Yhteinen uskomme

Kuluneen kesän aikana olen keskustellut lukuisten ihmisten kanssa, jotka ovat jättäneet vapaakristillisyyden. Koska olen itse jollain tapaa ajautunut tiiviin yhteisön ulkopuolelle, olen ehkä ollut helposti lähestyttävissä. En koe että olisin kykeneväinen antamaan neuvoja, mutta mielelläni olen kuunnellut. Havaintoni ovat olleet melko lailla samansuuntaisia kaikkien kohdalla. Moni jättää vahvankin liikehdinnän, koska kokee pohjimmiltaan olevansa yksin. He löytävät hengellisen kotinsa perinteisemmästä ympäristöstä, ehkä luterilaisuudesta, jossa usko näyttäytyy toisenlaisena. Helluntalaisten keskuudessa trendiksi näyttää nousseen kalvinismi.

Jollain tapaa tämä on minulle kivulias asia, koska olen itse ollut rakentamassa karismaattista yhteisöä, ja vapaakristillisyys on minulle kotikenttää. Olen kuitenkin löytänyt uskon luterilaisessa seurakunnassa. Tunnistan problematiikan. Aina uskonpuhdistuksesta lähtien protestanttisessa kristillisyydessä kantavana ajatuksena on ollut "Sola Scriptura", eli yksin Raamattu. Sitä tietenkin vaadittiin kirkon silloisessa tilassa, mutta samaan aikaan ehkä menetettiin jotain arvokasta. Yhtäkkiä kaikilla oli oma tapansa lukea Raamattua. On totta, että usko on henkilökohtainen asia, eikä sitä voi ulkoistaa papille tai muillekaan ihmisille. On kuitenkin ikävää, että mitä villeimmät Raamatuntulkinnot ja lahkot myös syntyvät siitä ajatuksesta, että jokainen voi lukea Raamattua miten haluaa, koska "Sola Scriptura".

Henkilökohtaisen uskon ylikorostus tekee uskovaisesta haavoittuvaisen. Painopiste on henkilökohtaisessa rukouksessa ja antaumuksessa, omassa kasvussa ja Sanan lukemisessa. Ennemmin tai myöhemmin ihminen kohtaa oman voimattomuutensa, omat haasteensa ja ehkä jopa oman toivottomuutensa. Toiset sitoutuvat hengellisen elämän syventämiseen, toiset eivät jaksa yksin - ja uupuvat. Se ei ole mitenkään outoa, koska meidän ei koskaan ollut tarkoituskaan selvitä itse.

Jostain syystä Raamattukeskeisyys on johtanut myös uskonelämän yksilökeskeisyyteen. Ehkä modernin maailman yksilökeskeisyys on muuttanut "yksin Raamattu" -ajatuksen "yksin MINÄ ja Raamattu" -ajatukseksi. Silloin olemme menettäneet jotain tärkeää. Kristuksen seurakunta on Hänen ruumiinsa, me yhdessä muodostamme sen. Kristus on seurakunnan pää, ja me olemme Hänen seurakuntansa, Hänen ruumiinsa. Painopiste on aivan eri. Ei enää olekaan minä, vaan me.  Henkilökohtaisen uskonelämän lisäksi täytyisi uudelleen löytää ajatus seurakunnan yhteisestä uskonelämästä. Henkilökohtaisen rukouselämän lisäksi kollektiivinen rukouselämä. Henkilökohtaisen uskon lisäksi se usko, joka vaikuttaa kun yhdessä etsimme Häntä.  

Minä en pärjää yksin, mutta en haluaisi lähteä minnekään muualle etsimään tovereita. Ehkä itse kukin voisi katsoa ympärilleen ja miettiä miten sisko ja veli voi, ja mitä yhdessä rakentaminen ja toisten taakkojen kantaminen tarkoittaa? Ehkä voisimme uudelleen löytää yhteisen uskon aarteen - syvemmällä tasolla?

Kommentit

  1. Yksin Kristuksessa, Yksin Uskossa, Yksin Jumalan kanssa.: Yhdessä Hänen kanssa. Srk:ssa yhteisöllisyys, kasvaen srk:n sisällä. Läheisten tukemana, vastuullisesti Herralla; Pyhä Henki ilmaisee itsensä.
    Mitäpä seurakunta ilman mitään rekisteröitymistä? Soluryhmä. Toiminta vain omien varojen suhteen. Sidonnaisuuksista vapaa (ei, evl. srk tms.)
    Ymmärtääkseni Pyhä Henki ilmoittaa mitä ovat srk :t , siinä ilmenemismuodossaan kuin ne ovat.
    Vaarana on sulautuminen yhteisöön, yhteisön vuoksi. Täten hengellisyys on mitä on.
    Kunnioitus toisen ajatuksille ja kuunnelluille lauseille: täten tavatessamme kasvotusten, keskustelemme (Henkisessä tilassa), arvollisia lauseita.


