eri seurakunnan huomion. Voitat eri ihmisten luottamuksen. Olet yhä johtaja, se on selvää. Toivon, että saat ympärillesi uutta seurakuntayhteyttä. Muista, että se ei kerro mitään sinusta, jos joku ei pidä sinusta. Se kertoo vain hänestä.

    Olet Mestaripiirros (se Egotripin laulu soi nyt mielessäni), ja minua kipuilusi kautta syntyneet viisaat sanat ovat puhutelleet paljon. Maailma tarvitsee rikkinäisiä esikuvia. Meidän joidenkin on helpompi lähestyä ja kunnioittaa sellaisia. Antaa muiden seurata kiillotettuja, virheettömiä kippoja. Voisinpa halata sinua nyt vähän. Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Ja sitä paitsi, lasten askarteluista oppineena tiedän, että liimaöverit tekee teoksista ikuisia. Sun astiaan ei tuon liimausurakan jälkeen jää varmaan paljonkaan kohtia, joista enää voisi särkyä. 😉)

      Poista
    2. Voi Heidi miten kauniisti kirjoitit! Halaan Patrickia puolestasi. Häntä on tarpeeksi jo lyöty. Kiitos Herran löytyy myös armollisuutta ja rakkautta hänen seuraajistaan.

      Poista
    3. Mestarillisesti ilmaistu, aivan kuin enkelit olisivat läsnä.

      Poista
  4. On ollut mielenkiintoista luettavaa tämä blogisi. Olen vähän järkyttynyt, että edelleen on paljon ajattelua, jossa uskotaan, että kaikki homot muuttuvat heteroiksi tuosta vain tekemällä parannuksen tai "irtisanoutumalla" siitä.

    Tämä teksti oli koskettava ja siitä välittyy nöyryys Jumalan suuruden edessä ja se, miten risti todella on toivo meille itsessämme toivottomille ihmisille. Rukoilen puolestasi Patrick!

    VastaaPoista
  5. Johannes kirjoittaa, että sellainen kuin Hän on taivaassa, sellaisia me olemme täällä maan päällä. Jos leikkaamme mielessämme itsemme kahtia, me myös koemme itsemme kahtiajakautuneesti, koska "niin kuin mies ajattelee, niin hän on". Mutta jos silmä on terve (=en. 'single'), silloin on terve koko ruumis ja mieli. Kun kokee Kristuksen ristinkuoleman, hautaan laskemisen ja ylösnousemisen perusteella itsensä täysin pakottomasti yhtenä eikä ”kahtena”, koittaa vapaus, koska kaikki, mitä minussa, minulle ja minun kauttani tapahtuu, tapahtuu uudelle luomukselle. Minä en saa millään lankeemuksillani herätettyä 2000 vuotta sitten kuollutta vanhaa ihmistäni henkiin. Ongenkoho voi olla vedenpinnan alla vaikkapa sata vuotta, mutta se ei ole sen ("alhaisempi") luonto. Jeesus oli kaikessa kiusattu, ja kiusaus ei ole kiusaus, jollei siihen sisälly tunnetta/ajatusta/vaikutelmaa aidosta lankeamisen mahdollisuudesta ja houkutusta lankeamiseen. Lihallisuus on Paavalin mukaan omavanhurskautta eli lakihenkisyyttä.
    Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen LIHAN MUKAAN? Sillä jos Aabraham on TEOISTA vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
    Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään LIHAN MUKAAN; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
    Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain TEOISTAKO saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, LIHASSAKO nyt lopetatte?
    Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. Mutta ORJATTAREN POIKA oli syntynyt LIHAN MUKAAN, vapaan taas lupauksen voimasta. Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää ORJUUTEEN, ja se on Haagar.
    Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, LIHAN MUKAAN elääksemme. Sillä jos te LIHAN MUKAAN elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet ORJUUDEN henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
    Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole ORJA, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.
    Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
    Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on LIHALLISEN mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois MAAILMAN alkeisvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte MAAILMASSA, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: "Älä tartu, älä maista, älä koske!" - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itse valitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu LIHAN tyydyttämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärryksen kenttäni ei pääse tämän kirjotuksen sisältöön. Lauseet sotkeutuvat lauseisiin; mitä miettii Taivaan Isä.

      Poista
  6. Kertaus on opintojen äiti: Seurakunta ei ole jossakin rakennuksessa kokoontuva uskovien yhteisö ja "yhteys" (jota pitää koossa jossakin määrin ja jollakin tavoin opillinen ja sosiaalinen yms. historia) vaan tietyllä paikkakunnalla elävät uskovat. Seurakunnan rajat löytyvät näin ollen karttakirjasta. Joka muunlaisilla rajoilla mielessään tai toiminnassaan seurakuntaa pilkkoo, se sitoo itseään ja kenties toisiakin tavalla, joka hämärtää Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, joka on tullut meissä lihaksi ja seurakuntana maantieteellisesti "lihaksi". Seurakunta on näin ollen maantieteellisesti todeksi tullut inhimillinen todellisuus. Kun tämän tajuaa, silloin tajuaa senkin, että ns. seurakuntayhteys on katkeamaton ja elävä todellisuus jokaisen uskovan elämässä kaikkina aikoina kaikkialla. Silloin "puolueyhteyden" tarve lakkaa.

    VastaaPoista
  7. On kolme evankelikaalista käsitettä, jotka ovat länsimaisen mielikuvituksen tuotetta ja jotka ovat vuosikymmenten ja -satojen varrella sitoneet ihmisten omiatuntoja ja aiheuttaneet paljon turhaa, absurdia kärsimystä: 'liha', 'helvetti' ja 'seurakunta'. Kahta ensimmäistä "oliota" ei ole lainkaan olemassa, kolmas on, mutta ei sellaisena kuin se perinteisesti mielletään. Monet pilkkovat mielessään paikallisseurakunnan tavalla, jota voi hatarasti yrittää kuvailla seuraavasti: kun ns. sininen vaihtoehto erkani perussuomalaisten eduskuntaryhmästä, perusti yhdistyksen ja rekisteröityi puolueeksi, syntynyt Sininen tulevaisuus -puolue (kaikkine kannattajineen eri puolilla maata) ei ole yhtä kuin eduskunta. Kyseisen puolueen kansanedustajista kukaan ei ole niin törppö että kuvittelisi puolueen eduskuntaryhmän muodostavan KOKO eduskunnan. Suomessa on ollut parlamentti autonomian ajoista alkaen, eikä tietääkseni yksikään kansanedustaja ole vielä tehnyt sellaista ajatusvirhettä, että olisi sanonut tai ajatellut oman puolueensa eduskuntaRYHMÄSTÄ: "Me (koko) eduskuntana ajattelemme asiasta näin..." Tällainen pysyvä aivonäiviö on kuitenkin täysin yleistä kristittyjen keskuuudessa. Jokin keskenään kokoontuva, enemmän tai vähemmän organisoitunut porukka, jota usein yhdistää tietynlainen oppi(historia), julistautuu "seurakunnaksi" (ja kenties perustelee sen osaksi sillä, että "onhan noita muitakin, miksi emme siiis mekin"). Tämä vaikuttaa toki harmittomalta pikkuseikalta, mutta kyse on Kristuksen pilkko(utu)misesta ihmisten mielissä, sillä Kristus, Sana/Logos, joka tuli ja tulee seurakuntana LIHAKSI, ei koskaan eikä milloinkaan tule "kirjaimeksi" eli opiksi. Niin ollen ns. paikallisseurakunnan uskovien yhteys on yksinomaan ja ainoastaan maantieteellinen fakta, koska maantiede on se lihan ja veren todellisuus, joksi Kristus meissä ja meinä on tullut. Kristittyjen paikallliset pien- tai suurpuolueet, uudett taii vanhat, eivät ole kyseisen paikkakunnan seurakunta vaan pelkkiä puolueita. Puolueyhteyttä voi toki "kokea", mutta se on pelkästään sitä: puolueyhteyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni enkelitkin pitävät pyhyyden sisällöstä kiinni.

