Erämaan tuoksu

Viimeksi kirjoitin erämaasta. Sen jälkeen vietin enemmän aikaa hiljaisuudessa, levossa. Hiljaa sisimpääni alkoi muodostua sanat. "Kuka tuolta tulee, rakkaaseensa nojaten?" (KV 8:5) 
Vain nojaamalla Häneen voin mennä eteenpäin. Oi, kunpa olisin havahtunut isteriittoisuuteeni jo aiemmin! Muistan hyvin, kuinka eräs ystävä romahdukseni yhteydessä kysyi minulta, mitä oikein oli tapahtunut. "Sinähän sanoit, että olet täysin kuollut itsellesi"! Niin, silläkin menin kehuskelemaan, että tässä nyt olisi teille sellainen joka on täysin kuollut. Vaan eipä kuolleet puhu, eikä itselleen kuollut kuolemallaan kehuskele. Niin kiinni olin kuitenkin omissa teoissani, etten Rakkaaseeni nojannut.
Erämaatekstien lukemisen yhteydessä tulin toisen lauseen äärelle, joka herätti jotan sisimmässäni. Olinhan saarnannutkin siitä useamman kerran!

Mikä tuolla tulee erämaasta kuin savupatsaat, tuoksuten mirhalta ja suitsukkeelta, kaikkinaisilta kauppiaan hajujauheilta? (KV 3:6)"
Aiemmin tästä saarnatessani olen vain ohimennen maininnut tuoksut, ja keskittynyt siihen että me tulemme erämaasta kuin savutpatsaat. Ja miten savupatsaat nousevat? Ylöspäin! Ja tottahan se on, sellaistakin Jumalan työ on. Ylös, ei alas. Mutta nyt huomioni kiinnittyi tuoksuihin. Mistä niissä oikein on kysymys?
Tuoksut ovatkin varsin mielenkiintoinen asia. Hajuaistin yhteys aivoihin on nopea, ja jokin aistimus syntyy jo ennen kuin tietoisuus siitä herää. Neurotieteen ja aivokuvantamisen havainnot ovat tuoneet paljon ymmärystä tähän myös siitä näkökulmasta, miten tuoksuja voi hyödyntää terapiassa. Itse olen huomannut tämän monta kertaa: jokin tuoksu tulvahtaa esiin, ja ennen kuin ehdin miettiä mistä sen tunnen, olen jo lapsuuden maisemissa, mummon takapihalla jossa kasvoi paljon siankärsämöä. Kun tunne ja tuoksu yhdistyvät syntyy vahvaa tunnemuisto, jonka aktivoiminen voi vaikka viedä henkilön mielessään "turvapaikkaan".

Raamattua lukiessa olen saanut tutustua maailmanaikaan, jolloin tuoksuilla oli tärkeä merkitys. Paavalin aikoihin Välimeren kulttuurissa arkielämä oli täynnä vahvoja tuoksuja, ja ne kaikki viestittivät jotain: hyvää ruokaa, terveyttä, jumalallisuutta (temppelien tuoksut), tai vastaavasti pilaantumista ja sairastumista. Pohjimmiltaan elämää ja kuolemaa. Kuvittelen joksus itseni niihin maisemiin, ja voin melkein tuntea tuoksut: Välimeren suolainen tuoksu aamun kosteassa ilmassa. Kalastajien veneiltä leijuu voimakkaampia hajuja, basaarikujilla ilman valtaa hedelmien ja mausteiden tuoksut. Lähempänä temppeliä suitsukkeen tuoksut.

Kun tähän kuvaan tuodaan ajatus Paavalista, joka saarnaa kuoleman hajusta joka tuo kuoleman, ja elämän tuoksusta joka tuo elämän, saavat sanat syvemmän merkityksen. Perinne on pitkä: Patriarkka Iisak siunasi Jaakobin sanoilla "Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut". Tässä valossa ajatukset karkaavat jo Betlehemiin ja idän viisaisiin, jotka tuovat vastasyntyneelle Kuninkaalle mirhaa ja suitsuketta.

Viime vuosina minulla on ollut kiire. Niin kiire, että tuoksujen miettiminen ei ole vaikuttanut arvokkaalta. Onneksi nyt voin pysähtyä, ja pukea näitä ajatuksia sanoiksi. Mitä on taivaan tuoksu? Ehkä jotain siitä, mitä yllä kerroin. Sitä tuoksua jokainen taivaan kansalainen on kutsuttu levittämään. Olen ajatellut sen olevan hedelmäinen tuoksu, Hengen hedelmien tuoksu. Mutta on se muutakin. Jotenkin se näyttää liittyvän erämaahan. Olen huomannut, että ihmiset jotka ovat joutuneet vaikeisiin tilanteisiin, mutta varjelleet sydämensä ja välttyneet katkeruudelta, ovat muuttuneet noiden kokemustensa myötä. Yhtäkkiä he ovat alkaneet puhua armosta uudella tavalla. He ovat alkaneet huokua rauhaa, joka on kaikkien aistittavissa. He ovat läsnä ja ikäänkuin tuoksuvat toisenlaiselta. He välittävät jotain, mitä ei tarvitse eikä ehkä edes voi sanoittaa. He tuovat mukanaan jotain toisesta todellisuudesta, ikään kuin toiset pääsisivät osalliseksi heidän kärsimyksensä hedelmästä tuoksun kautta.

Mikä tuoksu minusta jää kun jätän huoneen - elämän, vai jonkun ihan muun? Onko aistittavissa jotain, mitä ei sanoin tarvitse tai edes voi kertoa? Peter Halldorf kiteyttää ajatuksen hyvin: "Evankeliumi vakuuttaa arominsa kautta, ei apologetiikan kautta". 

Toivottavasti joskus perääni jäisi muukin tuoksu kuin kultaisessa pullossa myyty Paco Rabannen 1 Million. Rukoilen että minä oman erämaavaellukseni aikana voisin oppia nojaamaan rakkaaseeni aivan uudella tavalla. Vaikka tämä paine välillä tuntuu sietämättömältä, niin toivon että tämän prosessin kautta voisi tulla esiin jotain kaunista ja hyvää. Jotain, joka voisi tuoksua edes vähän taivaalta. 

Kommentit

  1. Ensimmäinen ajatus tuoksustasi oli tämän tekstin jälkeen "ihana pippuri"! =)

    VastaaPoista
  2. Eräs tuttu ihminen harrastaa käden taitoa ja tapaa harrastuksensa parissa lähes päivittäin toista alan harrastajaa. Tuo toinen harrastaa myös joogaa metodilla ja filosofialla, joka tähtää "itselle kuolemiseen" (niin kuin kai viiime kädessä lähes kaikki eettiset filosofiat ja uskonnot tähtäävät). Joogaa harrastava vakuuttaa saavansa joogasta elämäänsä todella paljon - niin paljon, ettei voisi kuvitellakaan luopuvansa siitä. Päivittäin hän meditoi useita tunteja. En epäile lainkaan, etteikö meditoinnista ole tuolle ihmiselle hyötyä; jos tekee fyysisiä harjoitteita useita tunteja päivässä, sen huomaa ennen pitkää kropassaan, ja vastaava määrä meditaatiota (joka, btw, lienee samalla fyysinen harjoitus) tekee taatusti hyvää psyykelle. Yhtä asiaa tuo ihminen ei ole kuitenkaan vuosien meditoimisella saavuttanut: itselle kuolemista eli "valaistumista". Hän uskoo vakaasti, että kyseisessä perinteessä on vuosisatojen varrella ollut muutamia, jotka ovat päässeet pysyvästi "itselle kuolemisen" tilaan, ja heidän esimerkkiään noudattaen hän pyrkii samaan. Vielä ei ole tärpännyt.