    VastaaPoista
  2. Me tutkailemme kaikkia asioita ja ilmiöitä joko armon tai lain silmälasien läpi. Aivan kaikkia. Asioille ja ilmiöille on aina olemassa joko lakihenkin tai armollinen määritelmä ja tulkinta. Tämä pätee myös seurakuntaan. Jos haluaa säästää itsensä "lain kiroukselta", kannattaa kaivaa tässäkin asiassa esille se armollinen totuus. Ja se on se, että seurakunta on maantieteellinen yksikkö. Se ei ole "rukousyhteys", "kokoontumisyhteys", "opillinen yhteys", "raamatullinen yhteys" tai mikään muu sellainen. Se on maantieteellinen yhteys. Koska meidän on mahdotonta olla sijaitsematta jollakin paikkakunnalla maantieteellisesti, meidän on mahdotonta olla kuulumatta paikallisseurakuntaan (joka muodostuu kullakin paikkakunnalla olevista Kristukseen uskovista). Kaikki muut määritelmät perustuvat johonkin muuhun kuin ARMOON ja pilkkovat Kristuksen ruumista ja aiheuttavat vaurioita - pieniä tai suuria - uskovien mielessä. Pahimmat vauriot lienevät syyllisyys, yksinäisyys, itseinho ja ahdistuneisuus. Maantieteellinen tulkinta ei sellaista synnyttäne, koska omasta maantieteellisestä sijainnista lienee hankalaa kantaa syyllisyyttä. Helsinkiläiskristittynä minä en kohenna enkä heikennä uskoani, Kristus-ykseyttäni enkä seurakuntayhteyttäni käymällä "seurakuntien" kokouksissa Helsingissä tai jättämällä käymättä. Miksi en? Siksi, että seurakunta on maantieteellinen organismi ja yhteys, ei opillinen, kokoontumissidonnainen, elämyssidonnainen tai rukoilusidonnainen. Seurakuntayhteys on täysimääräisenä ja täydellisen eheänä Kristuksessa voimassa kaikilla maailman paikkakunnilla. Me OLEMME täydellisesti ja katkeamattomasti osallisia tuosta yhdestä uskosta, joka pyhille on kerta kaikkiaan annettu. Tässä todellisuudessa on aina lupa lekotella, köllötellä ja levätä, ja tätä todellisuutta ei mikään uskonnollinen puolue tai lahko kykene tyhjäksi tekemään muutoin kuin kenties meidän ajatuksissamme. Ja ajatuksenhan voi oikaista silmänräpäyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa oli historiallinen kehitys huomioitu selkeän kirkkaasti.
      Yhteinen uskomme on otsikossa: tuli illalla ajatus mieleen. Näin muutaman kuukauden lapsen One Way yhteisön tilaisuudessa: Kun katsomme sisimpäämme (ajatukset, hengitys ja fyysinen keho yms.) tiedämme itsekukin mitä olemme.
      Siten, Paavalin kirje roomalaisille 1, jo ilmaisee mikä On Hengen mukaista. Tässäkin on kyllä huomioitava tuon kirjeen tekstin sävyn ns. kovuus (ei ehkä syyttely tai "haukkuminen").
      Mietitäänpä edelleen (kirjoitusten mukaan) Jeesuksen käyttäytymistä: Hän oli (käsittääkseni) itsenäinen toiminnoissaan kohtaamiensa ihmisten kanssa. Ohjaaja tuli Isältä ja Herralta, ilmaistuna Jumalalta.
      Siten Uskomme on yksilöllistä ja riippumatonta (läheisistä), eikä sitä ole tarpeen korostaa. Eikäpä tämän blogin kirjoittajankaan tarvitsi mitään selittää. Vaan kehittyä itsenäisesti edellä mainitusti - luojan kanssa- (ja edellinen lause toteaa minullekkin: -ole hiljaa.)
      Valaistuminen ja kirkastuminen Kristuksessa: vapautuneessa olemustilassa, sulautuneena nöyrään kanssakäymiseen. (ja nöyryys ei ole tässä alistumista).