      Poista
  8. Sinä olit ennen kirkassilmäinen Joosua, nyt vaellat erämaassa kuten Johannes Kastaja, huutava ääni erämaassa, tienraivaaja jollekin uudelle. Tuon erämaavaelluksen aikana kuoletat itsesi muiden mielipiteille ja löydät vastaukset kirkkaana sisimmästäsi, ehkä ne jo ovat siellä, kunhan uskallat päästää vanhasta irti. Särkyneiden Sydänten Profeetta.
    Älä pelkää mitään. Lepää armossa ja turvassa. Nuo iankaikkiset käsivarret, ne kannattavat kyllä.
    Juha Tapion Rakastettu-laulu on ihan kuin kirjoitettu sinua varten. Olet esirukouksissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Se pakkoselibaatti tuskin on se suurin ongelma, vaikka uskovaisten keskuudessa usein näin kuvitellaan kun kyse on homoseksuaalisuudesta. Se, että seksuaalisuus sanassa on seks- sana mukana ei tarkoita, että kyse on pelkästään seksistä ja sen himosta. Seksuaalisuus on kokonaisuus. Englannin kielessä sex sanalla viitataan sukupuoleen, että seksiin toimintana ja siksi se aiheuttaa monille päänvaivaa. Seksuaalisuus sisältää kolme ulottuvuutta: seksuaalisen (sukupuoleen liittyvän orientaation), romanttisen ja eroottisen ulottuvuuden(kiihottuminen, seksi jne.).

      Seksin toimintana voi sulkea pois, mutta ikävä kyllä se ei vähennä romanttista vetovoimaa tai muuta sukupuoleen liittyvää kiinnostusta kokonaisuutena. Seksitön elämä ei sinänsä ole se suurin kipu vaan rakkaudeton ja nyt tarkoitan sitä kahden parisuhteessa elävän intensiivistä sidettä, en ystävien välistä tms. Sitä rakkautta ei korvaa mikään muu ja ajatus siitä, ettei uskontonsa vuoksi saisi koskaan elää rakkaudellisessa parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa, on ajanut monet itsemurhaan. Yksinäisyyteen tuomitseminen voi olla monille kova paikka, vaikka löytyy monia, jotka eivät parisuhdetta ja seurustelua edes kaipaa. Kaikille se ei kuitenkaan käy niin helposti. Parisuhde on rikkaus ja voimavara, myös meille homoillekin. Olisin itsekin varmasti jo haudassa, ellen olisi löytänyt rakkautta. Sitä ei yksinkertaisesti voi korvata ystävyyssuhteilla tai jatkuvalla kurinalaisella uskonnonharjoittamisella. Siksi rakkaus on niin ainutlaatuista; jos sen sulkee pois niin tyhjä kolo jää täyttämättä.

      On kuitenkin mahdollista elää seksittömässä homosuhteessa, mutta aseksuaalisen tai seksin omasta halusta kieltävää kumppania voi olla vaikea löytää. Itse tosin elän seksittömässä homosuhteessa, mutta en omasta halustani vaan kumppanin aseksuaalisuuden vuoksi. On siis täysin mahdollista olla kiinnostunut samasta sukupuolesta ilman seksinhimoa. Tämä on asia joka näyttää tuottavan monille tässäkin blogissa kommentoineille (Petri Paavola muun muassa) uskovaisille ongelma.

      Homous halutaan automaattisesti nähdä vain likaisena perversiona haluamatta ymmärtää, että seksi on vain 1/3 osa kokonaisuudesta. Eihän meistä kukaan ehdi ajallisestikaan harrastamaan seksiä jatkuvasti ja se vähenee lähes jokaisella iän myötä. Monet tekevät ajallisesti enemmän ja pidempään muita syntejä kuten valheessa eläminen vuosikymmeniä. Jos muutama "väärä" seksikerta riittää pilaamaan kokonaisuuden ja takaamaan paikan helvetissä niin siitä vaan itseni kohdalla. En pidä kohtuuttomista jumalista, mutta en uskovainen ole edes enkä sellaiseksi halua. Elämässä on tarpeeksi työtä ja haastetta ilman uskontoakin. Siksi jos rehellisen mielipiteeni haluaisin sanoa niin kehottaisin Patrickiä jättämään uskonnon kokonaan, mutta ymmärrän, ettei joku niin iso asia ole helposti poisjätettävissä. Kuten ei homouskaan.

      Poista
    6. Meistä ei kukaan voi varmuudella tietää mitä todellisuudessa tapahtuu kuoleman jälkeen ja jatkuuko elämä ollenkaan. Siksi mieluummin suositan elämään tämän mahdollisesti ainoan elämän siten kuten parhaaksi näkee ja mahdollisimman iloisesti/onnellisesti. Helvetinpelossa eläminen ei tee hyvää mielenterveydelle pitkällä tähtäimellä. Voihan sitä toki koko elämänsä elää myös jatkuvasti anteeksipyydellen ja samalla toteuttaen niitä tekoja joista anteeksipyytää.

      Toivon, että Patrick olet itsellesi armollinen etkä kiduta itseäsi loppuun asti. Ei sitä kukaan kestä ja itsemurhariski on tässä vähemmistössä niin valtava, että parempi kun keräät ympärillesi elämää kannattelevia asioita ja ihmisiä. Homous ei sinusta todennäköisesti lähde koskaan mihinkään ja jos et naista himoitse ja halua tarpeeksi niin ei ole järkeä kulissisuhteeseenkaan ryhtyä. Kuuntele vanhempien homojen tarinoita; heistä suurin osa kehoittaa lopettamaan ikuisen häpeän ja syyllisyyden kierteen varsinkin nuorena. Voithan hyvinkin harkita seksitöntä tai lähes seksitöntä parisuhdetta miehen kanssa. Vaikeaa voi olla löytää sopiva kumppani, mutta kyllä aseksuaalisia homoromanttisia miehiäkin on. Keskity nyt muihin asioihin ja rakenna elämääsi pala palalta vahvemmaksi. Tukea ja apua on saatavilla kuten tiedät. Ei ole pakko mennä Setaan mutta edes kohtalontoverit ja muutama vähemmistöystävä voi olla suuri apu ja ilo.