    Minusta tuntuu, että "kristillisyydessä", jossa ei nähdä vanhan ihmisemme eli oman itsemme jo tapahtunutta kertakaikkista, täydellistä ja peruuttamatonta kuolemaa, eletään samassa "todellisuudessa" kuin se, missä tuo joogan harrastaja elää. Uskotaan vakaasti, että kristinuskon historiassa on ollut ainakin yksi ellei useampia "valaistuneita" (Jeesus tietenkin ja ehkä Paavali ja muutama muu) ja että heidän viitoittamaansa tietä käyden jotkut harvat voivat ehkä saavuttaa saman. Jeesukselta ja Paavalilta saa asiaan hyviä vinkkejä, ja mitä tunnollisemmin, ahkerammin, kokonaisvaltaisemmin ja ennen kaikkea kestävämmin noita vinkkejä noudattaa, saattaa jonakin päivänä saavuttaa saman tai ainakin samankaltaisen olotilan - ehkä. Kristityn elämä on ennen kaikkea hapuilua tuota olotilaa kohti ja sen kaipuuta. Jeesus toki kuoli ristillä vuoksemme, mutta ei hän sitä niin konkreettisesti tehnyt, että hän olisi tämän itselle kuolemis -asian kyennyt viemään päätökseen, joten pinnistelkäämme tuota todellisuutta kohti, koska antoihan Jeesus kuitenkin meille esimerkin, jota kohti hapuilla; onhan hän meidän Ykkösgurumme. Onneksi hän sentään kuoli edes syntiemme vuoksi, koska tätä meidän minäämme, tätä meidän kirotun himokasta ja itsekeskeistä ITSEämme, jolle meidän tulisi kyetä kuolemaan, hän ei kyennyt viemään omassa ruumiissaan ristille ja lakkauttamaan. Kyllähän Paavali toisaalta muuta väittää (että Jeesus muka sen teki ja vieläpä kerta kaikkiaan), mutta koska tästä ei ole juuri minkäänlaisia merkkejä näkyvissä meidän elämässämme ja olemuksessamme, Paavali puhuu vamaankin asiasta jotenkin symbolisesti ja ainostaan "asemaamme" viitaten, ja meidän tehtävämme on "uskon avulla" konkretisoida se, mistä Päägurumme Jeesus ja kakkosguru Paavali hieman eteerisesti puhuivat. Kyllä tämä ennen pitkää tästä, kunhan vain tsemppaamme itseämme ja toisiamme, siskot ja veljet! Ehkä sitten jonakin päivänä tuoksummekin hieman paranee, toivotaan niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meditaatio ilman mantroja ja toistoja. Meditaatio: vain hiljaisuutta, katsoen sisäisten ajatusten virtaa.
      Paljon on, Raamatun jälkeen, kirjoitettua tekstiä. Ne kaikki kumoavat toisensa: siten jäljelle ei jää mitään.
      Puheita ja saarnoja pidetään. Ne kaikki ovat samaa toistavia: sävellajit vaihtelevat.
      Mitäpä esittää todisteluja: kaikki on jo Todettu.
      Hengellisen Elämänalueen Elämänsisältö: kait edellinen G:n sisältökenttä. En pysty kumoamaan siitäkään mitään.
      Tämäkin on selvää: Erämaan tuoksu. Käsittääkseni Hän elää sen keskellä, sisällä. Ja kaikesta, luontaisesti syntyy uutta.

      Poista
  3. Facebookissa muuan amerikkalainen kristitty päivitti juuri seuraavan tekstin seinälleen: "Experience > theory". Kyseinen kaveri on sen verran välkky, että ajattelin hänen harjoittavan itseironiaa; hänhän esittää tuossa teoreeman, jossa hän halveksii teoretisointia. Mutta noin kuitenkin moni kristitty ajattelee: "Koska minun KOKEMUKSENI on tällainen kuin se on, se kumoaa kaiken sellaisen 'teoreettisen' olemattomiin, mikä ei ole minun kokemukseni kanssa linjassa." Kuvittelemme, että meillä voi olla jokin absoluuttisen totuudellinen, "paljas", välitön kokemus itsestämme, itseämme koskien. Kuvittelemme kokevamme itsemme jotenkin absoluuttisen läpinäkyvän ja -kuultavan TODESTI. (Etenkin ja AINA silloin, kun on kyse heikkouksistamme, synneistämme ja syntisyydestämme.) Mistäköhän tällainen horjumaton luottamus minä-kokemuksen objektiivisuuteen oikein on tullut? Se kun ei ole todellisuudessa objektiivinen lainkaan vaan subjektiivinen. Joka tapauksessa Jeesuksessa Kristuksessa "teoria" eli Logos tuli lihaksi eli ihmiskunnan historian ainoan totuudellisen ihmisen kokemukseksi, ja tuon ihmisen KOKEMUS oli se, että Hän vei meidät mukananaan ristille, kuoli meidän kuolemamme ja heräsi henkiin meidän uutena elämänämme ja minuutenamme. Tuo on Hänen teeskentelemätön ja aito kokemuksensa. Ja objektiivisen näkökulman tuolle kokemukselle antaa Isä, jonka oikealle puolelle Jeesus täydellisen sovituksen suorittaneena sai luvan istua. Jos Jeesuksen subjektiivinen kokemus oli ja on edelleen se, että hän kuoletti itsessään meidän vanhan ihmisemme "kerta kaikkiaan" ja herätti meidät itsessään henkiin, ja jos hän sai tälle subjektiiviselle kkokemukselleen objektiivisen vahvistuksen Isältä, voisimmeko me ihan pikku hetkeksi hellittää siitä sinänsä ihanan katkeransuloisesta subjektiiivisesta kokemuksestamme, jonka mukaan me olemme "rikkinäisiä, vajavaisia, syntisiä, heikkoja ja emme-missään-nimessä-kuolleita-itsellemme"? Voisimmeko jopa uskaltaa ajatella, että Jeesuksen subjektiivisen kokemuksen valossa minun subjektiivisen "kokemukseni" saa jäädä omaan arvoonsa? Että jos kerran Jeesus sisällytti ja YHDISTI minut ristillä ITSEENSÄ, silloin Hänen subjektiivinen kokemuksensa ratkaisee kysymyksen minun olemuksestani eikä suinkaaan minun häilyvä subjektiivinen kokemukseni, joka sanoo tiistaina täätä ja torstaina tuota? Voisinko kenties antaa Jeeesuksen olla myös minun minä-kokemukseni Herra (koska Hän on sen odellinen kokija)? Nimittäin jos Hän ei saa olla minun minä-kokemukseni Herra, kuinka hän voi olla Herra missään muussakaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetkenä, jolloin uskova näkee itsensä ristillä Jeesukseen peruuttamattomasti yhdistetyksi, lakkautetuksi ja Jeesuksen ylösnousemuksessa henkiin heränneeksi, hän tajuaa, että Jeesus Kristus muodostaa hänen (ydin)minuutensa ja elämänsä. Tuolla samalla hetkellä (tai pienellä viiveellä) hän automaattisesti suo Kristukselle minä-kokemuksensa tulkinnan Herrauden, koska se nyt vain seuraa edellä sanotusta loogisella Logos-välttämättömyydellä.
      Kristus kun muodostaa meidän minuutemme samalla tavoin kuin vaikkapa Maan vetovoima muodostaa meidän "ponnistusvoimamme". Kristitty, joka mieltää itsensä Kristuksesta erilliseksi, on kuin lentopalloilija, joka sanoo Newtonia ja Einsteinia siteeraavalle fyysikolle: "Älä tule puhumaan minulle tuommoista potaskaa! Kun minä ponnistan verkolla, minä en NÄE enkä KOE mitään noista jonninjoutavista symboleista, joista sinä puhut!" Kristitty, joka kuvittelee itsensä Kristuksesta erilliseksi, pistemäiseksi "minäksi", on ja elää tällaisessa ymmärtämättömyytensä synnyttämässä ja ylläpitämässä solipsismissa. Ja kaiken aikaa hän perustelee näkökantansa KOKEMUKSELLAAN, joka on hänelle se Vihoviimeinen Totuus - paljon, paljon enemmän ja aidompi asia kuin kaiken maailman "höpsöteoriat" jostakin ykseydestä - ("sehän on buddhalaisuutta tuo tuommoinen").
      Ja koska kristitty on julistautunut pyhän ja kaikkivaltiaan Kokemuksensa nojalla Kristuksesta erilliseksi ja erilaiseksi, silloin on toki selvää, että tuon erillis-Kristuksen tulee auttaa häntä, Kristuksesta-erillistä-minää, tästä pulasta, jotta hänestä voisi tulla "enemmän Kristuksen kaltainen" ja hän voisi olla "lähempänä Kristusta" jne. Ja kaiken tuon toki allekirjoittaa jatkossakin... hänen kokemuksensa, joka oli ja on Kaikkivaltias ja Vanhurskas Tuomari.
      Näin kristitty on onnistunut muodostamaan dilemman, jota edes Kaikkivaltias Jumala ei kykene korjaamaan, koska Jumala ei kykene lähtemään mukaan valheeseen.