      Poista
  3. Sola scribtura eli ei ylitse sen, mikä on kirjoitettu. Ei niin, että miten minä yksilönä tulkitsen sanaa. Vaan mitä sana ilmoittaa meille sen kokonaisilmoituksen perusteella. Ei nappaamalla jakeita sieltä täältä. Mitään profetioita ei tarvita, koska kaikki mitä ihmisen tarvitsee tähän elämään ja pelastukseen, löytyy Raamatusta. Tule Patrick Tuomasmessuun Agricolan kirkkoon Helsinkiin! Uskon, että se voisi olla hyvä paikka sinulle.

    VastaaPoista
  4. Tiainen itse saarnasi homoseksuaalisten halujen toteuttamisen olevan syntiä ja Jumalan tahdon vastaista. Nykyään hän ajattelee asiasta eri tavalla.

    – Minusta on väärin, että ihmisen on valittava uskon tai oman seksuaalisuutensa kuolettamisen välillä. Oli syy homoudelle mikä hyvänsä, ei voida ummistaa silmiä, sillä ihminen ei muutu.

    Ylläoleva suora lainaus Patrick Tiaisen haastattelusta Rauhan Tervehdys-lehdessä. On surullista, että homous yritetään puhdistaa Raamatun vastaisesti normaaliksi kristityn elämäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on tämmöistä tää nykymeno, Jarmoseni. Eihän nykyään saa pitää edes orjia. Täysin on mennyt raamatunvastaiseksi tämä touhu. Ja joku kehtaa väittää, että Maa kiertaa Aurinkoa, vaikka Vanhassa testamentissa sanotaan aivan selvästi, että asia on päinvastoin:)
      Jos osaat englantia, kannattaa varmaan katsoa ao. video:

      https://www.youtube.com/watch?v=3CPjWd4MUXs

      Poista
    2. Ei voi paljon laittaa painoarvoa nimim.”Gracelandin” kommenteille, kun kätkeydyt nimimerkin taakse! Etkö uskalla mies/nainen tulla omalla nimellä esille. Nimimerkin takaa
      huutelu on vastuutonta!
      Vai oletko Patrick Tiainen, joka esittää opillisia ”väännöksiä” korvasyyhyyn nimimerkin takaa?
      Sen verran lueskelin taaksepäin näitä kommentointeja edellisiin kirjoituksiin, että toivottavasti et ”Graceland” ole missään vastuussa hengellisessä toiminnassa, koskapa
      Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisäinen tunteminen.
      Eipä minulla muuta! Jeesus Kristus on Herra!

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Herkkä on Jarmoseniilin hipiä. Nimimerkit ovat nimenomaan olemassa sen takia, että niitä käytetään. Kaltaisesi lakihenkiset pölvästit ovat aina, siis ihan aina, kyseenalaistamassa toisen osapuolen uskoa, kun tämä toinen ei noudata uskoaan kuvaillessaan sinunlaisesi ajattelussaan pystyynkuolleiden papukaijojen perinnäissääntöjä. Ja jokseenkin aina sinä ja kaltaisesi päläjäytätte viestinne loppuun tuollaisen sloganin. Ihanko sinä tosiaan ajattelet olevasi jotenkin etuoikeutetussa asemassa, kun kirjoitat "Jeesus Kristus on Herra!" No, minä tulen perässä: Jeesus Kristus on Herra! :D :D :D

      Poista
    5. Mysteeriksi jää vain se, että miksei lakihenkisille kelpaa armo, joka toki sulkee heidätkin syliinsä? Mikä siinä on niin vastenmielistä? Mikä siinä pelottaa? Armossa ei ole mitään pelättävää eikä mitään pelottavaa, sillä täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon. Joka pelkää (ja pelostaan käsin määrittelee sellaiset, jotka ilmaisevat uskoaan toisin, Kristukselle kuulumattomiksi), se ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Lakihenkisyys on ymmärryksen alaikäisyyttä, lapsellisuutta ja orjuutta. Ja kun siihen syyllistyy fyysisesti aikuisikäinen ihminen, kutsun häntä paukapääksi.

      Poista
    6. Vai lakihenkinen, onko lakihenkisyys sitä että jos teet väärin ja joku nuhtelee sua siitä?

      Poista
    7. Eli tässä ollaan fyysisesti aikusikäisiä lastentarhalaisia, jotka fyysisen aikuisuutensa nojalla ovat sitten samalla lastentarhanhoitajia toisilleen? Tällainen tregikomediallinen astelema syntyy, kun aikuiset ihmiset ovat lain alla eli hengellisesti (ja toki samalla henkisesti) alaikäisiä.