      Poista
  9. Se, että jotkut kristittyinä itseään pitävät katsovat voivansa ottaa etäisyyttä johonkuhun vaikkapa tämän seksuaali-identiteetin perusteella, osoittaa lähes täydellistä Kristus-ymmärryksen puutetta. Karitsa on ristiinnaulituttanut meidät itsessään sisäisesti yhdeksi, ja kaikki ulkoiset seikat, kuten etninen tausta, yhteiskunnallinen asema ja sukupuoli, lakkaavat Hänessä (Gal. 3:28). Yhteisö, joka edistää tai edes sallii tuollaista käyttäytymistä, on siltä osin antikristillinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "MItäpä" syyttää ymmärryksen puutteesta. Ja tämäkin kirjoitus oli turhaa.

      Poista
  10. Romans 3:21-26 is the passage that most who hold this view will go to in order to make this argument, and when I read the New Living Translation, which, until today was my favourite translation you can understand why. Here is what v.25 says in the NLT:
    God sent Jesus to take the punishment for our sins and to satisfy God’s anger against us.
    That is fairly conclusive, isn’t it?
    Except…
    …that this is not what the Greek says.
    It is not even close to what the Greek says.
    In fact, the NLT has translated one word, hilastérion as “to take the punishment for our sins and to satisfy God’s anger against us”.
    That is a whole lot of words to get out of one.
    This word only occurs twice in the New Testament. However, it occurs several times in the Greek translation of the Old Testament (the Septuagint).
    It is used for the lid of the ark of the Covenant. This is sometimes referred to as the “mercy seat”. This was the specific place where God was present and interacted with the priest. In other words, the hilastérion was the place where God’s mercy was present and where we can meet him.
    Can someone explain to me how it is possible to translate that as having anything to do with punishment and anger?
    (To be fair, the recent versions of the NLT translate hilastérion as “the sacrifice for sin”, which is actually what most translations say, but is still a way from the “mercy seat” and the context of Romans – but that is another discussion).
    Tom Wright translates v.25 as:
    God put Jesus forth as the place of mercy…
    He sent Jesus to be the place where we can meet with him, because he is so faithful to his promises that he will not abandon anyone regardless of what they have done or who they are.
    Let’s drop the Pagan idea of God being angry with us and let’s recognise that He has pursued us throughout history because His mercy never ends and His love never ends because He is love.
    - Matt Hyam -

    VastaaPoista
  11. Vertasit riippuvuuttasi alkoholismiin ja kuitenkin olet eri mieltä siitä. En uskonettä alkoholisti pääsee irti alkoholin himosta muutoin kuin kieltäytymällä juomasta ja ymmärtämällä tekojensa vahingollisuuden ja sairaan mielenmaailman, joka on alkoholin vaikuttaessa ja sen jälkeen vieroitusoireina. Patrick päivä kerrallaan. Joskus hetki kerrallaan. Jokainen raitis päivä tukee seuraavaa raitista päivää. Ja, tämäkin menee ohi, toimii hyvänä työkaluna.

    Ja viimeinen kirjoituksesi kuulosti raittiilta. Aivan kuin olisit oivaltanut pois menestysteologian harhoista.

    VastaaPoista
  12. Koska seurakunta on kullakin paikkakunnalla asuvat Kristukseen uskovat ihmiset, silloin mikään vähempi (tai enempi) ei sitä ole. Jos jollakulla paikkakunnalla seurakunta EI ole järjestäytynyt yksinomaan tämän maantieteellisen kriteerin perusteella (tietääkseni Suomessa yhdelläkään paikkakunnalla näin ei ole tapahtunut), ja opillis-historiallinen jähmettyneisyys viittaa siihen, ettei näin tule käymäänkään, silloin kristitty on vapaa valitsemaan sen yhteyden, jonka katsoo itselleen soveliaaksi (uusitestamentillisessa srk:ssakin häntä "sitoisi" ainoastaan hänen asuinpaikkansa). Niinpä me olemme vapaita kokoontumaan millä kokoonpanolla meitä huvittaa, eikä siinäkään tapauksessa millään omalla tai toisten muodostamalla kokoonpanolla ole oikeutta sitoa omaatuntoamme millään tavoin, koska Kristuksessa olemisemme on maantieteellinen eikä opillinen/yhdistyspoliittinen/yhteisöllinen fakta.

    VastaaPoista
  13. Luonnollisuus on puhtautta. Fyysisen olemusmuodon hyväksyminen sellaisenaan on puhdasta ja vapautta. Kirjoitusten mukaan Jeesus oli riippumaton ihmisistä. Häneen ei vaikuttanut (periaatteessa) mikään. Isä oli Hänen ohjaaja.
    Siten, Minä ja Sinä olemme riippumattomia sidonnaisuksista- me olemme vapaita.
    Vapaudessa me pidetään luonnollisena meistä irtoavaa eritettä: hikeä yms. - joka on jokapäiväistä.
    Itsestään selvä fakta on mies ja nainen. Luonnollista on luonnollinen yhtyminen. Pieni prosentuaalinen osuus eliöistä yhtyy samaan sukupuoleen luonnossa - sekin on kuitenkin elämää. Olisikohan aika hymyillä ajatuksille joita me tässä esitetään: äärimäistä Uskon ydinsisältöä ei ehkä meistä kukaan kykene täysin tajuamaan.
    Mietin: nauraako Jeesus ja Jumala meidän ajatuksille ja teoille - tässä meidän vapaassa tahdossa.

    VastaaPoista
  14. Toivottavasti tekstini tallentui: kirjoitin sen jo kolme kertaa.

    VastaaPoista
  15. Lakihenkinen kristitty on henkisesti/hengellisesti alaikäinen eikä missään kohden eroa orjasta. Hengellisesti alaikäisenä hän ajattelee aivan kaikesta ja aivan kaikessa niin kuin orja; hän tulkitsee Raamattua niin kuin orja, siteeraa Raamattua niin kuin orja, uskoo Raamattuun niin kuin orja - Raamattu muodostaa hänen mielessään samanlaisen sääntöjen, ohjeiden, kieltojen ja uhkausten kokoelman kuin millaisena puuvillapelloilla työskennelleet orjat kokivat elämänsä 1800-luvun Amerikassa. Ja aivan samoin kuin orjat kehuivat "massaansa" hyväksi isännäksi, hengellisesti alaikäinen kehuu Jumalaa armolliseksi Isäksi, joka tarjoaa armoaan "tosi katuvaiselle". Lakihenkinen kristitty on kuin alakoulun kakkosluokkalainen, joka yrittää opettaa muita eikä tajua omaa surkuhupaisuuttaan. Henkisesti/hengellisesti aikuinen lukee, tulkitsee ja siteeraa Raamattua vapaudesta käsin ja vapautta vahvistavasti - ylösnousseen Kristuksen todellisuudesta käsin (koska hän näkee, ettei muuta todellisuutta ole). Ahdas näyttää olevan se portti, josta alaikäinen käy sisälle aikuisuuteen ja pudistaa itsestään vanhat pois ajatukset kuin pölyn konsanaan.