      Poista
    2. Korostettakoon, että minuutensa ja minä-kokemuksensa (tulkinnan) Herrauden luovuttaminen Herralle Jeesukselle Kristukselle (sen seurauksena, että uskova toteaa minuutensa muodostuvan jäännöksettömästi Hänestä) merkitsee samalla sen tajuamista, että ilmaus "Jeesuksen Kristuksen todeksi eläminen" on yhtä mieletön kuin "etu- ja sukunimensä/pituutensa/painonsa/hiustensa värin todeksi eläminen". Todellisuutta kun ei voi "elää todeksi", ainoastaan teorian voi. Joka pyrkii elämään "Jeesuksen todeksi elämässään", on sitä ennen muuttanut Hänet mielessään teoriaksi, tehnyt Hänestä mielikuvitusolennon. Tämän voi tehdä esim. siten, että kuvittelee itsensä jostakin kohtaa tai kokonaan Jeesuksesta Kristuksesta erilliseksi. Ja tämän voi puolestaan tehdä siten, että "kokee" itsensä jostakin kohtaa tai kokonaaan Jeesuksesta Kristuksesta erilliseksi - ja ottaa "kokemuksensa" todesta. Ja tällaisen äärisubjektiivisen "Jeesuksesta-erillis-kokemuksensa" ottaa todesta, jollei näe, että se tapahtuu Jeesuksen Kristuksen minä-kokemuksen sisällä ja on siksi vaaraton ja kangastuksenomainen. Se on äärisubjektiivisuudessaan yhtä kangastuksenomainen eli totuuspohjainen kuin törpön lentopalloilijan kuvitelma, että hänen ponnistusvoimallaan ei ole mitään tekemistä Maan vetovoiman kanssa.

      Poista
    3. Kuinka on sitten mahdollista, että me voimme ymmärtää ja kokea nämä asiat niin hassusti päin prinkkalaa? Kuinka elämämme voi ylipäätään olla niin tragikoomista? Siten, että Jeesus Kristus on ottanut meissä "orjan muodon" - tullut meissä absoluuttisen heikkouden keskelle. Ja heikkous ei ole mitään heikkoutta, jollei se ole myös ymmärryksen heikkoutta.

      Poista
    4. G:n 4 kenttää. Mitä enemmän tuota luen, sitä käsitteellisemmäksi se minulle muodostuu.
      Kehittääkö tämä tätä blogin sisältöä?
      Käsityskykymme ei taida ymmärtää, sitä (kokonaisuutta) mitä tällä Telluksellamme todellisuudessa On.
      Yksi on selviö nytkin. Edessäni olevat koivut liikkuvat tuulen voimasta.

      Poista
  4. Vain vapautuneena sidonnaisuuksista voi kulkea yhdessä Rakkaan ja Tuoksujen kanssa. Kirjoitetun Sanan puhtaudessa voi Rakkaudessa katsoa lapsensa askelkulkua. Kirjoitetun Sanan ydin on, Kaiken itsessä olemassa oleva Puhdas ajatus.
    Ulostulevien (itsestä tulevien (fyysisen kehon eritteet)) tuoksujen hyväksyminen ympäröivien tuoksujen kanssa: onko tuoksut sulautuneet saman puoleiseen fyysisen kehon tuoksuihin: kävelevä lapsi Uskon kentän alueella.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Mietitäänpä tuoksuja saman puoleiseen fyysiseen yhtymiseen. Mitä tuumaa Hän, joka katsoo Sinua. Vaikka kävelet (olet) erämaassa Katsoja näkee Sinut.




    VastaaPoista
  7. Olipa mielenkiintoisia ja syvällisiä ajatuksia. Kyllä mäkin ajattelen, että tärkeämpää kuin sanat ja se, mitä tekee on muovautua semmoseksi ihmiseksi, jonka läheisyydessä on rauha ja rakkaus. Jeesuksen täyty olla olemukseltaan kovin puoleensavetävä, kun hänen tykö uskalsi tulla nekin, joita uskonnolliset auktoriteetit piti huonoina ihmisinä ja pahoina syntisinä. Ei kai he olis menny semmosen ihmisen luo, jonka olemuksessa ja katseessa oli halveksunta ja tuomio.

    Mietin, että mitä enempi tulee tuntemaan Jeesusta ja Isän rakkautta, niin voiko Jumalan rakkaus alkaa välittyä omankin katseen, olemuksen, äänen kautta...? Silloin voisi ehkä kohdata semmosiakin ihmisiä, jotka häpeää itseään eikä uskalla tulla rakkauteen. Se olis hurjan suuri asia.