      Poista
  5. Raamatusta tällainen ajatelma: Jok'ikinen "raamatullinen" oppi on ihmisten muodostama ja esilletuoma. Raamattu ei ole elävä olio, joka lausuisi julki "absoluuttisen oikean oman oppinsa", vaan "raamatullisia" oppeja on tasan yhtä monta kuin on Raamattua lukevia ja siteeraavia ihmisiä. Eli ihmisten mielipiteistä erillistä ja irrallista raamatullista oppia ei ole olemassa. Samoin kuin ei ole olemassa ihmisten mielipiteistä erillisiä tai irrallisia Raamatun vaatimuksia, ohjeita, varoituksia tai kieltojakaan; jokainen tuollainen vaatimus, ohje, varoitus tai kielto on Raamatun sivuilta ensiksi julki luettava ja sen päälle on esitettävä väite: "Tämä nimenomainen vaatimus, ohje, varoitus/kielto tässä soveltuu juuri tähän tilanteeseen sinun/minun/teidän/meidän kohdallamme", koska, kuten sanoin, Raamattu ei ole elävä olento, joka a) siteeraisi itseään, saatikka b) selostaisi, kuinka kyseistä (siteeraamatta jäänyttä) sitaattia tulee soveltaa ihmisten nykytilanteeseen. Joka ikisen Raamatussa esitetyn vaatimuksen, ohjeen, varoituksen ja kiellon soveltaminen nykytilanteeseen edellyttää metaraamatullista eli Raamatun ulkopuolista sovellusohjetta eli ohjetta, johon ei saa apua Raamatusta, vaan joka esitetään Raamatun ulkopuolelta Raamattua ja nykytilannetta koskien. Eli jok'ikinen sovellustilanne on epäraamatullinen siinä mielessä, että se tapahtuu a) ilman Raamatun apua ja b) yksinomaan soveltamista ehdottavan/vaativan ihmisen oman ymmärryksen nojalla. Jos olisimme rehellisiä, meidän tulisi raamatunjakeita ympäristöön viskellessämme aina muistaa lisätä: "Tämä on näin, koska MINÄ SANON, että tämä on näin!" Kun minä jauhan Paavalin julistamasta absoluuttisesta evankeliumista, jossa ei ihmisen sukupuolella saatikka nyt sitten sukupuolisella suuntautumisella ole mitään merkitystä, minä voin ilman muuta lisätä väitteitteni perään: "Tämä on näin, koska MINÄ SANON, että tämä on näin!" Ja minä minä sanon, että asia on näin, koska minä uskon, että ainoa asia, jonka ajattomuuteen ja universaalisuuteen, kaikkialle ja kaikkiin tilanteisiin sovellettavuuteen, Paavali omassa julistuksessaan graniitinvarmasti uskoi, oli sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta, jossa ja johon meidät kaikki ristiinnaulittiin ja jossa meidät kaikki herätettiiin henkiin ja asetettiin taivaallisiin. TÄMÄ on se kaikista maailman kielloista ja määräyksistä vapaa "käsky" eli ilosanoma, joka soveltuu kaikkien ihmisten kaikkiin tilanteisiin kaikkialla kaikkina aikoina. Mutta missä tätä kuulee julistettavan? Eipä juuri missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. ……………………………………………………………………………………………………………………………………………………………...

      Poista
    4. Kiitos, tuli näkökulmaa, jota en ollut osannut ajatella. Mun kokemus on et Vapaitten suuntien meiniki on suorrittamista ja itekin uuvuin siellä, nykyään kuulun seurakuntaan joka ei kuulu vapaisiin suuntiin.

      Poista
  6. Niin no pakkoko vapaassa suunnassakaan on mennä äärimmäisyyksiin? Minusta vapaissa suunnissa on hyvin vakaata. Mutta esim. uskon sana ei siihen kuulu. Ja sinunhan pohjasi ei ole helluntaiseurakunnassa. Luterilaista puolta riivaa sit moni muu ongelma. Ei ole hyvä sekään.

    VastaaPoista
  7. Ei ole mikään seurakunta täällä täydellinen eikä yksikään ihminenkään. Eiköhän meidän jokaisen tule sillä paikalla jolla ollaan seurata Yeshuaa Pyhän Hengen ohjaamana parhaan tahtomme , taitomme, voimavarojemme mukaan, sen mitan mukaan minkä yksi ja sama Henki, Pyhä Henki jokaiselle antaa....
    Elää rauhassa muiden kanssa.
    Vilja ja luste kasvaa samassa pelossa ja Herra korjaa omansa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parasko edessäpäin?

Elämän välipysäkillä

Pääsiäisen lahja