    VastaaPoista
  16. On tullut sitäkin mietittyä, että eivätkö nämä parannuksenteosta vaahtoavat todellakaan näe omaa a) omavanhurskauttaan (koska ilmeisestikin he OVAT "tehneet todella parannuksen" omasta mielestään) ja b) idiotismiaan. Eikö heidän pienen pikkuriikkistä ångströminlevyistä mieltään koskaan hierrä epävarmuus siitä, että joskohan he sittenkään ovat TODELLA tehneet elämässään "parannusta" kaikesta ja kaikessa, aivan läpikotaisin, halki, poikki ja pinoon, pituus-, syvyys- ja poikkisuunnassa sekä kaikissa sielun ilmansuunnissa? Nimittäin jos he todella OVAT sen tehneet, silloin heillä ei ole enää mitään, mistä tehdä parannusta. Jos on, he joko palaavat vanhoihin synteihinsä, mikä tarkoittaa sitä, että parannuksenteko ei ollut aito, tai sitten he keksivät uusia, mikä on aika pervessiä toimintaa parannuksen tehneeltä. Itse en ole koskaan tavannut ihmistiä, joka tällaisen pietistis-helluntailaisen (lue: idioottimaisen) parannuskäsityksen puitteissa olisi sanonut tehneensä tällä tavoin kunnon "parannuksen" (eli tarvitsematta enää sitä tehdä). Näillä parannuskoohkaajilla on täysin takapuolesta repäisty käsitys ja kuvitelma, että Jumala, joka on heidän mukaansa täydellisen pyhä, jostakin syystä täydellisessä kaikkitietävyydessään ja pyhyydessään antaa tässä parannusasiassa sen verran "löysää", että riittää, kun parannuksen on tehnyt "vilpittömästi" (vaikkei siis täydellisesti). Että kun aina uudestaan palaa "Jeesuksen jalkojen juureen" ja "vilpittömästi" itkee syntejään, joihin on kenties sadannen kerran taas langennut, niin Jeesus tämän vilpittömyyden perusteella antaa sitten tehdyt synnit anteeksi (vaikka vilpittömyys ei jostain syystä saisi aikaan lopullista pidättäytymistä kyseisestä synnistä eli - blääh - paranbnuksentekoa). Minusta on kummallista, että Jeesus, joka näkee kaiken ja joka näin ollen tiesi jo edellisen "vilpittömän" parannuksenteon yhteyssä parannuksentekijän tulevan lankeemuksen samaiseen syntiin, pitää kyseistä "vilpittömyyttä" vilpittömyytenä. Mutta näin nämä parannuksenteosta itselleen epäjumalan tehneet tämän asian näkevät. He tekevät Jeeuksesta paitsi idiootin, myös madaltavat Hänen verensä härkien veren tasolle; heidän mielestään Jeesuksen veri suo VÄLIAIKAISEN puhdistuksen synneistä, ei suinkaan iankaikkista. Ja tuota välaiaikaista puhdistusta ja armoa sitten pumpataan itselle tämän häräksi muuttuneen Jeesuksen avulla. Hiukan on sekopäistä touhua, sanoisin.

    VastaaPoista
  17. Jeesuksen ristillä lakkautettiin siihenastinen (siis myös tämä nykyinen) universumi. Jumalan kronologiassa Jeesus oli viimeinen Aadam, joten Jeesuksen risti on koko aadamillisen ihmissuvun ja universumin ja siihen sisältyvien järjestelmien tuho. Meidät kaiken tuon sisällä, puitteissa ja ohessa lakkautettiin myös. Aadamillinen ihmissuku ja -järjestelmä oli autonomisten, erillisten, itsestään omalletunnolleen/laille/Jumalalle vastuullisten ihmisten suku. Jumala näki kaiken tuon turhuuuden, voimattomuuden ja jumalanvastaisuuden ja lakkautti kaiken tuon ristillä. Meidät siis lakkautettiiin erillisinä, itsestämme vastuullisina autonomisina olioina ristillä, koska meidät todettiin voimattomiksi, ymmärtämättömiksi ja kelvottomiksi olemaan itsestämme Jumalan edessä vastuuulisia erillisolioita. Jeesuksessa Kristuksessa me olemme absoluuttisen epäautonomisia, toisvaraisia "uloke"olioita. Joka kuvittelee voivansa muka vastuullisena, erillisenä minuutena olla tai tehdä Jumalan edessä jotakin, millä olisi jotakin merkitystä Jumalan silmissä, on kuin sormi, joka kuvittelee aivan hyvin pärjäävänsä myös kädestä irrallaan. Jeesuksen Kristuksen kanssa kuollessamme meidät vapautettiin täydellisesti itsestämme, koska meidän erillisyytemme lakkautettiin, ja meidät liitettiin, YHDISTETTIIN Toiseen, Häneen, joka muodostaa nyt meidät, on meidän Elämämme ja uusi minuutemme. Se, ettei "meissä, meidän lihassamme" asu mitään hyvää, on osa tätä siunattua Kristus-ykseyttä ja -todellisuutta. Kuinka "meissä" voisi "asua" jotakin hyvää, kun me emme ole erillisiä joitakin, joissa voisi jotakin "asua"! Minun etusormellani ei ole erillistä, omaa identiteettiä; sen identiteetti olen minä; minä OLEN mm. etusormeni. Samoin on meidän laitamme Kristuksen ruumiinjäseninä; meillä ei ole Kristuksesta erillistä identiteettiä tai olemassaoloa; me olemme Häntä ja Hän on meitä; Hän ON me, muodostaa meidät. Viiniköynnöksen oksilla ei ole erillistä identiteettiä, vaan niiden identiteetti on Köynnös, ja niiden olemassaolo on köllöttelyä Köynnös-ykseydessä, jota ne eivät kannattele vaan joka kannattelee niitä. Ja Köynnöksen elämää virtaa niissä ja niiinä täysin luonnollisesti ja pakottamatta. Samoin on meidän laitamme.