    Se vaan harmittaa, että tuntuu et se tie nöyryyteen ja armollisuuteen käy niin usein kivun ja vaikeuksien kautta. Kai nyt jokainen haluais tulla viisaammaks, armollisemmaks ja rakkaudellisemmaks. Mut en mä ainakaan haluais kärsiä enempää! Haluisin elää semmosta kivaa ja helppoa elämää. En tiedä sitten, muuttuuks se näkökulma vaikeuksiin ja kärsimykseen tämän matkan aikana. Vaikeina aikoina käy ilmi, mitä sydämessä on ja mihin loppuviimeksi turvaa. Huomaan kyllä, että kärsimyksen pelko vähenee mitä enempi luottamussuhde Jumalan kanssa lujittuu. Sitten tietää, ettei ikinä voi jäädä yksin ja rakkauden ulkopuolelle, tapahtui mitä tahansa. Ja niinhän se on, että tässä maailmassa melkein mitä tahansa voi tapahtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kyllä lopen kyllästynyt näihin "Voi kunpa minusta tulisi enemmän Jeesuksen kaltainen/Kunpa minusta välittyisi enemmän Jumalan rakkaus" -ajatelmiin. Sanon nyt varmaan neljännentoista kerran: tuollainen ajattelu on täysin vierasta Paavalille. Paavalin mukaan me olemme täydellisiä Kristuksessa, ja hän ihan tosiaan tarkoittaa, mitä sanoo. Minä en oikein käsitä, kuinka joku, joka on jo Kristus-ykseytensä perusteella täydellinen, haluaa TULLA enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Kuinka sellainen on mahdollista? Tuollainen ajatus edellyttää joka a) sitä, ettei usko olevansa täydellinen Kristuksessa eli ei usko Kristuksen täytettyyn ristintyöhön tai b) on luonut Kristus-ykseydestään huolimatta mielikujvituksessaan jonkin ylimääräisen kiiltokuva-Jeesus-hahmon, jonka kaltaiseksi haluaa sitten tulla. Mutta siinä taas ei ole mitään järkeä. Se on yhtä typerää kuin se, että viiiniköynnöksen oksa haaveilisi tulevansa enemmän mielikuvituksessaan luomansa viiniköynnöksen oksan kaltaiseksi tai ihmisen sormi haaveilisi tulevansa enemmän mielikuvituksessaan luomansa ihmisen sormen kaltaiseksi.
      Tätä "Jeesuksen kaltaiseksi tulemisen" mielipuolista (ja anti-paavalilaista) haaveilua voi kritisoida toisestakin näkövinkkelistä. Ensinnäkin se on umpifarisealaista, koska se täyttää Paavalin farisealaisuuden keskeisen kriteerin: "He vertailevat itseään omaan itseensä." Paavali sanoi, ettei hän tuomitse edes itseään. Toinen kritikki voisi kuulua seuraavasti, vaikka se edellyttääkin mielettämyyttä (eli sitä, että kuvittelee kyseisen mielettömän "ongelman" oleva mielekäs) : Onko olemassa itsekeskeisempää haavetta kuin haave "Kristuksen kaltaiseksi tulemisesta"? Voiko sellaisesta muka haaveilla haaveilematta samalla siitä, että toiset sitten aikanaaan näkisivät tämän ihmeellisen Kristuksen kaltaisuuteni? Ja miksi minun tulisi haaveilla sitä ITSELLENI? Miksi en haaveile sitä toisille, vaikka kaikille tuttavilleni ja puolitutuilleni ja vihamiehilleni? Miksi haaveilen ITSELLENI tällaista "hengellistä lottovoitoa"? Eikö olisi parempi, että satakaksikymmentä tuttuani ja puolituttuani saisivat tämän lottovoiton ja "tulisivat Kristuksen kaltaiseksi" ja välittäisivät sitten tuota ihmeellistä Kristus-siunausta ihmisten elämään? Mikä ihmeen etuoikeus MINULLA tulisi olla saada tulla Hänen kaltaisekseen, jos kerran pääasia on SIUNAUKSEN VÄLITTYMINEN eikä suinkaan se, KENEN kautta se välittyy? MInusta tuommoisessa haaveilussa on jotakin samanlaista kieroa epärehellisyyttä ja pinnallisuutta kuin ajatuksessa: "Jumala-rakas. Anna minulle viiden miljoonan lottovoitto. Kyllä minä siitä sitten annan ison viipaleen lähimmäisilleni." Miksi ihmeessä sitä lottovoittoa pitää ITSELLEEN pyytää, jos kerran pääasia ja Ainut Pääsia on se, että köyhät saisivat avuun?
      Käärme huiputti ihmistä paratiisissa sanomalla: Te TULETTE niin kuin Jumala..." Se oli valhe; ihminen OLI niin kuin Jumala - ihminen oli tismalleen sellainen kuin Jumaala halusi hänen olevan. Nyt kun Jeesus Kristus on ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan TEHNYT meistä tismalleen sellaisia kuin Hän meidän haluaa olevan, niin johan alkaa kuulua sieltä täältä: "Min haluaisin nin kovasti TULLA Jumalan kaltaiseksi." Kuulostaako tutulta?...

      Poista
    2. Jos ja kun minä raitistuneena alkoholistina haluan auttaa viinan kirojen kanssa kamppailevaa, joka taatusti lukeutuu "semmoisiin ihmisiin, jotka häpeää itseään eikä uskalla tulla rakkauteen", minä en tarvitse siihen mikrogrammaakaan sellaisen kiiltokuva-Jeesuksen kaltaisuutta tai rakkautta, joista kymmenissä saarnoissa ja kirjoituksissa tässsäkin maassa puhutaan. Minun ei tarvitse olla lainkaan "Jeesuksen kaltainen". Minun tarvitsee olla tuon kärsivän ihmisen kaltainen, jotta hän tajuaa, että ymmärrän, miltä hänestä tuntuu.

      Poista
    3. Tarve ja haave "kuolla itselleen" ja TULLA Jeesuksen kaltaiseksi on ANTIevankeliumia. Evankeliumin perusajatus on se, että Jeesus tuli JO meidän kaltaiseksemme ja sitoi kohtalomme ja olemuksemme "kerta kaikkiaan" itseensä ristillä, haudassa ja ylösnousemuksessa. Sana tuli JO lihaksi ja sisällytti ihmiskunnan itseensä ristillä ja istuu nyt Isän oikealle puolella täydellisen sovituksen suorittaneena. Jumala on jo tehnyt meistä täydellisesti paitsi Kristuksen, myös toistemme kaltaisia. Kaikki erottavat väliseinät on jo murrettu. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei vapaata eikä orjaa, ei miestä eikä naista (ja jotkut, jotka eivät ole niitä kanootin terävimpiä penaaleja, jaksavat pohtia ihmisen seksuaalista suuntautumista, kun Kristuksessa ei edes ihmisen sukupuolella ole merkitystä). Miksi käärme haluaa meidän epäilevän Kristuksen kaltaisuuttamme? Siksi, että kun me sen kyseenalaistamme, "lapsi menee pesuveren mukana". Jos me emme ole täydellisesti Kristuksen kaltaisia, emmehän me silloin toki ole toistemmekaan kaltaisia. Jos mielessämme syntyy railo itsemme ja Kristuksen välille, se syntyy välittömästi myös kaikkialle muuallekin (koska Kristuksessa kaikki pysyy koossa) . Elämästä muodostuu oitis "henkilökohtainen projekti" (vaikka kaanaankielisesti ehkä muuta väitetäänkin), koska Kristus ei olekaan enää aidosti ontologinen Yhteytemme ja Ykseytemme nyt, kun käärme on saanut ujutettua Kristuksen kaltaiseksi TULEMIS-ajatuksen päähämme.

      Poista
  8. Ajattelet syvällisiä, Graceland. Kirjoitit siitä, että olemme Jeesuksessa ja täydellisesti yhtä hänen kanssaan. Näinhän se on. Tämän totuuden ja lapsen identiteetin juurtuminen sydämeen vie kuitenkin yleensä aikaa. Olemmehan lapsesta saakka eläneet maailmassa, jossa olemme saaneet monin eri tavoin kokea rakkauden olevan ehdollista. Maailma ympärillä huutaa sitä, että ihminen on sitä, mitä hän tekee, suorittaa, ansaitsee jne.

    Mitä enempi totuus saa sijaa, sitä vapaammiksi tulemme olemaan keitä olemme, siis Jumalan lapsia. Lapset on luonnostaan Isänsä kaltaisia. Ei semmoiseksi tarvitse muuttua. On vain se, kuka on. Ajattelen näin: kun meille hiljalleen kirkastuu totuus siitä, kuinka rakastettuja olemme, se saa väistämättä aikaan muutosta teoissa ja toiminnassa, asenteissa, olemuksessa, suhtautumisessa ihmisiin, sanoissa ja moninaisissa muissa asioissa. Pikku hiljaa.

    Mitä enempi minulle valkenee, että suuri Jumala on ihan oikeasti minun Isäni, kuinka voisin enää pelätä ihmisiä? Se pelko menettää väistämättä otteensa mitä enempi totuus saa minussa sijaa. Kun alan nähdä, kuinka yltäkylläinen elämä minulla on Isäni lapsena, miten kateus voisi pitkällä tähtäimellä pysyä minussa?

    Siksi ajattelen, että ei oo mitään mieltä keskittyä kovin paljon katsomaan omia puutteitaan ja vikojaan. Kyllä minulla on paljon katkeruutta ja vihaa, paljon häpeää ja pelkoa ja erilaisia ongelmia ja sidoksia. Mutta se lapseuden henki on niinku pienestä siemenestä kasvava puu, joka lähtee sydämestä kasvamaan ja hiljalleen valtaa sielun ja mielen. Katkeruuden elintila kapenee koko ajan, samoin epäuskon, vihamielisyyden, kateuden jne.

    Siitä iloitsen, ja kyllä sitä myös odotan ja ehkä vähän haikailenkin, mutta en haikaile turhaan! Paavali kirjoitti, että toivo ei petä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Hän kirjoitti myös: "Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä."