    VastaaPoista
  18. Harhakuvitelma etäisyydestä ja erillisyydestä minun ja Kristuksen välillä (olipa tuo kuvittelemani ja kokemani välimatka ja railo ulkopuolellani tai sisälläni) johtuu Kristuksen ristinkuoleman vaillinaisesta (lue: symbolisesta) käsittämisestä. Mitä symbolisempana näen ja koen kuolemani ristillä, sitä konkreettisempana näen ja koen erillisyyteni ja etäisyyteni Kristuksesta. Jos kuvittelen vanhan luomuksen edes jotenkin, vaikkapa vain varjomaisena olemuksena tai taipumuksena tms. heränneen henkiin kanssani (ja niin ollen myös Kristuksen kanssa!) tässä uudessa luomuksessani (esim. "lihana"), silloin en ole käsittänyt, mitä ristiinkuolema pitää sisällään. Silloin vähättelen Kristuksen ristintyön täydellisyyttä. Silloin Jeesuksen sanat: "Se on täytetty (=loppuun saatettu)!" ovat vain symbolista hölynpölyä, ja hänen kuolemansa vain puolitotuus (kun kerran Hän ei kuollessaan vienyt konkreettisesti ja lopullisesti mukanaan kaikkea sitä, mikä oli vanhaa, vaan ylösnoustessaan herätti itsessään henkiin myös heluntailaisten niin kovasti rakastaman "lihan", joka jostakin syystä riivaa meitä täällä maan päällä, mutta ei Häntä taivaallisissa - huolimatta siitä, mitä Johannes, Paavali ja Pietari kirjoittavat: 1Joh. 4:17, Room. 6:10-11, Gal. 2:19-20, Ef. 2:1, Kol. 1:22, 1 Piet. 1:23, Tiit. 3:5). Täydellinen Kristuksen-kaltaisuutemme paljastuu sanoissa: "Minussa, se on minun lihassani, ei asu mitään hyvää", sillä tuossa toteamuksessa meissä työntyy esiin Pojan ymmärrys: "Ei Poika voi itsestään käsin MITÄÄN tehdä." (Eli "liha" merkitsee ymmärtämättömyyttä, autonomiakangastuksesta nousevaa pyrkimystä toimia "itsestä käsin".) Se mikä oli Jeesukselle täydellisesti ja pakottamatta totta Hänen elämänsä jokaisena hetkenä (ja jonka totuuden hän muunsi kuulijoidensa kielelle, kuulijoiden, jotka kuvittelivat olevansa autonomisia olentoja), paljastuu omalle ymmärryksellemme aina vain kirkkaampana ja vapauttavampana sen jälkeen, kun ymmärryksemme on havahtunut Jeesuksen Kristuksen kanssakuoleman todellisuuteen ja vapautunut jonninjoutavasta symboliikasta, joka ainoastaan ja vain orjuuttaa ihmisten mieliä. Jumala ei ole puolinaisuuksien Jumala; hän ei kuolettanut meitä ristillä jotenkin puoliksi (jättäen riesaksemme mystisen "lihan") eikä Hän niin ollen kaipaa kangastukseen perustuvia puolivillaisia paranuksentekojammekaan, koska täydellisenä syntiuhrina Kristus lakkautti kaikki väliaikaiset syntiuhrit, jollaiseksi ymmärtämättömät ymmärtämättömyydessään ja törppöydessään Kristuksen yhä vain uudestaan alentavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin yllä virheellisesti "tässä uudessa luomuksessaNI", ikään kuin me olisimme Kristuksessa erillisiä, "täplämäisiä" uusia luomuksia, mikä ei pidä paikkaansa. Kristus Itse on uusi luomus, jota me ykseytenä, yhtenä, olemme. Eroavuudet teologioissamme ja parannuksentekokäsityksissämme jne. yms. etc. eivät tee tyhjäksi olemuksellista ykseyttämme Kristuksessa:

      sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi
      ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai
      vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
      Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä
      monta.
      Jos jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen",
      niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
      Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen",
      niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton.
      Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis.
      Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään
      pää jaloille: "En tarvitse teitä".

      Ne, jotka eivät tajua peruuuttamatonta kanssakuolemaamme yhdessä Kristuksen kanssa (ja "liudentumistamme" Häneen) ja jotka ovat nostaneet Raamatun Ukko Ylijumalaksi Kristuksen paikalle, eivät toki edellä esitettyä tajua, koska he kuvittelevat olevansa Jumalan silmissä täplämäisinä, itsestään vastuullisina erillisminuuksina olemassa, ja ylläpitävät "pelastustaan" (joka on yksinkertaisesti Kristus eli me erottamattomana ykseytenä Hänessä) "raamatullisuudelllaan". Näin he ovat onnistuneet muuttamaan viinin vedeksi, vaihtamaan hengen kirjaimeksi ja kääntämään Jeesuksen sanat "Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta" nurinniskoin eli palauttamaan Pelastuksen Kristuksesta takaisin kirjoituksiin, joista ikuinen elämä on suurella vaivalla esille kaavittava ja joita siteeraamalla sitä on ylläpidettävä.
      Kristus, meidän Elämämme, pitää kyllä huolen Itsestään eli meistä. :)

      Poista
  19. Muuta Helsinkiin! Täällä on erilaisten ihmisten helpompaa olla ja täällä on sinullekin seurakuntia, jonne voit mennä omana itsenäsi.

    VastaaPoista
  20. Jeesuksen Kristuksen risti on kaikkien uskontojen ja parannuksentekojen loppu. Jeesuksen ruumiiiseen naulittiin uskonnollinen ja hengellinen vaihdantatalous. Joka tuota ristiä hyödyntää hengellisen kaupankäynnin välineenä ("TEE parannus, niiin SITTEN Jumala antaa sinulle Jeesuksen ristintyön perusteella anteeksi!"), harjoittaa juuri sitä toimintaaa, jonka Jeesus ristiinnaulittutti itseensä. Sellainen ihminen on kuin Finnairin lennolla oleva neurootikko, joka kuvittelee käsivarsiaaan räpyttämällä pitävänsä konetta ilmassa ja patistaa räpytyspuuhaan muitakin.

    VastaaPoista
  21. Voipi muuten olla, että ulkokultainen-sana on melko huono suomennos. Leikitelkäämme ajatuksella, että Jeesus fariseuksista puhuessaan käytti näyttelijä-sanaa. Ja kuvitelkaamme sitten tilannetta, jossa Esko Salminen lähtee Kansallisteatterissa roolisuorituksen tehtyään vaimonsa kanssa iltakävelyllle. Ja että vaimo tajuaa melko pian Eskon kanssa kävellessään, että Eskolla on jäänyt rooli päälle - että hän toteuttaa näytelmän käsikirjoitusta, vaikka näytelmän esitys päättyi jo tuntia aiemmin. Tässä valossa Jeesuksen sanat "Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta" tuntuisivat viittaavat siihen, että niin kauan kuin ihminen kuvittelee "pelastuksen", "jumalayhteyden", "armon", "pyhyyden", "Jumalan mielisuosion", "rauhan", "hengen hedelmän" jne. sijaitsevan itsensä ulkopuolella, hänen on pakko näytellä - noudattaa "Kirjoituksia" eli tietynlaista (Jumalalle kelpaavan elämän) käsikirjoitusta. Kunnes...
    kunnes koittaa se päivä, jolloin ihminen tajuaa Sanan tulleen lihaksi hänessä itsessään, hänenä itsenään - hänenä itsenään aivan semmoisenaan - ei jotenkin puoliksi tai symbolisesti vaan aivan kokonaan ja peruuttamatta. Silloin hänelle on aivan arkipäivää Jeesuksen sanat: "Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä." Ja sinä päivänä lakkaa näytteleminen, koska - PUUUUFFF!!! - käsikirjoitusta ei enää ole.

    VastaaPoista
  22. Kannattaa lukea heprealaiskirjettä, sillä siellä kohtaa sen Ylipapin, jolla ” on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.” Hepr. 7:24-25.

    VastaaPoista
  23. After our delightful Skype conversation with our Cana friends - I had been thinking about one of the questions that were asked - "how come knowing all of this grace and life more abundantly truths when we face so much contradiction that does not seem like life more abundantly at all!"
    The mission of all contradiction is very simple - it wants to prove that you are imperfect; you are incomplete and you are in lack. (James 1:2-4 Mirror) The objective being a mindset of 'separation' What was it about Jesus and what He came to say in the incarnation .... did His life always have no contradiction or did he perhaps come to prove in the face of contradiction you can live - perfect and complete and lacking in nothing - where separation was NEVER a consideration with him. What dimension of life are we talking about here? We have become so cliched with Biblical terminology - let us get very practical here - I love being practical! Where were you when Jesus died? descended into our darkness? When He was risen from the dead? and seated at the Father's right hand - Yes, you're quite right - In Him all the way! So if that is true - Jesus came to prove that hell and death and every form of contradiction could not separate you from Him, so nothing can separate now!!! Whatever it is that you are facing now, YOU have faced more!! You were in the darkness and the death and the Hades and hell couldn't lay a hold of you!
    This mind is almost impossible if you do not embrace your innocence - ie., remember His knowledge of you is eternal, long before you did or didn't perform He has only loved you. So - go free - know that you can and will for all eternity never be separated from God - get your mind there now - enjoy oneness in the face of whatever and soon you will see less of the contradiction and more of His soft warm eyes affectionately gazing in wonder at you - you are the incarnation now! - Lydia Du Toit -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. God: "I created you, but now I hate you for being what I created you to be; so much so that I'm going to torture you for eternity. Ok... I don't really want to torture you for eternity but I don't have much of a choice (even though I'm God apparently) but I have a plan. I'm going to send Jesus and butcher him on a cross! Problem solved😀 Ok wait, problem not solved🤔 I'm still going to have to torture you for eternity unless you BELIEVE with all your heart that I butchered Jesus on a cross."
      Me: "what is wrong with you God? Are you insane???"
      - ES-

      Poista
    2. https://almostorthodox.com/2018/03/17/penile-substitution-atonement-theory/

      Poista
    3. "God was in Christ when HE reconciled the world to HIMSELF! Religion is making its money by telling people how to get God reconciled with them!" - Francois Du Toit -

      Poista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. Gracelandilta tulee aina ihan hirveästi asiaa mutta silti en saa siitä mitään selvää mikä se sinun pointtisi on?! Voisitko graceland tiivistää ihan muutamalla sanalla mitä tarkoitat eikä mitään pitkiä epämääräisiä tekstejä jotka poukkoilevat sinne tänne?! Jotenkin aistin, että olet sitä mieltä, että ei saisi kehoittaa ihmisiä tekemään parannusta... joka on täysin käsittämätöntä kun se niin selvästi lukee RAAMATUSSA: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Parannuksenteko" on irvokas käännösvirhe kreikan sanasta "metanoia", joka merkitsee mielen muutosta. Jos luet Paavalin kirjeitä, tajuat, että kyse on uskon syttymisestä sydämessä eikä sen kummemmasta. Kyse ei ole "teosta" sanan missään mielessä. Kritisoin yllä parannuksenTEON mielettömyyttä. Jeesuksessa Kristuksessa luotiin kaikki, mikä on taivaissa ja mikä maan päällä (siis myös ihmiskunnan langettanut Aadam), ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Jos ja kun Hän, jossa kaikki luotiin, veti ristillä kaikki tykönsä, silloin hänen kauttaan kaikki on myös sovitettu sekä maan päällä että taivaissa. Eli: sovitus on nyt koko universumin vallitseva olotila. Epäuskoinen ihminen ei usko tätä. "Metanoia" tarkoittaa mielen muutosta eli sitä, että alkaa uskoa tähän eli koko universumin läpäisevään sovitukseen.

      Poista
    2. Siksi Jeesuksen Kristuksen risti on kaikkien uskontojen ja parannuksentekojen loppu.

      Poista
  26. Mutta etkai vaan tarkoita sitä, että kaikki pelastuu lopulta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi hellanlettas sentään! Sehän se olisikin kauhea ajatus! Se, että kaikkivaltias Jumala, joka on täydellinen rakkaus, pelastaisi koko luomakuntansa - että Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus todellakin tekisi tyhjäksi perkeleen teot ja Aadamin lankeemuksen. Tietenkin minä tarkoitan sitä. Jeesus ei ole mikään Isis-päällikkö vaan Rauhan Ruhtinas eikä Hänen Isänsä ole mikään Molok.

      Poista
    2. Antaa raamatun vastata sinulle: 1. Kor 6:9-10 "
      9. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
      10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa." Niin selkeästi se on raamatussa ilmoitettu miten asia on. Ei ole kysymys siitä mitä minä haluan tai onko se minusta niin kauheaa pääseekö kaikki taivaaseen vaan siitä mitä Jumala sanassaan on ilmoittanut meille.

      Poista
    3. Tuossa nyt tarkoitetaan sitä, että elät synnissä ja hyväksyt sen. Jos vaikka alkoholisti lankeaa jatkuvasti uudestaan juomaan mutta katuu sitä ja tunnustaa tehneensä väärin niin toki hän Kristuksen sovitustyön kautta saa syntinsä anteeksi vaikkei ikinä pääsisi alkoholista eroon. Mutta tuo Gracelandin teologia kääntää armon irstaudeksi jossa syntiä ei enää tarvitse sanoa synniksi. Kaikki voi ihan rauhassa harjoittaa omia himojaan kun jokatapauksessa pelastuu. Raamattu nimenomaan varoittaa tuollaisista vääristä opettajista jotka kääntävät armon irstaudeksi. Sekin lukee selvästi raamatussa.