    VastaaPoista
  9. "Kun meille hiljalleen kirkastuu totuus siitä, kuinka rakastettuja olemme, se saa väistämättä aikaan muutosta teoissa ja toiminnassa, asenteissa, olemuksessa, suhtautumisessa ihmisiin, sanoissa ja moninaisissa muissa asioissa. Pikku hiljaa." Tuossa virkkeessä on nyt vain semmoinen trablee, että siinä Kristuksessa oleva Laura, joka ei enää elä, vaan jossa ja jona Kristus elää elämäänsä, kuvittelee vielä jossakin mielekkäässä mielessä elävänsä jollakin tavoin tai jostakin kohtaa Kristuksesta sillä tavoin "erillisenä" Laurana, että hänen on mielekästä pohtia "muuttumistaan" tai haaveilla siitä. Todellisuus on kuitenkin toinen. Meidät on olettamassasi yksilöllisyys/erillisyysmielessä lakkautettu; Toinen elää meitä. Me emme elä "suhteessa" Tuohon Toiseen , vään HäneSSÄ, YHTENÄ Hänen kanssaan. Suhde edellyttäisi KAHTA osapuolta, mutta Herraan yhtynyt on muuttunut YHDEKSI Hänen kanssaan. Viiniköynnös-metafora puhuu tästä ja samoin Paavalin käyttämä pää ja ruumis -metafora. Samoin Room. 6:2-11 ja Room. 8:3 ja Gal. 2:19-20, EF. 2:4,15, Kol. 2:10-13, 3:3-4 jne. Meidän olemuksemme ja olemassaolomme kumpuaa Hänestä ja on Häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeesus on siinäkin mielessä täydellinen Lunastaja ja Sovittaja, että hän on yhdistänyt meidät Itseensä YHDEKSI rikkomatta kuitenkaan meidän minuuttamme. Mutta erillisyyden hän kuoletti kyllä täydellisesti ristillä, sellaisen erillisyyden, jossa meidän muka tarvitsisi pohtia tai arvioida elämäämme jollakin MUUTOSTA mittaavalla mittarilla, millä hyvänsä mittarilla. Meidän elämämme kun nimenomaan EI ole jokin Kristuksesta erillään oleva (mitattava) asia tai ilmiö, vaan nimenomaan Kristus itse. Me olemme kätketyt Kristuksen kanssa Jumalaan, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.

      Poista
  10. Even as new born babies we share his perfection; no chiseling required, only nurturing! ❤️ 1 Kings 6:7
    -Francois Du Toit -

    VastaaPoista
  11. Ehkä suurin opillinen ongelma universalismissa on se, että raamattu hyvin selkeästi ilmoittaa, että ihmisen täytyy syntyä uudestaan Pyhästä Hengestä jotta voi päästä taivaaseen. Raamattu tekee selkeän eron ihmisten välillä, tässä asiassa. Eli usko on jotain jonka voi omistaa (Pyhä Henki) eikä mikään abstrakti käsite. Tämä tulee ilmi useissa kohtaa raamattua ja Jeesus itse puhuu siitä. Oikeastaan ainut mahdollisuus siis olisi, että ihminen voi vielä kuoleman jälkeen syntyä Hengestä... mutta tälle on taas vaikea löytää perusteita mistään ei edes Jeesuksen omista sanoista. Itse olen ennemminkin miettinyt helvetin luonnetta, koska en usko, että Jumala on sadisti. Kuitenkin olen varma siitä, että Jumala on oikeudenmukainen ja jokainen ymmärtää viimeisellä tuomiolla, että saa juuri sen minkä on ansainnutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raamattu ei mitään sellaista ilmoita vaan sinä. (BTW, mistä ihmeestä sinä olet keksinyt ilmauksen "päästä taivaaseen? Mistä Raamatusta?) Teet fariselaisen "me kyllä olemme uudestisyntyneitä, mutta ette te" -opin parista raamatunjakeesta, joita luet dogmaattisten silmälasiesi läpi. Jeesus totesi: "Kun minut korotetaan maasta, minä vedän KAIKKI luokseni." Kysymys: Menikö Jeesus haudassa jotenkin kahtia siten, että Hänestä irtosi osa ihmiskuntaa pois? Ylösnousemuksen jälkeen Pietarin kirjoitti: "Joka on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen KUOLLEISTANOUSEMISEN kautta." Kysymys: Tulitko sinä uskoon samalla hetkellä, kun Jeesus nousi kuolleista? Kun saat vastattua noihin kahteen kysymykseen 1) Meni ja 2) Tulin, niin usko sitten toki ihmeessä "uudestisyntymisoppiisi"

      John 3:1 Now amongst them there was a man who was a prominent leader among the Jews, a Pharisee named Nicodemus.
      3:2 He came to see Jesus under the cover of the night and said to him, “Rabbi, it is 1clear for all of us to see that you 2come from God as a Teacher - the signs you perform are proof that God is 6with you! 3No one is 4able to do these signs you do 5if they are not in 6union with God. (The thoughts from the following 6 words are repeated in the answer Jesus gives Nicodemus: 1oidamen, from eido, to perceive, to see; to discern. 2eleluthas, from erchomai, to come from; 3oudeis, no one; 4dunamis, to be capable; able; to have the power to accomplish. 5ean me, unless; if not; 6meta, together with; to be included in; to be in union with.)
      3:3 Jesus answered him emphatically; no one would even be able to recognize anything as coming from God’s domain unless they are born from above to begin with! The very fact that it is possible to perceive that I am in union with God, as a man, reveals humanity’s genesis from above! (Notice from the previous verse how Jesus employs a play of words from the question of Nicodemus. Here Jesus uses the word anouthen meaning from above - see James 1:17, every good and perfect gift comes anouthen [from above]
      - MIRROR BIBLE -

      Suurin opilinen ongelma universalismissa on sinun kohdallasi sinun ymmärtämättömyytesi.

      Poista
    2. Suurin ongelma kalvinismissa ja arminiolaisuudessa on se, että niissä Aadamin lankeemus on paljon, paljon suurempi ja voimallisempi tapahtuma ihmiskunnan kannalta kuin Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus. Nuo kaksi oppia voisi niputtaa yhteen sanalla "antipaavalilainen". Hiukan jyrkempi, mutta ehkä yhtä tarkka ilmaus olisi "Jeesuksen Kristuksen ristintyötä halveksiva".

      Poista
  12. Paavali ei patistanut ihmisiä muistelemaan Jeesuksen saarnoja vaan tajuamaan sen, keitä he olivat ylösnousseessa Kristuksessa. Toukkavaiheen muisteleminen ei ole perhosen kannalta kovin rakentavaa. Paavali kun ei tuntenut vuorisaarnaa saarnaavaa Kristusta vaan ainoastaan ristiinnaulitun Kristuksen. Jeesus itse ratkaisi ihmiskunnan ongelman - uudestisyntymisen tarpeen - kokonaan ja täydellisesti ristillä. Miksi Hän näin toimi? Koska Aadamin lankeemuksesta huolimatta ihmiskunta ei ollut muuttunut Jumalan silmissä iljettäväksi ja kuvottavan pahaksi. Kadonnutta rahaa ei ei etsitä siksi, että se kadotessaan olisi muuttunut jotenkin vastenmieliseksi "epärahaksi" eikä kadonnutta lammasta siksi, että se olisi muuttunut nilkkimäiseksi käärmeeksi. Ihmiskunta oli EKSYKSISSÄ - mieleltään Jumalasta vieraantunut. SITÄ on kadoksissa olo. Jeesus tuli MEIKSI ja MEINÄ Hän meni ristille ja MEINÄ Hän kuoli pois kaikesta vieraantuneisuudesta ja syntisyydestä, ja MEINÄ Hän istuutui Isän oikealle puolelle täydellisen sovituksen suorittaneena. Uskolla tätä todellisuutta ei siirrätetä itselle eli uskolla sitä ei osteta (Room. 4:4) - koko ajatuskin on täysin armon vastainen, sillä uskolla ei IKINÄ osteta yhtikäs mitään - vaan uskolla tähän todellisuuteen havahdutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Länsimainen kristillisyys on onnistunut tekemään uskosta armon ostamisen välineen, jolloin molemmat käsitteet ovat täydellisesti turmeltuneet. Ja tuon käsiteturmeluksen keskellä turha höpöttää uskosta "lahjana". Usko on havahtumista todellisuuteen, joka on ARMOA. (Siis se todellisuus JA se havahtuminen.) Uskolla ei luoda eikä osteta todellisuutta (eli Kristusta) eikä siirrätetä todellisuutta (eli Kristusta) itseen eikä itseä todellisuuteen (eli Kristukseen. Kaikki tuollainen on magiikkaa, josta UT:ssa varoitetaan, eikä se sillä pyhity, että tällaista "maagista uskoa" kutsutaan ah niin jumalisesti "lahjaksi".