      Poista
    4. Jos joku karttaa syntiä tuomion/kadotuksen pelossa, hän on teeskentelijä. Hän ei koskaan saa itsestään selville, haluaisiko hän todella tehdä syntiä tai olla tekemättä, koska hänen yllään roikkuu alati kadotustuomion pelko. Minä en tiedä surkuhupaisampaa markkinointipuhetta (ja huonompaa luottamuksenosoitusta) Kristuksen uudelle elämälle meissä kuin nuo iänikuiset muutamat jakeet, joita käytetään uskovaisten pelotteluun ja joilla sikamaisesti kumotaan Paavalin selkokielinen pelastusjulistus: "Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa." Jos Jumala itse on sovittanut Pojassaan kaikki sekä maan päällä että taivaassa, ja joku haluaa siteerata Raamattua kumotakseen edellä sanotun, niin lykkyä pyttyyn. MINÄ EN SELLAISTA USKALLA TEHDÄ. Minä en uskalla kieltää Jeesusta Kristusta, jossa ja johon kaikki on luotu ja jossa on sovitettu kaikki niin maan päällä kuin taivaassakin. Jos menisin vähättelemään Hänen ristintyötään, siinä tapauksessa minä tosiaan vaihtaisin armon irstaudeksi (eli saisin ihmiset kavahtamaan Jumalan universaalia armoa Kristuksessa Jeesuksessa saadessani heidät pitämään sitä irstautena).

      Poista
    5. Paavalille on täydellisen vieras se ajatus, että anteeksiantamusta pumpataan Jumalalta vähittäisanoksina "syntejään & syntisyyttään katumalla" ja Jeesukseen vetoamalla. Sellainen nimenomaan alentaa Jeesuksen veren kauristen ja härkien veren tasolle. Ja juuri se on armon vaihtamista irstaudeksI - se kun pitää sisällään ajatuksen, että täydellinen armo - sellainen, jota EI tarvitse katumuksella Jumalalta pumpata - saa ihmiset harjoittamaan omia himojaan.

      Poista
  27. Siis hohhoijaa!!! Raamatussa on niin selkeästi tuo asia sanottu ja jos olisit rehellinen niin myöntäisit, että kyllä se näin on. Jotenkin vahvasti tulee mieleen, että sinulla on itselläsi joku synti josta et halua luopua ja yrität sitä puolustella. "JOS ME TUNNUSTAMME SYNTIMME NIIN HÄN ON USKOLLINEN JA VANHURSKAS JA ANTAA MEILLE SYNTIMME ANTEEKSI." Se on niin selkeästi sanottu raamatussa ja monessa kohtaa. "JOKA RIKKOMUKSENSA SALAA SE EI MENESTY MUTTA JOKA NE TUNNUSTAA JA HYLKÄÄ SAA ARMON". Raamatussa EI LUE, että mene ja toteuta itseäsi ja himojasi vapaasti sillä Kristus on sovittanut syntisi. Jeesus itse sanoi, että ihmisen tulee kieltää itsensä ja kantaa kukin oma ristinsä. Sinulla on Kristinuskon perusasiat ihan hukassa.

    VastaaPoista
  28. Ja pakko vielä lisätä tähän, että itsellänikin on tiettyjä syntitottumuksia joista en ole päässyt kunnolla irti mutta en minä rupea niitä puolustelemaan vaan tunnustan rehellisesti ne Jumalalle ja pyydän anteeksi, että olen syntinen. Silloin Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen ja muistuttaa siitä, että Jeesus on verellänsä pessyt minut puhtaaksi. Armon kääntäminen irstaudeksi tarkoittaa nimenomaan sitä, että annetaan lupa tehdä kaikenlaisia syntejä ja toteuttaa lihan himoja vapaasti sillä perusteella, että olet joka tapauksessa saanut ne anteeksi. LUE VAIKKA RAAMATUSTA!

    VastaaPoista
  29. Oletko siis sitä mieltä, että homoseksuaaleille tulisi julistaa, että mene ja toteuta seksuaalisuuttasi ihan niin paljon kuin mielesi tekee. Kyllä Jumala antaa sinulle anteeksi, mene rauhassa. Tai murhanhimoiselle psykopaatille sanoisi: mene rauhassa ja tapa niin monta ihmistä kuin haluat. Kristus on kuollut niidenkin syntien edestä joten toteuta itseäsi niinkuin haluat. Miksi Jeesus sitten sanoi: "jos kätesi sinua viettelee niin hakkaa se pois sillä on parempi että toinen käsi tallella pääset sisälle elämään kuin, että molemmat kädet tallella joudut helvettiin". Näitä samankaltaisia raamatun kohtia voisi jakaa vaikka kuinka paljon mutta tuskin se mitään hetkauttaa jos ihminen ei halua nöyrtyä Jumalan sanan edessä.

    VastaaPoista
  30. Kristuksen ristillä meidän syntisyytemme lakkautettiin. Siksikin ja erityisesti siksi tällaiset syntitottumuspohdinnat ovat täydellisen turhia. Joka sellaisia pohtii itsensä ja vieläpä muiden osalta, ei ole nähnyt itseään (eikä toisia) - meidän vanhaa ihmistämme - Kristuksen kanssa ristiinnaulittuna ja kuolleena. Vielä. Toivottavasti jonakin päivänä silmät itse kullakin aukeavat, sillä se, että me tosiaan kuolimme yhdessä Kristuksen kanssa, on evankeliumin perustotuus (joka ei jostakin syystä tunnu juuri ketään kiinnostavan). Ja vielä kerran: anteeksiannon "pumppaaminen" Jumalalta katumalla ja Jeesukseen vetoamalla on uskonnonharjoittamista, jonka Jeesus lakkautti kertakaikkisella ja täydellisellä uhrillaan ristillä, koska hänen uhrinsa soi täydellisen anteeksiantamuksen. Vanhan liiton uhrit muistuttivat kansaa sen synneistä, Jeesuksen täydellinen uhri ei sitä tee.

    VastaaPoista
  31. Enkä minä ole mitään sanonut, että anteeksi antoa pitäisi jotenkin pumpata pieninä annoksina yms... EI, EI, Ei!!! Jokaiselle joka todella on kristitty on annettu Pyhä Henki sinetiksi lunastuksen päivään asti. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sinä tänään lankeat ja kuolet yöllä ilman että olit pyytänyt anteeksi niin TOTTAKAI SINÄ SILTI PELASTUT. Jokaisella jolla on Kristuksen Henki on hänen omansa. Mutta Pyhä Henki on se joka näyttää meille sen, että olemme syntisiä ja saa aikaan meissä parannusta (mielen muutosta). Pyhä Henki kirkastaa meille Kristuksen ja vetää meitä Jeesuksen luokse kun me lankeamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on yksi tekijä: Pyhä Henki: -mitäpä siinä kuin katsoa sitä.

      Poista
  32. Huomasitko mitä juuri edellä menit sanomaan: "Kristuksen ristillä meidän syntisyytemme lakkautettiin." RAAMATTU SANOO KUULE AIVAN PÄINVASTOIN: "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä." Kysynpä vaan vielä yhden asian. TUNNUSTATKO SINÄ, ETTÄ OLET SYNTINEN IHMINEN?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostavaa sanoilla leikkimistä. Virkistävää sävellajia lauseiden sisällä. Taisi tallentua tuo yli 50 kirjoitus joka nyt on viimeisenä.

      Poista
  33. En tunnusta. Minä olen pyhä, joka tekee syntiä, mutta minut on vapautettu pohtimasta syntejäni, koska Jeesuksen uhri julistaa täydellisyydellään, ettei meidän tarvitse pohtia eikä vatvoa syntejämme, ei tämänpäiväisiä sen enempäää kuin eilisiä tai tuleviakaan. Syntien kertakaikkisen anteeksiantamuksen ohella evankeliumin perustotuus on se, että meidät lakkautettiin aadamillisen sukukunnan jäseninä vajaat 2000 vuotta sitten ristillä. Paavali kirjoittaa: "Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa." Meidän perusolemuksemme on näin ollen se, että me olemme tismalleen yhtä kuolleita synnille ja yhtä eläviä Jumalalle kuin Jeesus. Tämä on siis meidän luovuttamaton olemuksemme ja luontomme, tuntuipa meistä siltä tahi ei tai "näkyipä" tästä "ulkonaisia merkkejä" tai ei. Tässä totuudessa löytyy lepo ja rauha; tässä totuudessa lakkaa kaikki puurtaminen, koka tässä totuudessa toteamme itse kukin jo päässeemme perille (= tulleemme asetetuiksi taivaallisiin Jeesuksessa Kristuksessa). Tämä totuus pätee kaikkein heikoimpaankin ja "paatuneimpaankin" uskovaan, ja tämä totuus on valkeneva lopulta kaikille maailman ihmisille - Isän Jumalan kunniaksi:
    6. joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
    7. vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
    8. hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
    9. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
    10. niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
    11. ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi kuin hymyillä Teidän moninaisille lauseille. Se mikä on kirjoitettu, on kirjoitettu Ja siinä se On.

      Poista
    2. Onhan se Matti kiva, että suakin hymyilyttää joskus. :)

      Poista
  34. Graceland: Jos tarkkoja ollaan niin tuossakin vastauksessa olet raamattua vastaan kun sanot, että et ole syntinen vaan teet syntiä. Raamatussa se sanotaan nimenomaan toisinpäin. "Meissä on syntiä mutta yksikään Jumalasta syntynyt ei syntiä tee" Ja kun alkukieltä tarkastellaan niin tuossa tarkoitetaan nimenomaan sitä synnissä elämistä. Yrität ottaa väitteitesi todistukseksi yhden tai kaksi epämääräistä kohtaa jolla pyrit kumoamaan kaiken muun mitä raamattu selkeästi ilmoittaa asiasta. Et ole oikeastaan vastannut yhteenkään sellaiseen kysymykseen johon olen pyytänyt vastausta, että miksi niin sanotaan raamatussa tai osoittanut muuten vain sinun olevan harhassa raamatun tulkinnan suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Yhden tai kaksi epämääräistä kohtaa". Jos Paavalin roomalaiskirjeen 6. luvun jakeet yllä ovat jotenkin epäselviä, kenties ne kannattaa lukea rauhallisesti lause kerrallaan yhä uudelleen, niin eiköhän niiden viesti sieltä pikkuhiljaa avaudu. Paavali käyttää laskentatavasta riippuen 150-200 kertaa ilmausta "Kristuksessa"/"Hänessä". Meidän Kristuksessa olemisemme on Jumalan teko. Kaikista teoistaan on Jumala aina todennut, että "se on hyvä". Koska Kristuksessa olemissemme on hyvää ja täydellistä, meiSSÄ, meidän olemuksessamme, olemuksemme ytimessä, hengessä/sydämessä, ei ole syntiä. Meidän sisäpuolemme puhdistettiin ristillä vanhan ihmisen kuolemassa. Tämä on aivan suoraan luettavissa vaikkapa Paavalin roomalais-, galatalais-, efesolais- ja kolossalaiskirjeistä. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää. Siis pitäisi.

      Poista
  35. Voisin vielä kerran tiivistää miten raamattu opettaa pelastumisesta. Pyhä Henki näyttää meille, että olemme syntisiä ja tarvitsemme vapahtajaa ja saa ihmisen turvaamaan Jeesukseen. Ihminen tulee uskoon kun hän uudesti syntyy ylhäältä Jumalan Hengen kautta. Tämän jälkeen Pyhä Henki ohjaa meitä parannukseen ja mielen muutokseen ja toisaalta muistuttaa meitä siitä, että Jeesus on kuollut meidän syntiemme edestä ja olemme matkalla taivaaseen yksin Kristuksen ansion tähden. Eli parannuksen tekeminen on seurausta siitä, että me uskomme ja pysymme Kristuksessa. Ei niin päin, että kun me teemme parannusta niin se synnyttäisi meissä uskoa. Se on nimenomaan sitä omaa suorittamista ja tekojen kautta pelastumista.

    VastaaPoista
  36. Mutta hyvänen aika, eihän tuossa nyt sitä sanota etteikö syntiä saa sanoa synniksi tai kehoittaa uskon veljeä/sisarta tekemään parannusta. Etkö ole samalla lukenut miten Paavali nuhtelee seurakuntien jäseniä kun he tekevät syntiä. "Teillä on keskenänne riitaisuuksia, yksikin elää äitipuolensa kanssa... jne". Paavali itse moittii siitä miten uskovaiset elää vielä syntisten himojensa mukaan. Se, että olemme Kristuksessa tarkoittaa sitä, että Jumala näkee meidät ikään kuin Kristuksen läpi. Kristuksen ansio luetaan meidän hyväksi. Vetoat paljon paavalin kirjeisiin mutta jossain kohtaa jätät täysin huomiotta mitä hän sanoo/kehoittaa. Yritän itse ainakin sovittaa koko raamatun ilmoituksen yhdeksi ristiriidattomaksi sanomaksi niin hyvin kuin siitä ymmärrän. Minulla ei ole tarkoitus valita tiettyjä raamatun jakeita ja kumota niillä toisia. Kaikki kohdat jotka olet esittänyt ei mitenkään kumoa sitä, että uskovaisia saa ja tuleekin kehoittaa parannukseen mikäli huomaa jonkun tekevän syntiä. Tämä on sanottu aika selvästi mm. Jaakobin kirjeessä "Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
    20. niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Se, että olemme Kristuksessa tarkoittaa sitä, että Jumala näkee meidät ikään kuin Kristuksen läpi." Ehkä tuo on tälle keskustelulle sopiva loppukaneetti.

      Poista
  37. Voisiko olla niin, että homous on se ahjo, jonka Herra on sallinut Patrickille? Jokaisella lienee oma 'ahjonsa', pistin lihassa. Tästä syystä joudumme koko ajan turvaamaan Jeesukseen, emmekä omaan voimaamme. Molla

    VastaaPoista
  38. Voisiko olla niin, että homous on se ahjo, jonka Herra on sallinut Patrickille? Jokaisella lienee oma 'ahjonsa', pistin lihassa. Tästä syystä joudumme koko ajan turvaamaan Jeesukseen, emmekä omaan voimaamme. Molla

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parasko edessäpäin?

Elämän välipysäkillä

Pääsiäisen lahja