      I suddenly felt a strong urge to read 2 Corinthians 5. I already knew verse 17 off by heart but my eyes were drawn to verse 16. It felt like I was reading it for the first time in my life! When I read the first line I started weeping as God began to open my understanding to what it was that caused Paul to say, “From now on therefore…” That morning became my personal, “From now on therefore” moment! “From now on therefore, I no longer know anyone after the flesh!”

      Wow, I mean Paul was so aware of people’s natural pedigrees; even his own prominent lineage dwarfed into insignificance when he realised that whoever he was by natural birth died when Jesus died. One has died for all can only mean that all have died!” I was totally overwhelmed with this thought and realised that this simple calculation was the only possible conclusion of the gospel according to God’s economy. No wonder then that Paul could encourage Titus to speak evil of no man, to avoid quarrelling and to show perfect courtesy towards all men; for we ourselves were once ignorant! Titus 3:2-5. The only difference is in what we know to be true about us! What is true in him is equally true in us! 1John2:7,8.

      This message has set the stage for New Testament ministry! When Jesus motivated his own ministry nothing could better illustrate his mission but the three parables of Luke 15. The stories of the lost sheep, coin and son clearly confirm original ownership and the fact that their lost condition did not cancel their original value! From there Paul’s urgency, “the love of Christ constrains me.” 2 Cor. 5:14.

      In the most dramatic fashion God persuades Peter to no longercall any man unholy or unclean! Acts 10:28. The Lamb of God has taken away the sin of the world! It is about time that the good news of great joy is proclaimed with bold clarity!

      Mankind is the property of God! Psalm 24:1.

      It is so important to ponder the Genesis of it all, where did we begin? How awesome to consider that he knew us before. Our brief history on this planet did not introduce us to him! We are his love dream…how easy it becomes then to understand the gospel and why our father paid a non negotiable price to redeem his own!… He bought the whole field because of the treasure it holds! Jer 1:5, 2 Cor 4:7

      - Francois Du Toit -

      Poista
    2. Hauskaa muuten, kuinka evankelikaalis-arminiolais/reformoitu logiikka pelaa uskon kohdalla. "Usko on jotain jonka voi omistaa (Pyhä Henki) eikä mikään abstrakti käsite." Evankelikaalisen uskovaisen mielestä usko ilmeisestikin menettää sisältönsä, merkityksensä ja "voimansa" eli muuttuu abstraktiksi, jos koko ihmiskunta pelastuu Kristuksen ristintyön ansiosta; usko käy turhaksi. Katsotaanpa, kuinka asianlaita on universalistisessa katsannossa. Sovitettu ihmiskunta on kuin Suomi ja Suomen kansalaiset vuoden 1917 joulukuun 6. päivästä eteenpäin; Suomi julistautui tuolla päivämäärällä itsenäiseksi eli Venäjän vallan alta vapautuneeksi ja sitä Suomi tuosta päivämäärästä lähtien myös oli. Nyt kun tätä ilosanomaa uudesta objektiivisesta todellisuudesta lähdettiin levittämään sisä-Suomen kyliin tsaarin vallan alla eläneille ihmisille, kyseisen sanoman "uskossa vastaanottaminen" EI suinkaan ollut jotenkin "abstrakti" asia sen vuoksi, että KAIKKI SUOMALAISET olivat päässet tsaarin vallan alta, vaan nimenomaan KONKREETTINEN tuosta samasta syystä. Sanoman "universalistinen" luonne nimenomaan teki siihen uskomisesta KONKREETTISEN, VOIMALLISEN & ELÄVÄN TODELLISUUDEN (nimenomaan siksi, kun usko kohdistui jo olemassa olevaan objektiiviseen todellisuuteen). Mutta mitäköhän sisäsuomalaiset kyläläiset olisivat ajatelleet, jos "sanoman" tuojat olisivat julistaneet: "Suomi on julistautunut itsenäiseksi. Jokainen, joka uskoo päässeensä tsaarin vallan alta, sen alta myös pääsee, mutta jokainen, joka ei siihen usko, ei pääse. Tsaarin valta on ja pysyy hänen yllään." Kyläläiset olisivat varmaan tokaisseet: "Sinä voit tuollaisen taikauskon tunkea ahteriisi. Ollaanko myö itsenäisiä vai ei? Jos myö ollaan, myö ollaan, ja jos ei olla, myö ei olla, siinä ei uskomiset auta yhtikäs mittään." Mutta länsimainen kristillisyys on tehnyt uskomisesta tällasta hokkuspokkus-uskoa, ja vielä kehtaa kehua sitä "eläväksi ja voimalliseksi".

      Poista
    3. "God was in Christ, reconciling the WHOLE WORLD to Himself, not counting men's sins against them." - Either this is blasphemy or ultimate reality.

      "In God WE live, move and have our being" - Many say this only applies to some in a particular setting.

      "There is one Lord, one faith, one baptism, one God and Father OF ALL,
      who is over all, IN all, and living through all." - There are reasons people find to limit God as Father of only a select few.

      "Yes, Adam’s one sin brings condemnation for EVERYONE, but Christ’s one act of righteousness brings a right relationship with God and new life for EVERYONE." - Most would argue FOR the universality of Adam when he fell, but AGAINST the universality of Christ when He succeeded.

      - Mo Thomas -

      Poista
    4. "If I ascend up into heaven, thou art there: if I make my bed in hell, behold, thou art there." KJV

      Pretty good news I'd say. It's complex, but, no matter which of the many words that English bibles translate as hell, God is there. You can die and go to the place of the dead, sheol, hades, or, you can take a plane to Israel and visit Gehenna, which is a valley outside Jerusalem that Jesus referred to and we translated "hell". If I go to Gehenna to visit, I don't think that God will leap out of me and exclaim, "Whoa, you are going into hell so I will wait here on this hiking trail till you get back".

      If I make my bed in sheol/hades/hell, God is with me = religion is out of a job.

      - WF-

      Poista
    5. Evankelikaalinen sekoboltsi-Jeesus vaatii meitä antamaan anteeksi vihollisillemme, mutta hän itse tulee aikanaan käristämään vihollisiaan (jotka ovat siis evankelikaalisessa katsannossa ihmisiä, EIVÄT ihmisen mieltä, sielua, henkeä ja ruumista piinaavia voimia, ajatuksia, asenteita, ymmärtämättömyyksiä, harhakuvitelmia ja väärinkäsityksiä) Iankaikkisessa Grillissä nimeltä "Helvetti". Hän toisin sanoen meitä kehottaa johonkin sellaiseen, mihinä hän itse ei kykene ja mihin hänellä ei ole edes halua.

      "Can I hope that all are saved?"
      You better damn well hope that all are saved.
      For if you hope that some are not saved, you hope that some are not forgiven.
      Which means that you haven't forgiven.
      Unforgiveness is the unforgivable sin.
      So you are not forgiven, and the wrath of God remains on you.
      Does this mean that one who commits the unforgivable sin can't be forgiven?
      Yes . . . and No.
      It means that this person must return what's been stolen.
      They must return vengeance (ekdikesis in Greek, the task of bringing out righteousness). "'Vengeance is mine,' says the Lord."
      They must surrender judgment, for "all judgment has been given to the Son."
      Until you hope that all are saved, how could you possibly . . . be saved?
      - Peter Hiett -

      Missä kohtaa oppi on epäterve, siinä kohtaa ihmisen ajattelu on epätervettä. Pelastuminen on ihmisen tervehtymistä. Siltä osin kuin ihminen ajattelee evankelikaalisesti (eli arminiolaisittain tai reformoidusti), hän ei ole pelastunut eli tervehtynyt - hän on "kuoleman" (sairaan ajattelun) alaisuudessa. Risti, joka poisti maaailman synni, koska Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, tarjoaa tälle sairaudelle INSTANT-avun sille, joka tuon avun nielaisee. TÄTÄ on uudistuminen "mielen hengeltä", ei mitään sen monimutkaisempaa, askeettisempaa tai mystisempää.

      Poista
    6. Jos Hänessä, Hänen kauttaan ja Häneen on kaikki luotu, silloin Aadamin lankeemus tapahtui luomakunnassa, joka on luotu Jeesuksessa Kristuksessa, Jeesuksen Kristuksen kautta ja Jeesukseen Kristukseen. Ja samainen Jeesus Kristus, jossa, jonka kautta ja johon KAIKKI on luotu, kuoli tuon "langenneen" luomakunnan kuoleman ristillä ja heräsi jo henkiin Uuden Luomakunnan Päänä. Tämä tapahtui jo; se ei tapahdu joskus hamassa tulevaisuudessa, vaan se tapahtui JO. Usko on tämän näkemistä - sen, että tämä tapahtui jo KAIKILLE, ja siksi hyvä sanoma on sitä, mitä se väittää olevansa: Hyvä Sanoma.

      Poista
  13. What puzzles me about those which dismiss Universal Inclusion and support hell is that people like myself spend a lot of time explaining why we don't think that the verses that seem to suggest hell or annihilation mean that. Now you might not agree but we have tried to explain why.we conclude what we do.

    Yet no one seems to explain why they think the verses that seem to support Universal Inclusion don't.

    No one has explained why when Jesus said He is going to receive all things to himself, He isn't.

    Why when Jesus said He is going to drag all people to Himself, He won't.

    Why when Jesus said He came not to condemn the world but save it, some will still be condemned.

    Why Jesus is proclaimed as saviour of the whole world, He isn't.

    Why when John said Jesus would take away the sin of the world, people are still going to be judged for sin (even though the NT teaches God has no record of sin and isn't counting any sin against mankind)

    Why the verses in Paul that say all things will be reconciled back to God, if they won't be.

    Why the all in Adam that died won't be all made alive in Christ even though Paul says they will.

    Why the angel proclaimed at the birth of Jesus that it would be good news of great joy for all people, when it is neither good news or joy for millions.

    Why Paul said Jesus would present 'All things' but He will only present some things because some people will be annihilated or separated from God forever.

    Why the Bible says that God's and love endure forever, but it doesn't: it stops for millions of people when they die.

    Why every knee isn't going to bow and every tongue confess Jesus as Lord (both willingly the Greek means you can'y interpret it any other way), even though Paul says they will do,

    I often get accused of 'not believing the Bible'. My experience is that believers in Universal Salvation/inclusion believe far more of the Bible than believers in annihilation or hell!
    - Martin Fell -

    VastaaPoista
  14. Darkness does not erase the truth, it only hides from view that which already is, while light reveals.
    The moment of faith is like the effect of light dispelling darkness, effortlessly! - Francois Du Toit -

    VastaaPoista
  15. Kun Raamatusta tehdään Jumalan Erehtymätön Sana (jonka arvonimen ja määritelmän ansaitsee ainoastaan ja vain Jeesus Kristus), siitä tehdään Taikakirja. Kuvitellaan, että Raamatussa - meistä irrallaan, meidän ulkopuolellamme - on "kätkössä" siunauksia, jotka meidän on mahdollista siirtää erilaisin menetelmin (rukoilemalla, meditoimalla, oikein asennoitumalla, alistumalla, kuuliaisuudella, todeksi elämällä, hartaudella jne.) itseemme. Tämä on alkemiaan verrattavaa taikauskoa, ja jos tähän uskoo, niin taatusti tällaisia "siunauksia" myös kokee. Mutta ne ovat kangastuksia. Japanilaiset tutkijat sitoivat eräässä kokeessa opiskelijoiden silmille siteen silmille ja kertoivat näille, että heidän oikeaa käsivarttaan hierottaisiin myrkkymuratilla. Jälkeen päin jokaisen opiskelijan käsivarressa näkyi klassisia myrkkymuratin aiheuttamia oireita: kutinaa, paiseita ja punaisuutta. Tässä ei ollut mitään yllättävää... kunnes selvisi, että tutkimuksessa käytetty kasvi ei ollut myrkkymuratti vaan täysin harmiton pensaslaji. Opiskelijoiden uskomukset olivat yksinkertaisesti riittävän voimakkaita saamaan aikaan myrkkymuratin synnyttämät biologiset oireet, vaikkei koko kasvi ollut koskettanut heidän ihoaan. Sitten tutkijat hieroivat aitoa myrkkymurattia opiskelijoiden toiseen käsivarteen, mutta selittivät, että kyseessä oli täysin vaaraton kasvi. Vaikka kaikki opiskelijat olivat myrkkymuratille erittäin allergisia, vain kahdella heistä ilmeni myrkkymuratin tyypillisesti synnyttämää ihottumaa.
    Meitä ei ole kutsuttu Taivaallisen Pyhän TiedemiesKolmikon koekaniineiksi testiin, jossa seurataan, kuinka "uskovaisia" me olemme (ts. kuinka voimakkaista "siunauksia" me kykenemme uskomme avulla "kokemaan").
    Kristus on meidän ELÄMÄMME, ja meidät on kätketty Hänen kanssaan Jumalaan; me olemme jo täydellisesti siunattuja.

    VastaaPoista
  16. We are all Old Covenant Christians, viewing God according to the law, and adding Jesus to that mix like a cherry atop a cake.
    It's true.
    We worship God according to what the law teaches; we tithe according to what the law teaches, we respect and honour God according to what the law teaches and we tie ourselves in knots trying to be acceptable to God according to what the law teaches.
    We are Old Covenant Christians and we just go to Jesus when we have failed and need His blood to cleanse us. Then we go straight back to the old covenant.
    We are all sincere in trying to respond to God as we should but we can't because we don't know how. All we know is the laws we should keep and we keep Jesus in our pockets as a remedy for when we fail.
    But the old covenant is GONE. God found fault with it (see Hebrews 8:7-8) Actually let's look at that right now. And let's include verse 6 and on to verse 9:
    But now hath He (Jesus) obtained a more excellent ministry, by how much also he is the mediator of a better covenant, which was established upon better promises
    For if that first covenant had been faultless, then should no place have been sought for the second.
    For finding fault with them, he saith, Behold, the days come, saith the Lord, when I will make a new covenant with the house of Israel and with the house of Judah:
    Not according to the covenant that I made with their fathers in the day when I took them by the hand to lead them out of the land of Egypt; because they continued not in my covenant, and I regarded them not, saith the Lord.
    Hebrews 8:6-9 KJV
    Wow. I invite you to read that through again and really hear what is being said.
    Jesus is the mediator of a BETTER COVENANT. It's not the same one!
    His is now an excellent ministry. This excellent ministry is to mediate a BETTER covenant established upon BETTER promises.
    “Not according to the covenant I made with their fathers...” God does not want us trying to live up to this old covenant.
    Why did God bring in a NEW covenant, mediated by His most precious Son? Because the old one was FAULTY.
    I love this. God was not too proud to admit his first covenant was faulty! And He was not so concerned with the status quo that He left us in that faulty covenant. He rescued us from it. He put it away forever by nailing it to the cross of His own beloved Son (Col 2:14).
    And what's more; even though we are the reason the covenant was faulty, He was not too proud to take the responsibility for our failures Himself.
    ---

    Jesus submitted to indescribable suffering and death to bring that old covenant to an end. Through Him, God legitimately and legally put it away for good. It was contrary to us; it was against us (Col 2:14) so God took it out of the way, fulfilling it completely in the body of His own Son. He set up a new covenant, which would not fail because of our disobedience.
    But we are still trying to meet the provisions of the old covenant in order to be righteous and in order to be blessed. Churches all over the world are sincerely teaching people how to live up to it. And Christians the world over are living with a sense of failure and insecurity before God, full of guilt and condemnation – which goes away for about 10 minutes when they have repented and been cleansed by the blood of Jesus. Then it comes back.
    It's nonsense. We are trying to be clean enough to be cleansed by the blood of Jesus! How is that not nonsense?
    I hope you can see a glimpse of some truths here. I hope you are still with me. I want you to take a deep breath, gird your loins- as they say – and let's embark on this journey together. Let's find who God really is; who we really are and what this New Covenant really offers.
    Get ready to drop all your ideas about what you must do, or not do, and embrace what He has done for you.
    It was all for you.
    - Jane Crofts -

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. I spent years focused on meaningless technicalities and powerless traditions of men, trying to ‘do’ things or ‘be’ someone pleasing to God. I couldn’t go to sleep without re-living my faults & failures of the day, confessing them (at least all I could remember) to be ‘clean’ before Him so I could go to sleep... only to wake up the next morning to the never-ending treadmill life men had introduced me to... of trying to “do and be” pleasing to God... all over again.

    “Am I praying enough Lord?
    Reading the bible enough?
    Going to church enough?
    Do I worship You enough?
    Am I witnessing enough?
    Am I serving enough?
    Am I giving enough money?
    Are you pleased with me?
    Is anything I’m doing... “enough”???
    If you’ll just SHOW ME what you want me to do Lord, whatever it is... I’ll promise I’ll do it. I really just want to know you’re pleased with me, God.”

    Then one day He answered my prayer. He SHOWED ME He was pleased with me from the moment He first thought of me (before I was even born) and that my Life was actually conceived ‘out of’ His Love and pleasure! He began to reveal my true Life didn’t originate from flesh and blood, or the will or passion of any man... but from the will, passion and joy of Him getting to BE my heavenly Father! I found out I didn’t have to ‘do’ anything to bring joy to my Father’s heart, and that He had always been pleased with me... not because of my performance (or lack of it) but just because I was His child, and in His eyes I had always been holy and blameless to Him in His Love!!

    Just my knowledge of that alone causes me to shout a resounding YES to actively participate in His divine nature with Him & His inheritance for me... and that alone... gratifies and pleases Him... to the fullest extent! I go to bed much differently now. Sin is the furthest thing from my mind, because I know it is from His. I fall asleep with tears of joy thinking about all I got to participate in that day... and how I will once again wake up tomorrow, in Papa’s perfect will, His joy and His peace... and who we’ll get to go out and Love on and be Jesus to... together as One! As He is... so am I... and I AM having the time of my life!

    You are Loved... and were pleasing to your heavenly Father... before you were even alive to know it.
    You belong, and you always have... even before you had the ability to say YES to enjoy it.
    Just say YES.
    Just Dive IN.
    That’s ALL Papa ever wanted... and the idea of that alone... was, and will always be... pleasing to Him!
    - Dave Carringer -

    VastaaPoista
  19. "Christianity is not a religion; it is the announcement of the end of religion. Religion consists of all the things (believing, behaving, worshiping, sacrificing) the human race has ever thought it had to do to get right with God. About those things, Christianity has only two comments to make. The first is that none of them ever had the least chance of doing the trick: the blood of bulls and goats can never take away sins (see the Epistle to the Hebrews) and no effort of ours to keep the law of God can ever finally succeed (see the Epistle to the Romans). The second is that everything religion tried (and failed) to do has been perfectly done, once and for all, by Jesus in his death and resurrection. For Christians, therefore, the entire religion shop has been closed, boarded up, and forgotten. The church is not in the religion business. It never has been and it never will be, in spite of all the ecclesiastical turkeys through two thousand years who have acted as if religion was their stock in trade. The church, instead, is in the Gospel-proclaiming business. It is not here to bring the world the bad news that God will think kindly about us only after we have gone through certain creedal, liturgical and ethical wickets; it is here to bring the world the Good News that “while we were yet sinners, Christ died for the ungodly.” It is here, in short, for no religious purpose at all, only to announce the Gospel of free grace."

    — Robert Farrar Capon, Kingdom, Grace, Judgment: Paradox, Outrage, and Vindication in the Parables of Jesus

    VastaaPoista
  20. Francois Du Toit writes, "Sin and Grace are opposites: Sin deceives you about your true identity,
    Grace frees you to live your true identity!" Mark writes, "Jesus cried out in a loud voice, 'Eloi, Eloi, lema sabachthani?' (which means 'My God, my God, why have you forsaken me?')". To me, this means that Jesus identified himself totally and perfectly with everyone (including me) who has ever felt separate from and/or forsaken by God. - Graceland -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. So, even if we as believers feel that we are are forsaken by God, Christ has no trouble in inhabiting us and IN THAT FEELING, since he has felt that way and is wholeheartedly and utterly familiar with it.

      Poista
  21. We were not made sinners by our own disobedience; neither were we made righteous by our own obedience.
    The same humanity that fell under the spell of Adam’s sin, are now declared righteous in the Gospel of Jesus Christ! Rom 5:12-21 - FDT -

    Although one man Adam made a wrong choice, all of humanity through no action or choice of our own inherited Adam's sin consciousness. Now through another man, Christ ( referred to as the second and last Adam) all humanity again through no action, be it right or wrong) inherits our redeemed innocence. Neither our right actions nor our wrong ones play any part in our relationship with God. Otherwise we are saying that Adam's sin is more powerful than a Christ's perfect sacrifice to restore our true identities. XX was asking about the consequence of our actions and free will. Neither our sin nor our will had anything to do with humanities inclusion in Adam or in Christ- - NM -

    In Adam our eyes were blinded to believe the lie we are not good enough ( result of knowledge of good and evil). In Christ our vision has been restored to see that we are the mirror image of God. Perfect and innocent in the Fathers eyes and more importantly in our own. - NM -

    VastaaPoista
  22. Helvetti perustellaan usein seuraavalla lausahduksella: "Jumala on rakkaus, mutta Hän on myös pyhä." Jotta tuollaisessa kommentissa olisi jokin mieli, sen tulisi tarkoittaa: "Toisinaan Jumala rakastaa, mutta toisinaan Hän vihaa." Tämä on hiukan kuin puhuisi tasapainottomasta perheenisästä: "Silloin kun iskä on rauhallinen, se osaa olla tosi ihana, mutta toisinaan se saa hillittömiä raivokohtauksia, jolloin sitä kannattaa kyllä pelätä." Mutta koska näin (ilmiselvästi) epätasapainoiseen Jumalaan olisi jokseenkin hankala uskoa, tällainen skitsofrenia on selitettävä tyhjäksi esittämällä, että "Jumalan rakkaus on pyhää" - on työnnettävä merkityssisällöltään vastakkaiset sanat saman lauseen sisään ja toivottava, että jospa keitoksesta jotakin syntyisi. Ja syntyyhän siitä, samanlainen soppa kuin Jeff Goldblumin esittämästä hahmosta elokuvassa Kärpänen:

    https://www.youtube.com/watch?v=K4Cw_c748Yo

    Jumalan pyhyys tarkoittaa sitä, että Hänessä ei ole vaiheen varjoa - se, mitä ja millainen Hän on, sitä Hän on täydellisen eheästi, läpikotaisin ja kokonaan. Hänen olemuksessaan ei ole "rosoja", ei epäselviä kohtia, ei jotakin hämmentävää, ei vaihteluja. Ja se, mitä Hän on, on Rakkaus.

    VastaaPoista
  23. http://www.askelm.com/doctrine/d030602.htm

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän välipysäkillä

Yli kaiken varottavan varjele salais... Sydämesi!

Kädenvääntöä ja armon pisaroita